Hämeen Härkätietä, Raumlaissi jaarituksi ja rengasrikkoja: 7 päivää kulttuurimatkailua polkupyörällä, osa 7

31.07.2022

Ilona Talan Sunrise Tyrvään Pappilassa. Kuvat: Juho Hakkarainen

KULTTUURIMATKAILU | Juho Hakkarainen hyppäsi viikoksi pyörän selkään ja polki Tampereelta Raumalle ja takaisin.

”Pysähdyn Rajasalmen sillalle. Sateet ovat menneet menojaan, ilta on tekeytynyt kauniiksi.”

Lue sarjan edellinen osa täältä. Sarjan alkuun pääset täältä.

* *

Maanantai 11.7.2022: Huittinen–Tampere 118 km

Syön aamiaista Länsi-Suomen opiston asuntolan keittiössä. Tämän asuntolarakennuksen nimi on Loima. Se tulee siitä, että olemme Huittisten Loiman kylässä. Teen kaksi annosta pikapuuroa ja pilkon sekaan kaksi banaania.

Juon kymmenen kasviksen Lämmin kuppi -juomaa, joka toimittaa kahvin virkaa, vähän huonosti tosin: ei ole tällä juomalla samaa päiväätekevää vaikutusta kuin kofeiinilla. On tulossa viimeinen ajopäivä, sen pieni haikeus on jo ilmoilla. Toivon pyörän kestävän vielä viimeiset kymmenet kilometrit, tai taitaa niitä vielä tänään tulla päälle sata.

Käyn palauttamassa avaimen opiston toimistolle, joka nyt on auki. Kurkkaan Maila Talvion saliin, jossa on paljon kirjoja. Vuonna 1892 perustettu Länsi-Suomen opisto oli 1900-luvun alussa oppilaspulan myötä niin suurissa vaikeuksissa, että opiston lopettamisestakin keskusteltiin. Satakuntalainen osakunta, jossa Maila Talvio toimi voimakkaana vaikuttajana, otti asiakseen opiston tilanteen parantamisen ja järjesti muun muassa rahankeräyksiä opiston pelastamiseksi. Toimien myötä opiston tilanne koheni ja toimintaa pystyttiin jatkamaan ilman keskeytyksiä.

Päivästä on tulossa lämmin. Lähden ajelemaan ja pysähtelen Huittisten keskustassa taiteen äärelle. Puhelinkoppiin sullottu mies on Matti Kalkamon ja Heli Ryhäsen teos Esteitä vuodelta 1997. Se on tehty alun perin Tampereen nykytaiteen museon Puhelu-näyttelyyn. Huittislaiset ovat nimenneet miehen Borikseksi.

Kuva 85

Matti Kalkamo & Heli Ryhänen: Esteitä. 1997.

* *

Hannu Aaltosen Avignonin on puolestaan tarkoitus muistuttaa afrikkalaisen taiteen vaikutuksista eurooppalaiselle nykytaiteelle. Eksoottinen teos elävöittää hienosti harmaata katukuvaa.

Taiteilija etsi aikoinaan näyttelytilaa Huittisista, mutta kun sitä ei löytynyt, sai Aaltonen idean tehdä näyttelyitä kaduille ja puistoihin. Näin päätyi aikanaan Avignonkin rikastamaan Huittisten keskustaa.

Kuva 86

Hannu Aaltonen: Avignon. 2008.

* *

Heli Ryhäsen teos Matkalla on valmistettu lasikuidusta ja lujitemuovista. Se on tehty alun perin Huittisten Katugallerian Villi ihmisessä villi -näyttelyyn, mutta myöhemmin teos on saanut pysyvämmän paikan Huittisten katukuvassa.

Omien sanojensa mukaan taiteilija veisti ”alastoman ja rehevän naisen, joka juoksee määrätietoisesti ja ylväänä Paavo Nurmen askelin”. Tämä rehevä nainen on huittislaisilta saanut lempinimen Doris.

Kuva 87

Heli Ryhänen: Matkalla. 1996.

* *

Keskustan virkistävän taidepläjäyksen jälkeen pysähdyn ihailemaan Huittisten Pyhän Katariinan kirkkoa, jonka vanhin osa on valmistunut noin vuonna 1500 ja muut osat 1700- ja 1800-luvuilla.

Kirkon ulkopinnassa on kauniita koristeita, ja eräänlaisena erikoisuutena on kuorin eteläpuolen ikkunan päällä ristien ja koristekuvioiden keskellä kasvokuvio – eräänlainen vanhanaikainen hymiö.

Kuva 89

Huittisten Pyhän Katariinan kirkko.

Kuva 90

Hymyilevä kasvokuvio kuorin eteläpuolen ikkunan päällä.

* *

Jatkan matkaa leppoisissa tunnelmissa ja komeissa maisemissa. Pyörän rengaskin tuntuu nyt kestävän.

Karhiniemen sillalla ylitän vuolaan Kokemäenjoen. Silta valmistui vuonna 1987. Sitä ennen Kokemäenjoki ylitettiin näillä paikkein Karhiniemen lossilla.

Kuva 91

Kokemäenjoen maisemia Karhiniemen sillalta nähtynä.

* *

Keikyän kohdilla ylitän Kokeamäenjoen uudemman kerran. Siellä vastaan tulee myös puhutteleva tienviitta, joka osoittaa ruoskimispaikalle.

Pysähdyn lukemaan Ruoskamäen opastaulun: paikalla on muinoin sijainnut piiskauspaalu ja kenties sitä ennen teilipyörä, johon mestatun ruumis sidottiin pelotukseksi kuolevaisille. Piiskattava vangittiin käsistä paalussa riippuvaan käsirautaan, ja piiskuri löi piiskattavaa enintään 25 lyöntiä. Joka lyönnin jälkeen piiska vaihdettiin uuteen. Jos piiskattava pyörtyi, hänet virvoitettiin ja jatkettiin karmeaa toimitusta.

Piiskauspaikat sijoitettiin tarkoituksella yleisten teiden varsille, ja rangaistus oli lainmukaisessa käytössä vuosina 1734–1891.

Kuva 92

Ruoskamäen piiskapaalu muistuttaa entisajan karmeista rangaistuksista.

* *

Sastamalassa Kiikan Kulmuntilan kylässä saavun Sarkia-museolle, joka on perustettu runoilija

Kaarlo Sarkian (1902–1945) lapsuudenkotiin. Se on kutoja Hilda Runnin mökki, jossa Sarkia asui kummiensa hoivissa jäätyään orvoksi.

Museosta löytyisi muun muassa runoilijan esineistöä ja avain sinne olisi saatavilla naapuritalosta, mutta tyydyn nyt vain ihailemaan pihapiiriä, jossa perhoset liihottelevat ja sirkat soittavat. Kulmuntilan ympäristö rakennuksineen, peltoineen, jokimaisemineen, kasveineen, eläimineen ja ihmisineen toimi monien Sarkien runojen herättelijänä. Museon lähettyvillä sijaitsee runoilijan muistomerkki ja Sarkia-polku, joka on viritelty Sarkian kuuden kotimaisemiin liittyvän runon ympärille.

Kuva 93

Sarkia-museo Kulmuntilan kylässä.

* *

Sarkiantietä pitkin pyöräilen kohti Vammalan keskustaa. Päätän mennä Tyrvään Pappilaan lounaalle. Kesäkuussa 2020 olen todistanut samaisessa paikassa Jukka Nousiaisen mainiota ulkoilmakeikkaa. Nyt katson upeaa ympäristöä uusin ja tarkemmin silmin: kiertelen patsaiden luona, ylitän pieniä siltoja, katselen Liekovedelle päin.

Kuva 94

Näkymä Vammaskosken sillalta Sastamalasta.

Kuva 95

Joni Saarelan teos Särkynyt Tyrvään Pappilassa.

* *

Tyrvään Pappila näyttää olevan suosittu lounaspaikka, eikä suotta: lounas on alkusalaattia myöten erinomainen, palvelu on hyvää ja hintakin laatuun nähden ihan kohtuullinen. On viihtyisää syödä ulkona terassilla. Annoskoko olisi normaaliolosuhteissa varsin sopiva, mutta sen verran on tullut – ja vielä tulee – poljettua, että pieni nälkä jää. Eipä se mitään, haukataan välipalaa matkalla.

Kuva 97

Tyrvään Pappilassa jo alkusalaatti on silmiinpistävän herkullisen näköinen.

* *

Lähtöä tehdessäni koen jälleen karvaan pettymyksen: eturengas on päästänyt ilmoja pihalle. Se ei ole kuitenkaan täysin tyhjentynyt, joten pumppaan sen nyt vain täyteen ja lähden jatkamaan matkaa. Jokseenkin hyvin pääsen Karkkuun saakka.

Ohimennen pysähdyn vilkaisemaan Karkun kirkkoa Riippiläntiellä, mutta en seisahdu pidemmäksi aikaa – kiire on, kun on kerran ilmaa renkaassa! Vasta Karkussa pysähdyn kyläkauppaan, josta ostan jäätelöä, kahvia ja juotavaa. Uusin voimin jatkan matkaa Kutalansaaren kautta Kuloveden poikki. Kutalantie on pitkät pätkät päällystämätöntä soratietä, jota jyristellessä pelkään renkaan rikkoutuvan entistä pahemmin. Pientä muutakin reistailua on pyörässä ilmennyt: vaihteet temppuilevat ja jarrut toimivat huonosti. Jotenkin pyörä kuitenkin kestää sorateiden höykytykset.

Sarkolassa ajan vähän harhaan: olisi tarkoitus kääntyä aivan pienelle talojen väliin pistävälle Tynnyrkiventielle. Harhailtuani löydän kuitenkin nopeasti oikean reitin, ja Tolpantietä pitkin jatkan Tottijärven maisemiin ja siitä kohti Sorvaa. Tiet ovat paikoin hurjan mäkisiä ja möykkyisiä, ja niinpä sitten käykin Sorvan kylällä, että rengas menee ihan kunnolla puhki. Paikkaustoimien alettua alkaa tietysti myös kunnollinen sade.

Kuva 98

Sateenkaaret Sorvassa hetki ennen sadetta.

Kuva 99

Jälleen rengasrikko, onneksi viimeinen tällä reissulla.

* *

Yritän entistä kiivaammin paikallistaa ongelmaa, mutta en löydä ulkokumista mitään suurempaa vikaa. Teen kuitenkin niin, että vuoraan ulkokumin sisäpintaa oletetun ongelmakohdan paikkeilta ilmastointiteipillä – totta puhuakseni olisin tässä vaiheessa valmis turvautumaan vaikka henkiparannukseen – ja ehkä jesari auttaakin sen verran, että rengas kestää.

Sorvan Salesta ostan vielä viimeiset vissyt ja jatkan hennossa sateessa kohti Nokiaa. Kierrän Tampereelle Pyhäjärven eteläpuolelta eli Pirkkalan kautta. Pysähdyn Rajasalmen sillalle. Sateet ovat menneet menojaan, ilta on tekeytynyt kauniiksi. Tampereen puolella idässä näkyy Näsinneula, ja jonnekin länteen painuvat harmaat pilvet, ehkä ne samat, jotka minut aiemmin kastelivat.

Kuva 100

Näkymiä Rajasalmen sillalta.

* *

Rantaperkiön uimarannalle pysähdyn vielä katselemaan komeaa auringonlaskua. Pyörä pysyy ehjänä kotiin saakka. Haiharassa Routakadulla olen kymmenen jälkeen illalla.

Rönnvikin viinitilalta ostamani raparperiviinipullo on kulkenut ehjänä ja avaamattomana yli kuudensadan kilometrin matkan.

Kuva 103

Rantaperkiön auringonlasku.

Kuva 104

Näsinneula Rantaperkiöstä nähtynä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua