Lontoosta uralleen lähtölaukauksen saanut säveltäjä Mari Sainio ei pelkää vahvoja melodioita ja tunnistettavia teemoja

14.10.2021

Mari Sainion tuleva levy Archipelago Stories on saaristovaikutteinen. Kuva: Kalle Varila

KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | ”Minulle on tärkeää olla rehellinen omalle tekemiselle ja sille, että pystyn aina seisomaan oman tekemisen takana”, sanoo Mari Sainio. Hänen laulusarjansa Emily Dickinsonin runoihin kuullaan kantaesityksenä TampereRaw’n marraskuun juhlakonsertissa.

”En pelkää vahvoja melodioita tai tunnistettavia teemoja.”

Kikka Holmberg, teksti

Kun tämä haastattelu tehtiin syyskuussa, säveltäjä Mari Sainio oli juuri palannut Pohjoismaisilta musiikkipäiviltä Färsaarilta. Siellä kuultiin kantaesityksenä Nordic Music Daysin tilausteos Together, jota esittämässä olivat Kingo Singers -kuoro, laulaja ja kanteleensoittaja Petra Poutanen-Hurme sekä sellisti Susanna Syrjäläinen. Sainio itse soitti koskettimia.

– Kingo Singers on färsaarelainen kuoro, joka laulaa perinteisiä yksiäänisiä ja kristillisiä kingo-hymnejä. Yksiääniset hymnit ovat hyvin vanhoja, jotkut jopa viikinkiajalta, ja ne ovat säilyneet laulettuna perinteenä. Kappaleen nimeksi tuli Together, koska siinä suomalainen nykymusiikki yhdistyy tähän vanhaan kuoroperinteeseen.

Together oli musiikkipäivien päätösesitys. Sainio kertoo jännittäneensä yleisön reaktiota:

– Olin säveltänyt heidän perinteisiin lauluihinsa ja muokannutkin joitain niistä eri muotoon. Olin onnellinen, kun ihmiset tulivat kertomaan, että olin tehnyt kunniaa heidän perinteelleen. Se tuntui tosi hyvältä.

* *

Mari Sainio kertoo säveltäneensä jo pitkään ennen kuin ajatteli olevansa säveltäjä.

– Vaikka soitin pianoa tosi kauan, se ei tuntunut ihan omalta jutulta. Oman musiikin tekeminen ja improvisoiminen pianolla oli se mielekäs asia, Espoon musiikkiopistossa ja Ebelissä pianonsoittoa opiskellut Sainio kertoo.

– Nuorempana olin pianisti, joka sävelsi, mutta ammattiopintojen alussa se kääntyi selkeästi niin päin, että piano on sivujuttu ja säveltäminen pääjuttu.

– Minulla on ollut tapana esimerkiksi klassista pianorepertoaaria soittaessani aina vähän sovitella, ja olen saanut palautetta siitä, että olen tehnyt omia sovituksellisia ratkaisuja toisten säveltäjien kappaleisiin. Siitä ei aina ole tykätty, Sainio nauraa.

Pop-jazz-piano ja klassinen piano kulkivat opinnoissa koko ajan rinnakkain. Lukioaikoina Sainio soitti myös saksofonia.

– Menin suoraan Sibelius-lukiosta Sibelius-Akatemiaan. Alku oli aika kylmä suihku, kun muut olivat paljon vanhempia ja kokeneempia ja tehneet ammattikorkeakoulu-opintoja, Sainio muistelee.

Sibelius-Akatemiasta Sainio kertoo saaneensa perustyökalut säveltämiseen ja vahvan pohjan säveltäjyyteen.

– Koen kuitenkin saaneeni ulkomailta paljon enemmän kannustusta ja tukea omaan tekemiseen.

Vuonna 2008 alkaneiden Akatemia-opintojen aikana Sainio opiskeli puoli vuotta Göteborgissa (2009), ja vuonna 2013 hän aloitti maisteriopinnot Lontoossa, Royal College of Musicin kaksivuotisessa Composition for Screen -koulutusohjelmassa.

– Koulu on pelkästään klassisen musiikin korkeakoulu, mutta me teimme paljon yhteistyötä Lontoon elokuvakoulujen kanssa. Tietenkin meillä oli paljon elokuvamusiikkiin liittyviä oppitunteja, joilla puhuttiin esimerkiksi tarinankerronnasta ja ihan orkestroinnistakin siten, mitä kannattaa miettiä silloin, kun tekee elokuvamusiikkia. Esimerkiksi jos on tietyltä korkeudelta puhuva ihminen, niin tämän puhuessa ei kannata laittaa samalle korkeudelle jotain soolosoitinta.

– Tuollaisia asioita ei tarvitse miettiä klassisessa musiikissa, mutta elokuvassa ne ovat tosi tärkeitä. Dialogin, äänisuunnittelun ja musiikin pitää osua aina hyvin yhteen. Minusta on hyvä olla aika pitkällä säveltämisessä ennen kuin aloittaa elokuvamusiikin tekemisen.

– Elokuva-alan tekijöitä koulussa ei ollut, mutta muihin muusikoihin siellä tutustui. Saatiin runsaasti myös studiokokemusta, koska tehtiin paljon äänityksiä koulun soittajien kanssa. Myös siinä oppi paljon.

Sainio kokee saaneensa Lontoosta hyvän lähtölaukauksen uralleen. Hän tekeekin nykyisin töitä kansainvälisesti.

– Sain koulun kautta kontakteja, joiden kanssa aloin olla yhteyksissä. Varsinkin elokuva-asioissa tähtään ulkomaille, ja myös klassisen musiikin sävellystöitä on tosi paljon kansainvälisesti.

– Koen, että se musiikkityyli, jota teen, on sen verran marginaalissa, että jos tekisin sitä vain Suomessa, kuulijoita ei riittäisi tarpeeksi. Viime vuosina myös Suomesta on tullut koko ajan enemmän tilauksia.

Lontoossa Sainion tärkeimmät opettajat olivat Howard Davidson ja Enrica Sciandrone. Säveltäjä muistelee erityisen lämpimästi Bruce Broughtonia, jonka oppilaana hän oli kesäkurssilla Yhdysvalloissa 2012.

– Broughton kannusti minua eteenpäin ja kirjoitti minulle myös suosituksia. Hänen mielestään olin lahjakas ja minussa oli valtavasti potentiaalia. Olin silloin 22-vuotias ja minulle oli hirveän tärkeää, että tuollainen menestynyt säveltäjä sanoi niin.

Kuva Mari Sainio 2 Olli Halonen

Mari Sainion sävellysten lähtökohtana on usein joku visuaalinen tai tarinallinen ajatus Kuva: Olli Halonen

Sainion musiikki pohjautuu klassiseen musiikkiin, mutta siinä on elokuvallisia ja isoja melodioita, elektronisia äänimaisemia sekä myös eri genreistä otettuja harmonioita.

– melko paljon siellä kaiken alla on myös pop-harmonioita. Koen olevani aika teksturaalinen säveltäjä eli rakennan isoja sointimassoja musiikissani. En esimerkiksi tee niin, että säveltäisin pianolla jonkin melodian, vaan mietin heti, mikä soitin tai mikä syntetisaattorisoundi soittaisi sen melodian, ja sävellän vahvasti orkestroiden.

– Työskentelen Logic Prolla tai Sibeliuksella, yleensä ne ovat molemmat auki yhtä aikaa. Alan rakentaa sävelkudosta, ja sitä kautta tulevat usein harmoniat. Jos teen enemmän elektronista musiikkia, saatan ensin etsiä soundit, joita haluan käyttää. Käytän vaikka päivän soundimaisemien rakentamiseen ja sen jälkeen, kun paletti on valmiina, alan säveltää siihen. Pyrin siihen, että tekeminen olisi mahdollisimman intuitiivista.

– Isoja teoksia voin joskus hahmottaa graafisesti, mutta enemmän kirjoitan. Vaikka teen musiikkia koneella, niin tykkään kirjoittaa ajatuksenvirtaa ihan paperille. Se on minulle jotenkin luonnollisempaa verrattuna siihen, että kirjoittaisin ajatuksiani koneelle.

Sävellysten lähtökohtana on usein joku visuaalinen tai tarinallinen ajatus. Esimerkiksi Sainion ensimmäisen albumin Minus 25 taustalla on -25 °C, joka tarkoittaa kylmyyttä ja Suomea. Albumia tehdessään Sainio asui vielä Lontoossa.

Minus 25 -albumissa on rinnakkain suurkaupunki ja pohjoisen luonto, kaksi identiteettiäni. Pian ilmestyvä toinen levyni Archipelago Stories on puolestaan saaristovaikutteinen.

Sainio tekee paljon tilaussävellyksiä. Viimeisimpiä niistä on juuri valmistunut laulusarja Emily Dickinsonin runoihin. Teos on TampereRaw’n tilaus ja sen kantaesitys kuullaan 10.11.2021 TampereRaw’n 20-vuotisjuhlakonsertissa Tampere-talossa. Laulusarjan solisteina esiintyvät Aarne Pelkonen ja Tuuli Lindeberg.

– Avanti! soitti musiikkiani viime kesänä Porvoossa, ja aloin suunnitella yhteistyötä Avanti!ssa soittavan Anna Angervon kanssa, joka on TampereRaw’n taiteellinen johtaja. Kerroin lukeneeni paljon Emily Dickinsonin runoja ja ehdotin, että voisin tehdä niihin laulusarjan. Samalla sain idean, että sarjassa olisi kaksi kertojaa, sopraano ja baritoni.

Osa runoista on sävelletty yhdelle laulajalle ja osa duolle. Orkesteriakatemialaisten vahvistama TampereRaw soi teoksessa sinfoniettana.

– Laulusarjan kantava teema on kaipaus, kuolema ja surusta selviytyminen, mutta seassa on myös onnea ja toivoa. Halusin rakentaa sarjan draamalliseksi kokonaisuudeksi, johon tehdään mukaan myös pientä koreografiaa.

Marraskuussa kantaesitettävää laulusarjaa edelsi Nordic Music Daysin Together-tilaus, ja nyt ovat tekeillä tilaustyöt Estonian Cello Ensemblelle ja Minimalia-konserttisarjaan.

Mari Sainio 3 kuva Janica Lönn

Mari Sainion laulusarja Emily Dickinsonin runoihin kuullaan kantaesityksenä TampereRaw’n 20-vuotisjuhlassa 10.11.2021. Kuva: Janica Lönn

Visuaalisuus ja tarinan kertominen ovat aina olleet Sainiolle tärkeitä, ja siksi elokuvasäveltäminen on tuntunut hänestä luonnolliselta. Vuonna 2010 hän sävelsi musiikin ensimmäiseen lyhytelokuvaan.

– Se tuntui heti omalta jutulta. Koen, että olen aika hyvä lukemaan kuvaa ja tarinaa. Ehkä sen takia oopperakin tuntuu jotenkin luonnolliselta, pohtii Sainio, jonka ooppera The Raven esitettiin taannoin Tampereella.

Vuonna 2017 kantaesitetty The Raven on sävelletty Edgar Allan Poen samannimiseen runoon.

– Sävelsin sen vahvasti yhteistyössä oopperan solistin Sam Taskisen ja koreografi-ohjaajan Oskari Nyyssölän kanssa. Halusimme tehdä sellaisen monologioopperan, jossa olisi paljon liikettä ja tanssillisia elementtejä. Sävelsin kahdeksan tai yhdeksän kuukautta yhteensä. Se oli pitkä prosessi, jossa yritin analysoida ja ymmärtää runoa sekä rakentaa vahvasti emotionaalisen kokonaisuuden.

Tällä hetkellä Sainiolla on tekeillä musiikki Peter Callow’n ohjaamaan Four O’Clock Flowers -draamaelokuvaan Iso-Britanniaan sekä Kimmo Leedin kymmenminuuttiseen tanssielokuvaan When the Night Falls.

– Minusta tuntuu, että musiikkini sopii parhaiten draamaelokuviin. En tee massiivista, isoa Hollywood-juttua. Pystyn tekemään pientä kaunista melodiaa ja äänikudosta sekä toisaalta myös emotionaalisesti voimakkaita kohtia.

– En pelkää vahvoja melodioita tai tunnistettavia teemoja. Haluan tehdä sellaista musiikkia, mitä itse haluaisin kuunnella, ja ajattelen, että jos itse aidosti tykkään siitä mitä teen, en varmaan ole ainoa, joka siitä tykkää. Minulle on tärkeää olla rehellinen omalle tekemiselle ja sille, että pystyn aina seisomaan oman tekemisen takana. Minua ei yhtään haittaa, jos joku ei tykkää musiikistani, kunhan olen itse siitä ylpeä. Se on minulle tärkeä ohjenuora.

Mari Sainion musiikkia Spotifyssä. The Raven -ooppera Youtubessa. Muita Sainion livevideoita täällä. TampereRaw’n 20-vuotisjuhlakonsertti Tampere-talossa 10.11.2021.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua