Kuva: Matti Kuusela
KUUKAUDEN LEHTI | Voima-lehteen on ihmeen nihkeä tarttua. Ehkä se johtuu siitä, että lehti on niin helposti saatavilla sekä rautatieasemilla että muissa yleisissä tiloissa – ja vielä ilmaiseksi!
Voima-lehteen on ihmeen nihkeä tarttua. Ehkä se johtuu siitä, että lehti on niin helposti saatavilla sekä rautatieasemilla että muissa yleisissä tiloissa – ja vielä ilmaiseksi!
Varmaan sen takia lehteä kuvittelee jotenkin helppohintaiseksi tai pinnalliseksi.
Väärin, täysin väärin: Voima on paitsi Suomen suurin, myös Suomen monipuolisin ja tärkein kulttuurilehti. Se uskaltaa ja osaa kysyä ihan kaikkea – muun muassa miksi puolustusvoimat on Suomessa median erityissuojelussa.
Jari Tamminen on kirjoittanut vuoden ensimmäiseen Voimaan jutun, johon haastatteli Susanna Hastia, Noora Kotilaista ja Saara Särmää.
Saara Särmä sanoo sen suoraan: ”Naton, EU:n ja Suomen Puolustusvoimien viestintää pidetään meillä strategisena kommunikaationa. Kun muut tekevät samaa, se on propagandaa.”
Ihanaa hornetit, ihanaa
Televisiossa nähty Aku Louhimiehen ohjaama Konflikti on täydellinen esimerkki tästä ”strategisesta yhteistyöstä”. Puolustusvoimat lähti innolla mukaan MTV:n ja C Moren suurtuotantoon ja antoi käyttöön niin hornetit, panssarivaunut kuin konepistoolit.
Yksi sarjan tuottajista, kapteeni Tommi Kangasmaa on todennut, että puolustusvoimissa tiedostetaan fiktion vaikutus maanpuolustustahtoon. Lisäksi Konfliktin käsikirjoitus miellytti, pääsihän suomalainen sotilas käsittelemään siinä konepistooliaan taitavasti kuin Don Juan naistaan.
Lopputulos on melkoista militarismin ylistystä. Jutun kirjoittanut Tamminen kysyykin, olisiko Konfliktin taistelukohtausten aikana ruudun ylänurkassa voinut nähdä maininnan tuotesijoittelusta?
Jumala ja mainonta
Voiman vuoden toisessa numerossa mennään vielä armeijaakin pyhempiin tunteisiin ja rinnastetaan uskonto sekä kulutus jutussa, jonka otsikko on raflaavasti: ”Mitä Jeesus ostaisi?”
Jutussa pääsee ääneen uskontotieteilijä Mikko Kurenlahti. Hän näkee kuluttajuuden ja uskonnon lopulta täyttävän samaa tyhjiötä.
”Ydin on fantasioiden, toiveiden ja unelmien täyttämässä mielikuvituksessa. Mainoksissa meille myydään aina lupaus jostain, esimerkiksi onnesta tai hyvästä elämästä. Lupaukset saattavat olla tosi naiiveja, mutta riittävän moni uskoo ne todeksi – ehkä tiedostamattaan.”
No, ovathan uskonnot onnistuneet myymään meille lupauksista naiiveimman – mielikuvan Paratiisista ja enkeleistä.
Loppuuko maailma alennuksella?
Kurelahden mukaan loputtoman kasvun varassa toimiva kulutuskulttuuri on aikamme suurin ongelma.
”Yritämme ratkoa ympäristökriisin kaltaista ongelmaa hienosäätämällä kulutustamme, vaikka hienosäädön sijaan tarvittaisiin täyskäännös. Tilanne on haaste mielikuvitukselle: pitäisi luoda uudenlaisia tapoja olla olemassa.”
Tässä puuhassa alkaa olla kiire. Kulutuskulttuurin elämää tuhoavaa kehää on vaikea rikkoa.
”Heti jos kulutus lähtee laskemaan, seuraa kauhea kaaos, taantuma ja hätäily siitä, miten käyrät saadaan taas nousemaan. Eikä sen kehän sisällä pysty rakentamaan jotain täysin uutta.”
Monet yrittävät, mutta yksin. Eettisiin ja kestäviin valintoihin pyrkivät kuluttajat tekevät arvokasta työtä, mutta se ei yksin siitä.
”Me emme pysty ostamaan itseämme ulos tästä ongelmasta”, Kurelahti sanoo.
Onko meillä siis väistämättä edessä shopocalypsis eli shoppailun tuottama maailmanloppu? Loppuuko maailma alennuksella? Ainakin on alkanut näyttää siltä, että suurimmalle osalle ihmisistä on helpompi kuvitella maailma ilman Jumalaa kuin maailma ilman kapitalismia.
Mitä Jeesus ostaisi?
Pitäisikö ottaa oppia Jeesuksesta?
Hän kehotti kaksi paitaa omistavaa ihmistä antamaan niistä toisen sellaista tarvitsevalle ja suutuspäissään pieksi pikavippien tarjoajat ja potki heidän pöytänsä nurin – eli ei vaikuttanut kovin hyvältä kuluttajalta.
Jeesus ei myöskään noudattanut vallitsevan uskonnon tapoja vaan pyrki olennaisen äärelle.
Entä mitä Jeesus nyt ostaisi? Kurelahti vastaa:
”Kenties hän olisi enemmän kiinnostunut siitä syvemmästä yhteydestä itseemme, toisiimme ja ympäröivään todellisuuteen, jota me kulutuspäätöksillämme tavoittelemme”, Kurelahti pohtii. ”On toki myös mahdollista, että palestiinalaisena ihmisen poikana Jeesus valitsisi tänä päivänä itselleen kultaisen palestiinalaishuivin.”
Ei tähtiä vaan viisauksia
No hyvä, on Voimassa myös niitä oikeita kulttuurijuttuja eli kritiikkejä. Ne eivät päätyy tähtiin, vaan viisauksiin. Tällä tavalla:
”Korkeimpien voimien osalta teoksen opetus tuntuu olevan, että kaitselmuksen sijaan jumalilla taitaa olla taipumus heittää sielurievuistamme noppaa.” (Kansallisteatterin Jumalat.)
”Vaikka ihan kaikki palikat eivät istu täydellisesti toisiinsa ja eksistentiaalisen pakokauhun ruuvia olisi voinut vääntää pari piirua pidemmälle, materiaalisen minuutemme syvin olemus käy selväksi: liasta olet tullut, ja liaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (Teatteri Telakan Lika.)
”Kasvavan itsekkyyden maailmassa esitys osoittaa, miten jokaisen meistä on hyvä tunnistaa sisältään niin Raskolnikovin heikkous, Sonjan hyvyys kuin Porifirin viisaus, jotta emme aja itse itseämme tuhoavan vääryyden tielle.” (Q-teatterin Rikos ja rangaistus.)
Kulttuurilehtien kurimus
Vieraskynä on 2/2025 Voiman pelottavin artikkeli. Siinä Mustekala-lehden tekijät käyvät läpi Suomen kulttuurilehtien näkymiä. Ne kauhistuttavat.
”Helmikuussa monen pienlehden painajainen kävi toteen. Moni niistä putosi pois tuen piiristä jo toista vuotta peräkkäin. Verkossa jo yli 20 vuotta toiminut valtionpalkittu Mustekala oli yksi niistä. Se on yksi lehdistä, joka menetti tukensa kokonaan ja jonka tulevaisuus on nyt vaakalaudalla.”
Hallituksen leikkauspolitiikka on totisesti tehnyt selvää jälkeä. Vuonna 2023 tukea sai 55 kulttuurilehteä, nyt enää 24.
Suomi kulkee omaa synkkää tietään. Esimerkiksi Virossa kulttuurijournalistisille lehdille myönnetty summa on 3,4 miljoona euroa. Suomessa se on nyt 680 000 euroa.
Vieraskynä päättää: ”Kulttuurilehtien osalta nähtäväksi jää, mitkä jäljellä olevista 24 toimijasta tipahtavat tuen piiristä seuraavaksi. Kun lehtien toimintaedellytykset kaventuvat, julkisen kulttuurikeskustelun yksipuolistuminen uhkaa kasvaa.”
Ja kun Suomen sanomalehdissä on jäljellä käytännössä enää muutama kulttuuritoimittaja, jälki voi olla kauheaa.
”Kun lehdissä ei enää julkaista omia kulttuurikritiikkejä, yksittäisen kritiikin painoarvo kasvaa kohtuuttoman suureksi”, Vieraskynän kirjottajat toteavat.
Voimassa mainoksia riittää
Vuodesta 1999 ilmestyneellä Voimalla ei näytä olevan hätää. Kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvän lehden painosmäärä on 60 000 ja se saa suurimman osan tuloistaan mainoksista.
Niitä näyttää riittävän: Vuoden 2025 kakkosnumeron 58 sivusta peräti 20 on mainoksia! Osin sen selittävät vaalit, iloisia kasvoja riittää. Niitä ynnäämällä pääsee näkemään, mihin Voima ideologisesti asemoidaan.
Lehden mainoksista löytyy 71 Vihreiden kasvoa, 64 Vasemmistoliiton ehdokasta, kaksi demaria – ja yksinäisenä porvarisutena Sirpa Pietikäinen, Kokoomus.
Matti Kuusela
Lue kaikki Kuukauden lehti -sarjan jutut täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Saako Jumala turvautua karkeisiin valheisiin, koska sattuu olemaan kaikkivaltias?
KUUKAUDEN LEHTI | Vartija tutkii uskontoa ja filosofiaa kiehtovan moniulotteisesti ja löytää jopa Matti Nykäselle ja Simon Kyreneläiselle yhteisen mission.
Ajankohtainen taide on aina ja väistämättä pinnallista ja tylsää, koska se on ajassa kiinni
KUUKAUDEN LEHTI | Ensi vuonna 80 vuotta täyttävä Kaltio näyttää meille pohjoisen kulttuurin sielukkaasti, syvästi ja monipuolisesti.
Trumpin voiton takana eivät olleetkaan latinomiehet, vaan nuoret, valkoiset naiset
KUUKAUDEN LEHTI | Kulttuurivihkot on yhä terävässä iskussa ja tarjoaa yllättäviä vastauksia ja kysymyksiä kaikesta maailmasta, myös monnin näkökulmasta.
Runoilija on aina mies ja todennäköisesti juovuksissa – ainakin suomalaisissa elokuvissa
KUUKAUDEN LEHTI | Filmihullua lukiessa oppii paljon muutakin kuin elokuvan maailmaa – jos lehden vain saa jostain käsiinsä.