Hämeen Härkätietä, Raumlaissi jaarituksi ja rengasrikkoja: 7 päivää kulttuurimatkailua polkupyörällä, osa 6

Rauman raatihuone. Kuva: Juho Hakkarainen

Lue sarjan edellinen osa täältä ja seuraava täältä. Sarjan alkuun pääset täältä.

* *

Sunnuntai 10.7.2022: Rauma–Huittinen 106 km

Suuntaan Haus Annasta aamiaiselle Vanhaan Raumaan Café Saliin. Tälle reissulle mukaan ottamani Muumi-muistivihko loppui eilen kesken, joten taittelin Haus Annan muistilapuista uuden vihkon. Tämä saa nyt kelvata.

Cafe Salin maittava aamiainen.

* *

Aamiaiselta suuntaan taas Vanhaa Raumaa ihmettelemään. Kitukrännin eli Suomen kapeimman kadun edustalla pysähdyn tavaamaan vanhanaikaista kylttiä. Luokseni kaartaa polkupyörällä mies, joka kysyy, osaanko lukea tekstin. Kerron osaavani. Mies kertoo, että kyltissä olevat nimikirjaimet RP viittaavat Reino Peippoon, joka maalasi Vanhan Rauman rakennusten kylttejä 1980- ja 1990-luvuilla.

Raumalaiset tunsivat tämän Peipon Repen (1934–2013) kaupungin pyyrmannina eli Rauman perinteisiin kuuluvana tiedottajana. Entisaikoina pyyrmanni luki kaupungin kuulutuksia kadunkulmissa rummunpärinän saattelemana ja rummutteli iltayhdeksältä raatihuoneen rappusilta kaupunkilaisille nukkumaanmenoajan merkiksi. Peippo toimi vuosikymmenien ajan myös kaupungin oppaana ja tunsi Vanhan Rauman kuin omat taskunsa.

Suomen kapeimman kadun uljas kyltti.

Kitukränniä pidetään Suomen kapeimpana katuna.

* *

Kitukränn esiintyy kartoissa ensimmäisen kerran jo vuonna 1784. Kadunnimen kränn tulee ruotsin kielen kujaa tarkoittavasta sanasta gränd, mutta etuosasta on kaksi teoriaa: se voi tarkoittaa joku kituliasta tai kitukasvuista, mutta se saattaisi johtua myös ruotsin kielen ulostetta merkitsevästä sanasta skit. Kujaa on siis saatettu käyttää keskiaikaiseen tapaan jätteiden kaatopaikkana ennen kuin kaupunkiin on rakennettu viemäriverkosto.

Vanhan Rauman mukulakivikujia ja värikkäitä rakennuksia.

Vanhan Rauman mukulakivikujia ja värikkäitä rakennuksia.

Hj. Nortamo on hyvin esillä myös Vanhassa Raumassa.

* *

Siirryn Rauman taidemuseon eteen päivystämään paikan avautumista.

Kerttu Horilan Rauman Flikk, maalattu pronssiveistos, patsastelee museon edessä. Kesät patsas saa istuskella ulkona Hauenguanon aukiolla, mutta talvisin teokselle etsitään lämpimämmät oltavat vaihtelevista sisätiloista. Luonnollista kokoa olevan figuurin viereen on jätetty tilaa ohikulkijan istahtaa.

Rauma Flikk.

* *

Kymmeneltä pääsen sisälle taidemuseoon. Rauma Triennale 2022 -näyttelyn aiheena on Imagine! – Mitä jos! Näyttelyn kuraattoreina ovat toimineet Teemu Mäki ja Heta Kaisto. Mukana on vakavia aiheita – ”Maapallon kohtalo on ihmisen käsissä ja ihminen on itsensä armoilla”, todetaan näyttelytekstissä – mutta myös värikästä huumoria.

Näyttely on runsaudessaan ravitseva, ja sen tunnussävelenä voisi olla johdattelutekstissäkin mainittu John Lennonin Imagine. Onpa näyttelyssä mukana Yoko Ononkin töitä, esimerkiksi Painting to see the skies, joka sisältää taiteilijan ohjeen ja sen toteutuksen: ikkunan eteen ripustetun maalauskankaan, jossa on kaksi reikää, joista voi tiirailla Rauman taivasta.

Sara Rantasen öljyvärityö Minne äiti menee? II vuodelta 2018.

Riikka Keräsen työt Suolitukos ja Haluttomuus, joissa on käytetty muun muassa villaa, villasukkaa, autovahaa, siankarvaa, aurausviitan palaa, lehtikuusen kaarnaa, leikkokukan vesiputkea, muovisia etikettejä sipulipusseista ja kuristemuovia

Kari Vehosalon Young adults V

* *

Toisessa kerroksessa esillä on Maippi Ketolan ja Harri Vähänissin installaatio Parempien aikojen kirkko, joka käsittelee nykyisen sivilisaatiomme mahdollista tuhoa ja sen jälkeistä uutta aikaa. Esittelytekstin mukaan teos ei ole masentunut rääkäisy, vaan se pyrkii hälytystilan tunnustamisen kautta leikkisän fantasian avulla ideoimaan uutta alkua.

Maippi Ketolan ja Harri Vähänissin installaatio Parempien aikojen kirkko.

* *

Kiinnostava on Jaakko Pietiläisen videoteos Shrouds Have No Pockets / Käärinliinoissa ei ole taskuja. Se on tietokoneanimaatiota ja videokuvaa yhdistävä kokeellinen elokuva, jossa seurataan päähenkilön tekemisiä hänen näkökulmastaan eli hänen silmin katsottuna. Päähenkilö käyttää kuvitteellista iGum-laitetta, jonka avulla hän pääsee erilaisiin muuntuneen tajunnan tiloihin ja virtuaalisille matkoille. Pietiläisen elokuva pohtii todellisuuden luonnetta ja sen suhdetta niin kutsuttuun keinotodellisuuteen. Teoksen inspiraation lähteenä on ollut kokeellisen elokuvan klassikko La Jetée vuodelta 1962.

Näyttely jatkuu vielä pihamaalle, jossa on myös Rauman taiteilijaseuran myyntikoju. Ostan poistomyynnistä I ❤ Museums -paidan kolmella eurolla.

* *

Taidemuseolta suuntaan Vanhalle Raatihuoneelle, jossa on yläkerrassa meneillään Vallan Rauma -näyttely. Raatihuoneen alakerrassa on raumanpitsin näyttely, jossa pääsen hetkeksi seuraamaan ihkaoikeaa pitsinnypläystä. Näyttää hankalalta, mutta ei kuulemma ole ollenkaan niin vaikeaa kuin näyttää.

Museokaupasta ostan tuliaisiksi raumlaissi tikkunekkuja, muistikirjan ja paidan. Myös postikortteja ja -merkkejä ostan. Sen jälkeen harhailen vanhassa kaupungissa, jossa pistäydyn sisään puoteihin ja gallerioihin: nyt on Suomen kuvataiteen päivä, Helene Schjerfbeckin syntymäpäivä, ja näyttelyihin vapaa pääsy. Olisi paljon nähtävää, mutta minun tulee kiire luovuttamaan huonetta, koska kello lähestyy puoltapäivää.

Pyyrmannin trumpu 1700-luvulta Vallan Rauma -näyttelyssä.

* *

Kello on minuutin yli kahdentoista, kun astun tavaroineni ulos majatalosta. Heti alkajaisiksi lähden ajamaan Satamakatua väärään suuntaan. Vaihdan kurssia ja Uotilan apteekin kohdalla seisautan pyörän nähdessäni Postin oranssin boksin. Kirjoitan pyöränsatula alustana pari korttia ja lykkään matkaan – muistinpa!

Seuraavaksi pysähdyn ihmettelemään Lapin kirkkoa. Siellä on meneillään rukoilevaisten kokoontuminen ja väkeä paikalla runsain mitoin. Siitä huolimatta käyn lähempää katsomassa vuonna 1760 valmistunutta puukirkkoa, joka on kauniin punainen.

Rauman Lapin puukirkko.

* *

Kun olen lähdössä kirkon pihasta, huomaan ikävän yllätyksen, joka ei enää juurikaan yllätä: eturengas on tyhjentynyt. Ei muuta kuin paikkaushommiin taas.

Työntelen pyörän bussipysäkille, jossa on mukavampi operoida. Saan kumin paikattua, mutta se ei tunnu kunnolla pitävän ilmaa. Jotakin on siis isommin vialla.

Rengasrikko Rauman Lapissa.

* *

Runsain välipumppauksin pääsen kuitenkin etenemään Euraan, jossa ensialkajaisiksi menen pizzalle. Lounastaessani haen tiedon, että Eurassa on Tokmanni ja että se on vieläpä auki sunnuntaisin. Työntelen pyörän sinne, ostan pari uutta sisäkumia – ostaisin ulkokuminkin, mutta oikeankokoisia ei ole tarjolla – ja käyn kaupan pihassa korjaustöihin. Sitten matkaan taas.

Muutaman kilometrin ajeltuani uusi sisäkumi tyhjenee taas. Kirottua! Silloin juuri ajaa kohdalleni vanhempi rouva, joka pyytää neuvoja sähköpyöränsä ongelmiin: on apusähkö lakannut toimimasta. Siinä me päivittelemme toistemme pyöränraatoja.

Rouva jatkaa matkaansa ilman sähköjä ja minä kellistän pyöräni ympäri tien sivuun, enkä ainakaan välittömästi ryhdy tilaamaan taksia. Yritän paikallistaa ongelmaa, mutta en löydä ulkokumista tai vanteesta mitään erityistä. Paikkaan renkaan ja toivon parasta.

Tällä kertaa paikkaus kestää hyvin ainakin hetken. Hiukan harmittavaa vain ajella, kun koko ajan on kytättävä tilannetta ja oltava varuillaan renkaan kanssa.

* *

Reitti menee komeasti Säkylän kautta, jossa oikealla kimaltelee jylhä ja merimäinen Säkylän Pyhäjärvi. Se on Suomen 29. suurin järvi, mutta vaikuttaa tätä suuremmalta, koska se on lähes kokonaan yhtä suurta järvenselkää, eikä järvessä ole suurempia saaria. Se on myös Euroopan tutkituimpia järviä, koska sen ekologia on niin herkkä häiriöille, että se tekee siitä mielenkiintoisen ja merkillepantavan tutkimuskohteen.

Säkylän jälkeen tulee Köyliö, jonka Salesta ostan vissyä ja vihistä. Sitten kulkee reitti Köyliönjärven poikki Kirkkosaaren kautta. Aivan upeita aurinkoisia seutuja! Eipä suotta ole Köyliönjärven kulttuurimaisemaa luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Se on Ala-Satakunnalle tyypillistä kulttuurimaisemaa, minkä lisäksi alueella on varsin huomattavat historialliset arvot. Legendan mukaan talonpoika Lalli surmasi juuri tämän järven jäällä piispa Henrikin.

Kirkkosaaren kauniita seutuja.

* *

Kirkkosaaren jälkeen tulee vastaan karumpaa maastoa, kun ajelen Köyliön vankilan ohi. Sinne johtava Vankilatie tuntuu loputtoman pitkältä, vaikka ei se ole kuin muutaman kilometrin pituinen.

Vankila-alueen jälkeen näen pellolla kaksi hirveä, jotka sukeltavat metsän siimekseen: valtavan kokoisia eläimiä luonnossa nähtynä! Vielä myöhemminkin tiellä 212 näen metsänreunassa hirven, jota jään toviksi tuijottamaan, ja se minua. Ei ole moksiskaan.

Köyliön vapaapalokuntalaiset ovat pystyttäneet tien varrelle opettavaisen maskotin.

* *

Määränpäässä eli Huittisissa olen kymmenen jälkeen illalla. Ilma on viilentynyt ja tulee kesäisen ohut ja tunnelmallinen hämärä. Kurvaan ABC:n kautta, josta ostan iltapalaa.

Majoitukseni on Länsi-Suomen opistossa, jossa taidan olla yksin koko opistoalueella. Katson hetken telkkaria: Sauli Niinistö keskustelee Tapani Ruokosen kanssa tärkeistä aiheista. Teen pedin, menen sinne, suljen silmäni ja nukahdan heti.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua