Kuva: Matti Kuusela
KUUKAUDEN LEHTI | 20 vuotta täyttävä Särö on suomalaisen toisinajattelun tärkeä puolustaja ja rohkenee sivuillaan kyseenalaistaa jopa puolustusteollisuuden tarpeellisuuden.
”Aseellisen puolustuksen vahvistaminen näyttää nyt olevan ennen kaikkea järkevää ja välttämätöntä. Lisää aseita, lisää puolustusmenoja, lisää kontrollia.”
Matti Kuusela, teksti
Olen pitkään ihmetellyt, miten militarismi on vaivihkaa noussut Suomessa itsestään selväksi arvoksi.
Asevarustelua ja asepalvelua eli toisten ihmisten tappamiseen valmentamista ja valmistautumista ja tarkoitukseen sopivien aseiden kehittämistä ja valmistamista on alettu pitää sivistyneen yhteiskunnan ydintehtävänä.
Pelottavinta on, että suomalainen suurmedia on nielaissut militarismin koukun ällistyttävän yksimielisesti. Ilmeisesti päätoimittajille ja uutispäälliköille räätälöidyt ”hyvähenkiset” maanpuolustuskurssit ovat tehneet tehtävänsä.
Onneksi meillä ilmestyy vielä kulttuurilehtiä, joissa julkaistaan myös toisin ajattelevien ihmisten kirjoituksia.
Evelin Kask paljastaa Särö-lehden erinomaisessa kolumnissa, miten militarismin vyörytys on edennyt.
Virolaissyntyinen ja Tampereen yliopistossa opiskellut Kask on seurannut julkista keskustelua ja mediassa mellastavien asiantuntijoiden puheenvuoroja. Aseellisen puolustuksen vahvistaminen näyttää nyt olevan ennen kaikkea järkevää ja välttämätöntä. Lisää aseita, lisää puolustusmenoja, lisää kontrollia.
Tehokas, kontrolloitu, keskitysleiri
Kask muistuttaa meitä siitä, miten unkarinjuutalainen kirjailija ja Nobel-palkittu Imre Kertész kuvasi keskitysleirejä fordilaisen liukuhihnan kaltaisiksi järjestelmiksi: tehokkaiksi, kontrolloiduiksi ja loppuun asti suunnitelluiksi. Samat hyveet, joita moderni yhteiskunta arvostaa – kurinalaisuus, tehokkuus, tottelevaisuus – mahdollistivat myös äärimmäisen julmuuden.
Koko Euroopan painopiste on muuttunut, ja muutos tapahtuu rationaalisuuden nimissä, lähes huomaamatta. Puolustukseen ja riippuvuuksien hallintaan liittyvät tavoitteet ovat nousseet etusijalle samalla, kun ilmasto-, sosiaali- ja hyvinvointikysymykset ovat jääneet taka-alalle.
Kaskin mukaan kannattaa pysähtyä aina silloin, kun joku yrittää vedota järkeesi.
Minulle tulevat jostain syystä mieleen runoilija Elvi Sinervon säkeet jotka päättyvät:
”Vielä on aikaa puhua, jotta eivät aseet puhuisi, vielä on aikaa huutaa ihmisen äänin: Ei!”
Kuva: Matti Kuusela
Oikeistolainen vai vasemmistolainen?
Myös Janne Saarikivi pohtii järkevyyden järjellisyyttä Särön numerossa 57. Suomen suosituin kielitieteilijä tuumailee ensin pitkään, onko vasemmistolainen vai oikeistolainen ja päätyy seuraavaan analyysiin:
”Keskimääräinen vasemmistolainen somepäivittäjä näyttää ajattelevan, että politiikassa tulisi tehdä moraalisia tai hyviä ratkaisuja. Vaikuttaa siltä, että hän on selvittänyt kaukaistenkin konfliktien osanottajien tai usein jopa eläinten mielipiteet siinä määrin luotettavasti, että ihmisen tarvitsee ainoastaan toimia oikein.
Oikeistolainen sen sijaan näyttäisi ajattelevan, että tulee tehdä ensi sijassa järkeviä ratkaisuja. Siis sellaisia, joissa jokin mitattava suure – yleisimmin raha – lisääntyy tappiin asti. Tämän tavoitteen edistämiseksi on sitten mahdollista toimia myös siten, että jollakulla, kuten pakolaisella tai kaukaisen konfliktin osapuolella, on paha mieli.
Mutta ihminen ei koskaan, missään oloissa, tiedä, mikä on lopullisen hyvää tai järkevää. Hän ei siis koskaan tule olemaan ’historian oikealla puolella’, kuten paljon toisteltu ja uskomattoman typerä fraasi kuuluu. Sen sijaan hän vain elää historiassa, ja näkee sen oikean ja väärän omalta ajalliselta istuimeltaan.”
No, onko Saarikivi oikeistolainen vai vasemmistolainen? Ehkä seuraavasta sitaatista voi päätellä jotain…
”Työväenluokan etua ajaa nytkin tiukan tiedostava etuluokka, joka kiinnittää kovin paljon huomiota oikeaan ideologiaan ja kovin vähän työväenluokan todelliseen maailmankuvaan. Minäkin, pätkätyöllistetty akateeminen pakkoyrittäjä, kuten vasemmisto, haluaisin korkeita veroja ja tulonjakopolitiikkaa, julkisia palveluja ja köyhien puolustamista. Mutta jotenkin tuntuu, että vasemmisto ei kaipaa minunkaltaisiani ihmisiä, hieman konservatiivisia, uskovaisia ja keskivartalolihavia äijiä, jotka tykkäävät bensa-asemien wienerleikkeistä.”
Kyllä vain! Saarikivi on selvästi vasemmistolainen ja oikeistolainen eikä ilmiselvästi kumpikaan – taitaa äänestää nurmikkoa, kuten Markku Into aikoinaan.
Toisinajattelun kehto
Heinäkuun alussa ilmestynyt Särön 120-sivuinen 20-vuotisjuhlanumero on omistettu toisinajattelulle. Pääkirjoituksen mukaan siihen on ilmeinen syy.
”Toisinajatteleminen valikoitui teemaksi, koska kirjoituksia ja ideoita teeman tiimoilta on toimitukselle viimeisen parin vuoden ajan ahkerasti tarjottu. Särö on siis ilmeisesti niittänyt mainetta jollain tavalla toisinajattelevana kulttuurilehtenä.”
Tästä hyvästä päätoimittaja Mark Mallonin on syytä olla pelkästään ylpeä.
Juhlalehden juonen Mallon esittelee näin:
”Toisinajattelu-tuplanumerossa esitellään eri tavoin poikkeuksellisia teorioita yhteiskunnasta ja universumista. Ääni annetaan taiteilijoille ja muille ajattelijoille, jotka viihtyvät laatikon ulkopuolella.”
Kiinnostavaa toisinajattelua edustaa kirjallisuustutkija Katriina Kärkelä, joka puhuu pimeyden puolesta ja varoittelee valosaasteesta.
Siitä puhutaan aivan liian vähän.
Pimeys pitää meidät järjissämme. Se on myös mielikuvituksen ehdoton edellytys. Kärkelä kirjoittaa:
”Pimeys on merkittävä esteettinen, kulttuurinen ja filosofinen pääoma, jolla on vaikutuksensa myös ajatteluun ja mielikuvitukseen.”
Nykyään valosta on pelottavan vaikeaa päästä irti, pimeys on käynyt uhanalaiseksi luonnonvaraksi. Siitä ei hyvä seuraa. Kärkelä siteeraa antiikin tutkija Albert Joosea., jonka mukaan yö on kosmisen kierron luonnollinen osa, joka jäsentää maailmaa ja mahdollistaa taivaankappaleiden, matematiikan ja lopulta myös tärkeimmän, filosofian opiskelun.
Kyllä vain: ainoastaan yö voi tarjota ainutlaatuisen etuoikeuden päästä käsiksi menneeseen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.
Valo ei stimuloi ajattelua vaan väistämättä haalistaa sitä. Kärkelä kirjoittaa:
”Ajattelun avaruuden mielikuvitusta koskeva ulottuvuus uhkaa kaventua yhtä suurella vauhdilla kuin uhanalaiseksi muuttunut pimeys, joka hukkuu alati laajeneviin valon kehiin – ajattelua uhkaa sokea kiinnittyminen vallitseviin asiantiloihin. Jos ajattelu altistuu sille, miten asiat ovat, on vaikeampi vapaasti ajatella, miten ne voisivat olla.”
Eksentrisyyden ylistys
Juhlalehden pääkirjoituksessa Mallon ylistää eksentrisyyttä. Hm, Nokian toreilla ja kaduilla eikä varsinkaan uimahallin saunassa eksentrisyyttä ei alati pohdita, mutta Säröä tehdäänkin Helsingissä Helsinginkadulla.
Tästä vaikeassa sanassa on kysymys Särön siteeraaman Olga Tokarczukin mukaan:
”Eksentrisyyttä on aina pidetty outona ja marginaalisena ilmiönä, mutta oikeastaan kaiken luovan, etevän ja maailmaa uusille urille tökkivän täytyy olla luonteeltaan eksentristä. Eksentrisyys tarkoittaa spontaania ja samalla riemukasta totuttujen asiaintilojen, itsestäänselvyyksien ja normaaleina pidettyjen asioiden haastamista – se on haaste konformismille ja tekopyhyydelle, kairoottinen rohkeuden teko, hetkeen tarttumista ja kohtalon kulun kääntämistä toisille urille.”
Riemukas itsestäänselvyyksien haastaminen kuulostaa erinomaisen mukavalta ja tärkeältä puuhalta. Ruvetaan siis kaikki kairoottisesti eksentrikoiksi – kunhan ensin opitaan ääntämään vaikea sana.
Missä Metson Säröt?
Menen pääkirjasto Metsoon lukemaan Säröjä. Selaan lehtihyllyt moneen kertaan, mutta ei osu Säröä silmään. Kysyn virkailijalta. Hän tarkistaa ja kertoo vähän nolona: Säröä ei tilata ainoaankaan Pirkanmaan kirjastoon!
Sen sijaan kylläkin Kymenlaakson, Pohjois-Karjalan, Oulun, Länsi-Uudenmaan, Helsingin ja Varsinais-Suomen kirjastoissa voi istahtaa lukemaan tätä jaloa kulttuurilehteä.
Itse selailin sitä viimeksi Porvoossa.
Jospa Kihniössä tai Parkanossa tehtäisiin nyt eksentrinen teko ja tilattaisiin muitta mutkitta Särö!
Särön päätoimittaja Markku Mallon ja toimitussihteeri Venla Saalo osallistuvat lauantaina 8.8.2026 Kirjakorttelin Yö -tapahtuman kirjallisuusjournalismin tilaa pohtivaan keskusteluun Sastamalassa. Mukana on myös Ylen ja Aamulehden ex-päätoimittaja Jouko Jokinen. Lue kaikki Kuukauden lehti -sarjan jutut täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Rakkaudella ja rohkeudella Afrikasta, Aasiasta, Amerikasta, Atlantilta, avaruudesta
KUUKAUDEN LEHTI | Maailman Kuvalehti on vuosi vuodelta tärkeämpi lehti maassa, jossa lehtien ulkomaanosastot alkavat näyttää huonoilta vitseiltä.
Loppuvatko sodat ja pelastuuko maailma, jos naiset lopettavat seksin miesten kanssa?
KUUKAUDEN LEHTI | Tulva-lehti pohtii feminismin tilaa ja tulevaisuutta monipuolisesti ja tosissaan. Syöksykierteessä oleva ihmiskunta kaipaa naisten viisautta ja kokemusta enemmän kuin koskaan ennen.
”Ehkä se ei olekaan lapsen vaan vanhemman älypuhelimen käyttö, joka vaikuttaa lapseen häiritsevästi”
KUUKAUDEN LEHTI | Tieteessä tapahtuu -lehti on monipuolisesti ja terävästi ajan hermolla ja kehottaa viisaasti hylkäämään sanan narratiivi.
Mitä Jeesus ostaisi ja miksi Puolustusvoimat on Suomessa median supersankari – Voima-lehti uskaltaa kysyä vaikeita
KUUKAUDEN LEHTI | Voima-lehteen on ihmeen nihkeä tarttua. Ehkä se johtuu siitä, että lehti on niin helposti saatavilla sekä rautatieasemilla että muissa yleisissä tiloissa – ja vielä ilmaiseksi!