Jami Kianto: ”Taiteilijana oleminen on elämän ja kuoleman ihastelua”

15.09.2020
JamiKianto12

‒ Mielestäni paras lähtökohta luomiselle on se, että on jotain, mitä koen puuttuvan tästä maailmasta, kiteyttää Jami Kianto. Kuva: Anitta Vuorisola

KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ │Jami Kiannon mukaan musiikki ei voi olla omaa. ”Kokemukseni siitä, mikä itse olen, on kaikkien elämässäni kohtaamien olentojen yhdyskunta tai kulttuuri, ja musiikkini syntyy siitä yhdyskunnasta.”

Kikka Holmberg, teksti
Anitta Vuorisola, kuvat

‒ Koen vastuukseni yrittää tehdä sellaista musiikkia, jonka pystyn allekirjoittamaan myöhemminkin, luonnehtii säveltäjä Jami Kianto.

‒ En ole tuottelias säveltäjä. Olen yhä enemmän menossa siihen suuntaan, että teos kohoaa ennemmin materiaalista kuin suunnitelmasta.

Tätä ajatusta Kianto toteutti myös säveltäessään soolopianoteostaan Häviöjuhlat, joka kuullaan marraskuussa Ville Hautakankaan konserttisarjassa 12 kantaesitystä pianolle. Sävellysprosessi oli kokonaisuudessaan vuoden mittainen.

‒ Jokainen sävellykseni on jonkin uuden tekniikan harjoittelemista. Häviöjuhlien kohdalla se oli erityisesti suuren materiaalimäärän tekemistä ja siitä karsimista. Aiemmat teokseni ovat olleet yksityiskohtaisia, kompakteja ja viimeisen päälle hiottuja, sellaisia viritelmiä, mutta Häviöjuhlissa hain laveampaa ja vapaampaa kehittelyä. Lähtökohtaista rakennesuunnitelmaa ei ollut, vaan teos oli materiaalilähtöinen. Teokseen karsiutui kaksi päämotiivia, joita käsittelen, mutta materiaalia jäi sen verran yli, että siitä varmaan tulee useita biisejä.

Pyrkimys siihen, että säveltäisi jotain mahdollisimman omaa, ei Kiannon mukaan ohjaa oikeaan tulokseen.

‒ Koetan tavoitella sitä, etten suhtautuisi niin vakavasti siihen, mitä olen säveltänyt. Musiikki ei voi olla omaa. Kokemukseni siitä, mikä itse olen, on kaikkien elämässäni kohtaamien olentojen yhdyskunta tai kulttuuri, ja musiikkini syntyy siitä yhdyskunnasta.

Kianto kertoo hiljakkoin osallistuneensa pandemia-aikaa mallintavaan yhteistoiminnalliseen projektiin nimeltä Art of Virus. Unkarilaisen Modern Art Orchestran alullepanemassa projektissa sen aloittaja antoi kymmenelle säveltäjälle pienen melodiapätkän, jonka nämä orkestroivat big bandille. Heistä kukin antoi tehtävän edelleen kahdelle säveltäjälle, ja siten pieni alku laajeni ja levisi oksastonomaisesti. 

‒ Siinä ei ollut tekemisissä jonkin oman kanssa vaan konkreettisesti jonkin yhteisen. Se oli aivan yhtä hienoa ja antoisaa kuin oman projektin tekeminen.

JamiKianto3

Jami Kianto kertoo viime aikoina lukeneensa paljon uskonnollisia aiheita ja filosofiaa. Odottamassa on myös Arto Annilan kirja Kaiken maailman kvantit. Kuva: Anitta Vuorisola

Jami Kianto kasvoi musikaalisessa ympäristössä. Kuusivuotiaana hän alkoi soittaa sähkökitaraa Savonlinnan musiikkiopistossa ja yhdeksänvuotiaana hän jo sävelsi viikoittain. Savonlinnan taidelukiossa mukaan tulivat sello ja rummut, ja nykyisin Kiannon pääinstrumentti on klassinen kitara.

‒ Ennen kuin osasin soittaa mitään, tein sekvensserillä sävellyksiä, lyhyitä impressioita. Yläasteikäisenä ajattelin, että olisi hienoa voida aikuisena käyttää aikaa säveltämiseen. Tavoitteenani oli vahvasti jo siinä vaiheessa järjestää elämäni niin, että siihen olisi mahdollisuus. Säveltäminen ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut ainoa kiinnostuksenkohteeni, vaan minua kiinnostaa kaikenlainen sommittelu ‒ äänessä, kielessä, kuvassa, liikkeessä ja niiden monimuotoisissa yhdistelmissä, kuten konserttimusiikissa, käyttöliittymissä ja peleissä.

‒ Minulla on paljon jazz- ja rock-taustaa lapsuudesta ja nuoruudesta. Se tausta on tehnyt sen, ettei minulla ole mitään syytä väheksyä tai ylistää yli muiden jotain tyylilajia.

Savonlinnan taidelukiossa Kianto soitti nelihenkisessä fuusiojazz-yhtyeessä ja sävelsi sille ohjelmistoa.

‒ Bändin jäseniltä tuli palautetta, että nyt biisit alkavat olla niin vaikeita, että jospa antaisit ne ammattimuusikoille soitettaviksi, nauraa Kianto.

‒ Osittain siitäkin kiteytyi ajatus lähteä Tampereelle opiskelemaan sitä ammattimuusikoiden kanssa tekemistä.

Vuonna 2010 Kianto aloitti sävellysopinnot Tampereella. Kuuteen opiskeluvuoteen ‒ joista yksi välivuosi ‒ mahtui kuusi opettajaa.

‒ Olen naureskellut, että toisin kuin muut opiskelijat siinä koulussa, minä sain kuuden vuoden mittaisen mestarikurssin: sain niin monenlaisia näkökulmia sieltä. Tavoitteeni ei ollut erikoistua johonkin tiettyyn tapaan säveltää, vaan nimenomaan ymmärtää, mitä kaikkea säveltäminen voi olla ja minkälaisia keinoja luomistyössä on mahdollista hyödyntää.

Ensimmäinen opettaja oli Jovanka Trbojević, hänen jälkeensä tulivat Juhani Nuorvala ja Jouni Kaipainen. Sittemmin Kiantoa opettivat myös Hannu Pohjannoro, Jyrki Linjama ja Paavo Korpijaakko.

‒ Opettaminen on näkökulmastani yhdessä tutkimista, ja sitä se jokaisen sävellysopettajan kanssa oli, erityisesti Jounin. Vaikka esteettiset näkemykset saattoivat olla hyvinkin erilaisia, niin se avoimuus ja tietty empaattisuus, mitä hänessä oli, opetti todella todella paljon. Hän oli hyvin kiinnostunut siitä, mitä kulloinkin tavoiteltiin, ja se oli hienoa.

JamiKianto5

Kianto rahoittaa säveltämisensä tekemällä pari päivää viikossa varastotyötä sekä ajoittaisilla ohjelmointiprojekteilla. Kuva: Anitta Vuorisola

Kianto rahoittaa säveltämisensä tekemällä pari päivää viikossa varastotyötä sekä ajoittaisilla ohjelmointitehtävillä.

‒ Varastotyö vuokratyöläisenä ja sen joustavuus on huikeaa. Muu aika on käytössä siihen, mikä on kulloinkin ihastuttavaa.

‒ Mielestäni paras lähtökohta luomiselle on se, että on jotain, mitä koen puuttuvan tästä maailmasta. Kun ohjelmoinnissa tarvitaan jokin työkalu, jota ei ole käytettävissä, se tehdään. Jos koen, että on jotain, mitä haluaisin kuulla tai nähdä, mutta mitä ei ole vielä, teen sen.

‒ Säveltäessäni soitan pianoa ja pistän koneelle ylös, se on tosi nopea muistiinpanoväline. Paperia käytän yhtä lailla siihen graafisempaan suunnitteluun. Visuaalisuus on pienestä pitäen ollut minulle osa esteettistä elämää ja olen aina käyttänyt kynää. Erityisesti sävellysprosessin alkuvaiheissa on tärkeää päästä täysin rajoittamatta muotoilemaan ajatuksiaan, ääniä, kuvia ja tuntemuksia, eikä siinä nuotinnusohjelma ei ole avuksi.

Viime aikoina visuaalisuuteen on piirtämisen lisäksi liittynyt tanssi.

‒Tanssi on niin kokonaisvaltainen ilmaisumuoto, että tuntuisi tyhmältä olla tekemättä tanssin ja musiikin kanssa töitä jatkossa. Olen lähestynyt tanssia myös oman ilmaisun kautta, käynyt tanssimassa konemusiikkia, r&b:tä, soulia ja rockia.

JamiKianto7

Visuaalisuus on aina ollut osa Kiannon esteettistä elämää. Erityisesti sävellysprosessin alkuvaiheissa kynä ja paperi ovat tärkeitä työvälineitä. Kuva: Anitta Vuorisola

‒ Koen taiteilijana olemisen olevan elämän ja kuoleman ihastelua ‒ ajan viettämistä sen kanssa, mitä elämä ja kuolema ovat ‒ ja sitä, että asiat, joita kohtaa, saavat pysähtymään ja ihastelemaan. Korona-aika on vaikuttanut hyvin paljon elämänkatsomukseeni. Se on saanut ajattelemaan kuolemaa ja elämän hetkellisyyttä ja semmoisia isoja asioita, joiden läpikäyminen linkittyy moneen muuhun asiaan. Totta kai se on vaikuttanut myös siihen, miten toimin säveltäjänä.

Kianto kertoo viime aikoina lukeneensa paljon uskonnollisia aiheita ja filosofiaa. Odottamassa on myös Arto Annilan kirja Kaiken maailman kvantit. 

‒ Olen tutustunut ortodoksiuskoon ja oppinut sieltä hyviä elämänarvoja, kuten toisaalta myös buddhalaisuudesta. Olisi ylimielistä olla kuuntelematta ja miettimättä, mitä uskontojen harjoittajat ovat vuosisatojen saatossa ajatelleet. Aiemmin ajattelin, että usko on täysin ulkokohtainen, ylimääräinen asia elämässä, mutta olen ymmärtänyt, että kaikilla on edessä se kysymys, että mitä täällä tehdään ja mikä on arvo elämällä.

JamiKianto2

Jami Kiannolla on työn alla isoisoisänsä Ilmari Kiannon runotuotannon läpikäyminen. Kuva: Anitta Vuorisola

Vuosi 2024 on Jami Kiannon isoisoisän Ilmari Kiannon 150-vuotisjuhlavuosi.

‒ Minua on pyydetty säveltämään joitain hänen teksteistään, ja se tuntuu ehdottoman oikealta. Ilmari ei ole ensisijaisesti runoilija, mutta hän on alku-urallaan tehnyt enemmän runoja, ja aion käydä koko sen tuotannon läpi. Hän on hyvin kapinallinen ajattelija ja aidosti omaa oikeudenmukaisuuttaan ja totuuden pyhyyttä kunnioittava kirjoittaja ‒ tavallaan tosi jyrkkä ja äkäinen tyyppi, mutta sitä kautta myös kovin inhimillinen. On kiehtovaa nähdä myös, miten se on minulle periytynyt. On todella paljon yhtäläisyyksiä, jotka kulkevat sukupolvien läpi ja ovat vaikuttaneet väistämättä kaikkiin hänen jälkeensä tuleviin.

Kuuntele Jami Kiannon musiikkia Bandcampista.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua