Teija Lehto: Mustikat (2024), puupiirros.
KUVATAIDE | Suomalainen arki ja elinpiiri näyttäytyy Teija Lehdon teoksissa samastuttavalla tavalla. Paimiolaistaiteilija pohtii ajan olemusta, muistia ja muistoja ja kaiken katoavaisuutta.
”Rajaan pois ulkopuolisen ja sukellan sisään mikromaisemaan.”
Veikko Halmetoja, teksti
Paimiolainen Teija Lehto (s. 1965) on kuvataiteilija, jonka pääasiallinen tekniikka on puupiirros. Hänen teoksensa ovat usein asetelmia ja niiden aiheet ovat läheltä. Teoksissa näkyy samastuttavalla tavalla suomalainen arki ja elinpiiri. ”Töissäni esiintyy kotiin, arkeen ja lähiluontoon liittyviä yksityiskohtia”, hän kertoo. Hänen mukaansa kokemus elämän merkityksellisyydestä vahvistuu, kun ymmärtää arkisten havaintojen tärkeyden.
Lehto on työskennellyt taidegraafikkona 26 vuotta. Hän valmistui Kankaanpään taidekoulusta jo vuonna 1998, mutta suorittu vielä täydennysopintoja Turussa vuonna 2011. Hänen teoksiaan on lukuisissa yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa muun muassa Tampereen kaupungin ja Valtion taidekokoelmissa. Edellisen yksityisnäyttelynsä hän piti viime vuonna Helsingissä Galleria Duetossa.
Teija Lehto: Maisemavälipala kansallisromanttisessa kaukametsähengessä (2008), puupiirros.
Harkittuja yksityskohtia
Finlayson Art Area -näyttelyssä Lehdon teoksia nähdään Grafiikanpaja Himmelblaun tiloissa. Teoksissa korostuu vahva osaaminen, ja on luontevaa nähdä niitä Suomen tärkeimmän grafiikanpajan seinillä, vaikka ne edustavatkin puupiirroksina kohopainomenetelmää. Himmelblau taas keskittyy erilaisiin syväpainotekniikoihin.
Lehdon teoksissa jokainen yksityiskohta on tärkeä ja harkittu. Sommitelmat ovat tasapainoisia, mutta eivät koskaan tylsiä. Ne perustuvat hienovireisille rytmin muutoksille ja yksityiskohtien vyörytykselle. Aiheena voi olla täysi tiskipöytä, metsämarjat tai teräskattilasta heijastuva kokkaustilanne.
Välillä teosten realismi tuo mieleen kasvi- tai sienikirjojen tarkkuuden. Lehdon töiden äärellä lajimäärittely on mahdollista, ja kukkivat krassit näyttävät niin aidoilta, että mehiläisetkin erehtyvät.
Teija Lehto: Ensimmäisten yöpakkasten jälkeen (2017), puupiirros.
Häkellyttävää teknistä taitoa
Yhteistä teoksille on juhlaksi kasvava arkisuus. Asiat eivät ole siloteltuja kuin sisustuslehdissä, mutta tapa esittää on esteettisesti ylevä. Tämä perustuu pitkälti tekniseen taitoon, joka on sekä kaivertamisen että vedostamisen suhteen lähes häkellyttävä.
– Tarkennan katseeni lähelle, rajaan pois ulkopuolisen ja sukellan sisään mikromaisemaan, Lehto selittää kuvallista ilmaisuaan.
Hän haluaa pohtia ajan olemusta, muistia ja muistoja, hetkien hetkellisyyttä ja kaiken katoavaisuutta. Tämä pohdinta välittyy hienosti teoksista, jota ovat kuvallisia poimintoja kotiemme todellisuudesta.
Finlayson Art Area 25.8.2024 asti. Teija Lehto, puupiirroksia. Grafiikanpaja Himmelblau (Finlaysoninkuja 9, PB kerros).
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Afroamerikkalainen taiteilija Howard Smith työskenteli myös Vallilalle ja Arabialle – retrospektiivi EMMAssa
KUVATAIDE | Espoon EMMA-museo esittelee materiaaleihin ja tekniikoihin uteliaasti suhtautuneen yhdysvaltalaitaiteilijan elämäntyötä 90 teoksen retrospektiivillä.
Ars Fennica 2027 -palkintoehdokkaat on valittu – Suomesta mukana Joel Slotte ja Anna Estarriola
KUVATAIDE | Anna Camner Ruotsista, Anna Estarriola Suomesta, Joel Slotte Suomesta ja Sandra Mujinga Norjasta ovat ehdolla Suomen suurimpaan kuvataidepalkintoon.
Palava taivas on kahden taiteilijan vuoropuhelua yli vuosikymmenten – Markkula ja Ala-Maunus HAMissa
KUVATAIDE | Petri Ala-Maunukselle ja Mauno Markkulalle yhteistä on tunne, josta he ammentavat kuviin maisemista. Taiteen kieli sen sijaan on kummallakin omanlainen.
Backlight 2026 -valokuvafestivaalin teemana on valehtelun taito: ”Valhe elää totuuden varjossa”
VALOKUVATAIDE | Backlight-festivaali otti yhdeksi aiheekseen tekoälyn jo kolme vuotta sitten. Silloin pelotti, onko tekoäly enää vuonna 2026 ajankohtainen asia.