Finlayson Art Area 2024: Vaaran ja satumaailman tuntu yhdistyvät Katja Tukiaisen sirkuksessa

Tutut tyttöhahmot esiintyvät monissa näyttelyn töissä. Kuvat: Katja Tukiainen

Juttu on julkaistu alun perin Finlayson Art Arean tapahtumalehdessä. Finlaysonin alue on Kulttuuritoimituksen yhteistyökumppani. Lue lisää täältä.

* *

Katri Kovasiipi, teksti

Sirkus on esiintynyt Katja Tukiaisen (s. 1969) tuotannossa oikeastaan alusta alkaen. Jo hänen ensimmäisessä näyttelyssään vuonna 1996 nähtiin viitteitä sirkusmaailmaan.

– Sirkusmaiset valot, joita käytän maalauskokonaisuuksieni yhteydessä, liittyvät nostalgiseen suhtautumiseen sirkuksen taikamaailmaan, taiteilija pohtii.

Lopulta kaikki kumpuaa lapsuudenkokemuksista.

– Erilaisia tärkeitä asioita tapahtui silloin, kun olin 6-vuotias. Olin ensimmäistä kertaa Venetsiassa ja Vatikaanin museoissa, jonne matkustimme äidin ja isän kanssa autolla ja yövyimme teltassa.

– Kuusivuotiaana pääsin käymään myös Moskovassa ja Moskovan Suuressa sirkuksessa, jossa oli karhuja rullaluistimet jalassa. Siellä myytiin jäätelöä, joka oli kuin makkara. Jäätelön ympärillä oli paperi kuin makkarassa, ja sitä piti nuolla koko ajan molemmista päistä.

– Taide, sirkus, matkat ja taianomaisuus ovat olleet minulle perustavaa laatua olevia kokemuksia, jotka jotenkin läpi elämän tulevat teoksiin. Näin sanoisin nyt 55-vuotiaana, Tukiainen pohtii.

– Sirkukseen liittyy kiinnostavia teemoja: vaarantuntu, satumaailman tuntu, kiertolaisuuden ja yhteisöllisyyden tuntu. Kaukokaipuu ja seikkailu on ollut minulle aina joku juttu, joka myös näkyy näissä maalauksissa.

Katja Tukiainen: Obey the pussycats (2023).

Vaaleanpunaisen salaisuus

Katja Tukiaisen maalauksista ei toki voi puhua mainitsematta pinkkiä ja vaaleanpunaista. Pintapuolisesta söpöydestä ja vaaleanpunaisuudesta huolimatta eräskin tunnettu galleristi mainitsi taannoin, että Tukiaisen teokset ovat vaarallisia. Mikä niissä on vaarallista?

– Jos maalausteni tyttöjä tai naisia halutaan laittaa aisoihin, toisin kuin toista oletettua sukupuolta, ne haluavatkin rikkoa rajoja. Mutta ne pääsevät yllättämään: ne eivät tule kohti maastopuvuissa ja maihareissa, vaan vaaleanpunaisina tyttöinä. Ne näyttävät vaarattomilta, mutta niillä onkin oma tahto.

– Emme varmasti koskaan tule globaalisti valmiiksi siinä, että naisoletettujen asema olisi tasa-arvoinen. Täällä länsimaissakin kulttuurinen ajatus naiseudesta on varmaan mennyt takapakkia, konservatiivisempaan suuntaan.

– Maalausteni tytöissä on vaarallista se, että ne menevät päin parasta kohtaa feminismissä. Ja jos oikeasti ollaan menossa taaksepäin, sitäkin tärkeämpää olisi tuoda esiin, että sukupuolet olisivat tasa-arvossa tai lempeitä.

Matti Hagelberg ja Katja Tukainen ovat tuoneet Finlaysonille paitsi etsivätoimiston, myös ennustajan.

Värejä sekoittamalla voi rakentaa siltoja

Feminismi ei ole ollut Tukiaiselle itselleen ongelmaton termi. Vuonna 2022 valmistuneessa väitöskirjassaankin hän pohtii omaa vastahakoisuuttaan suhteessa feminismiin.

– Kaikki keskustelunavaukset, jotka lähtökohtaisesti syyttävät jotakuta toista, ovat tuhoon tuomittuja. Ne eivät ole hedelmällisiä, koska ne eivät anna toiselle osapuolelle tilaisuutta. Joskus feminismikin on herättänyt toisessa jotain muuta kuin halua rakentaa siltoja. Se on sanana hankala, jos se herättää aggressiota ja pelkoa juuri niissä, joiden luokse haluaisi rakentaa sillan puoleen väliin.

Yllättäen Tukiainen puhuu vaaleanpunaisen värin olemuksesta tavalla, joka hävittää siitä kaiken vaahtokarkkimaisuuden ja tuo mukaan painavaa, historiaankin ulottuvaa sisältöä.

– Jos on tarkoitus rakentaa siltoja, pitää sekoittaa värit, punainen ja valkoinen vaaleanpunaiseksi. Olen ajatellut sitä, kun olen miettinyt Suomen historian kautta myös sukujen sisällä olleita vastakkainasetteluja. Minulla on idealistinen ajatus, että kun vain oikein yrittää, on mahdollista sekoittaa värit ja saada aikaan jotain lempeämpää.

– Jos esimerkiksi sana feminismi aiheuttaa vastakkainasettelua, pitää sille sanalle tehdä jotain. Kuinka ihmisoikeuksista voisi olla eri mieltä – loppujen lopuksi kyse on juuri ihmisoikeuksista.

Näyttelyssä on esillä myös Matti Hagelbergin raapekartonkitöitä.

Kissa suojelee näyttelyä

Näyttelysalin perälle on tulossa myös Katjan ja Matin Etsivätoimisto. Sen suojelijana toimii tamperelainen kuvataiteilija Tarmo Paunu. Tukiaisen näyttelyä suojelee tamperelainen Sulo-kissa.

Etsivätoimistoon on tulossa Grafiikanpaja Himmelblaun vedostamia teoksia, joiden suuritöiseen koostamiseen on käytetty noin kolmeakymmentä kuparilaattaa sekä Tukiaiselta että Matti Hagelbergilta (s. 1964).

Sarjakuvailmaisua lähenevät vedokset ja koko Etsivätoimisto on luotu juuri Finlayson Art Arean tilaa ajatellen, ja yllätyksiä on luvassa.

Finlayson Art Area 25.8.2024 asti. Katja Tukiaisen, maalauksia sekä Tukiaisen ja Matti Hagelbergin yhteisnäyttely Katjan ja Matin etsivätoimisto Kutomosali 1:ssä (Finlaysoninkuja 9, 3B kerros).

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua