Kuva: Pihla Liukkonen

Maarit Saarelainen, teksti

45. Työväen Näyttämöpäivät Mikkelissä 27.–29.1.2023.

Teatterista hurmaantumista, liikutuksen ja naurun ihania hetkiä sekä jälleennäkemisen iloa. Sitä tarjosivat Mikkelin 45. Työväen Näyttämöpäivät, jotka järjestettiin tammikuun viimeisenä viikonloppuna parin vuoden koronatauon jälkeen. Suomen suurimman harrastajateatterikatselmuksen ääreltä löytyi myös se paljon puhuttu yhteisöllisyys, joka tuntuu lämpönä sydämessä ja ajatusten surinana päässä vielä pitkään tapahtuman jälkeenkin.

Ja minkä kattauksen tämän vuoden valinnat tehnyt näyttelijä Wenla Reimaluoto oli saanutkaan kokoon. Mukana oli harrastajateatterin koko kirjo ympäri Suomen vanhoista, vakiintuneista harrastajateattereista upouusiin ensikertalaisiin. Taso oli korkea. Itse ennätin nähdä viikonlopun aikana kahdeksan esitystä.  

Valittujen esitysten teemat vaihtelivat kuolemasta ja perhedynamiikasta moraalifilosofiaan ja rintamakarkuruudesta ylisukupolvisten traumojen käsittelyyn. Keskiössä oli tarinoiden kerronta. Näyttämöllä nähdyt esitykset olivat omalakisia ja persoonallisia. Niissä näkyi ryhmien halu tuoda juuri tämä draama nähtäväksi yleisölle. Ne viihdyttivät, ottivat kantaa ja herättivät keskusteluja.

Työväen Näyttämöpäivien oheisohjelman starttasi Joel Lehtosen seura Kimmo Lavasteen ohjaamalla esityksellä Joel ja Sylvia, joka esitettiin Kahvila Rauhassa. Esitykseen oli vapaa pääsy. Ensimmäistä kertaa Näyttämöpäivien ohjelmisto jalkautui myös palvelutaloihin joensuulaisen Teatteri Fiaskon ja Kun on tunteet – paluu lapsuuteen -esityksen toimesta.

Teatteri Fiasko.

* *

Yleisön suosikki AdAstra

Näyttämöpäivien avauspuheessaan kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) siteerasi Bo Carpelania:

”Ei kulttuuri ole mikään jälkiruoka, kaunis torttu, vaan jokapäiväistä leipää. Mitä enemmän sitä on, sen helpompi meidän on elää. Taide jollain tavoin pitää meidät koossa, ilman sitä leijailisimme sinne tänne. Luulisin.”

Voiko sen paremmin sanoa. Aplodit olivat ansaitut.

Työväen Näyttämöpäivien yleisö äänesti suosikikseen jyväskyläläisen AdAstra-teatterin esityksen Pasi Was Here. Esityksen on käsikirjoittanut Veikko Nuutinen ja ohjannut Erika Hast. Ryhmä sai viemisikseen himoitun Näyttömöpäivien kiertopalkintotuolin.

Erika Hast kommentoi voittoa Jyväskylästä heti tuloksen selvittyä:

”Tuntuu epätodelliselta ja onnelliselta! Olisi ollut ihanaa olla paikalla, mutta terveys etusijalla, oma ja muiden. Ennen kaikkea tämä on palkinto mun näyttelijöile ja koko työryhmälle. On etuoikeus saada tehdä töitä näiden hienojen tyyppien kanssa, ja tehdä teatteria, joka herättää katsojissa tunteita.”      

Toiseksi yleisö äänesti vantaalaisen Tikkurilan Teatterin esityksen Piilopaikka eli Siat. Kolmanneksi eniten ääniä sai kouvolalaisen vapaan työryhmän esitys Äidinmaa.

AdAstra Jyväskylästä Näyttämöpäivien kiertopalkintotuolin kera.

* *

Tragikoominen matka lapsuuden Savonlinnaan

Erika Hastin ohjaama Pasi Was Here on kertomus lapsuuden ystävyksistä Pasista (Teemu Kalliokoski) ja Hemmosta (Petteri Olkinuora). Hemmon ja hänen luokkakaverinsa Turnajaiskepin (Pauliina Ylipuranen) muistomatka Savonlinnaan Pasin kuoleman jälkeen on komedian ja tragedian yhdistelmä, jossa pistetään rohkeasti överiksi, ollaan kipeiden ja tunnistettavien tunteiden äärellä ja jossa menneisyys ja uusi todellisuus kohtaavat.

Mukana menossa ovat myös Pillukka-Pallukka-Pollukkaa näyttelevä Katja Pihlaja ja muun muassa Laktoosilerssiä esittävä Joni Tyviö.

Hemmo (oik. Petteri Olkinuora) ja Pasi (Teemu Kalliokoski). Kuva: Pihla Liukkonen

* *

Intensiivinen tarina sikalassa eläneestä rintamakarkurista

Yleisöäänestyksessä toiseksi tullut Tikkurilan Teatteri toi Näyttämöpäiville Athol Fugardin vahvan ja jännittävän tekstin Piilopaikka eli Siat. Carita Välitalon ohjaama ja Juha Siltasen kääntämä näyttämöteos on harvoin esitetty.

Intensiivinen ja tositapahtumiin pohjautuva tarina kertoo neuvostoliittolaisesta rintamakarkurista, Pavel Navrotskista, joka piileksi toisen maailmansodan jälkeen pelossa kotinsa sikalassa 41 vuotta. Armottomuus itseä kohtaan, syyllisyys ja kyvyttömyys ottaa apua vastaan ovat esityksen keskeisiä teemoja.

Praskovja (Minna Laine) ja Pavel Navrotski (Ilari Ristola).

* *

Yleisö liikuttui kyyneliin

Kolmanneksi Näyttämöpäivien yleisöäänestyksessä tullut kouvolalaisen vapaan työryhmän eli Carita Hiltusen, Milja Marttilan ja Emma Unimeren esitys Äidinmaa veti maton alta. Suuri osa katsojista itki aivan päntiönään.

Joen rannalla pienessä kylässä on Louhivuoren talo. Perheen naisilla on sukupolvien ajan ollut hallussaan parantamisen taito. Kyläläiset karsastavat louhivuorelaisia, vaikka pyytävätkin välillä heiltä apua.

Alleviivamaton esitys kutsui ja päästi katsojat mukaan tarinaan. Lavalla nähtiin avoimuutta, viattomuutta, juurevaa voimaa ja terävää ajattelua. Teos on upea tulkinta ylisukupolvisesta traumasta, äideistä ja tyttäristä, perinnöstä ja perinteistä, juurista ja juurettomuudesta. Tulkintaa ryyditettiin kansanperinteellä, runolaulannalla ja Juulia Rihun Kantelettaresta sovittamilla ruonoilla. Rihun saksofoni soi sydämeen.

Äidinmaan työryhmä

* *

Virvoittaa ja viihdyttää

Kokkolasta nähtiin Aku-Petteri Pahkamäen ohjaama Ykspihlajan Työväen Näyttämön näytelmä Reviisori. Yhteiskunnan rakenteita ja virkamiehen velvollisuuksia kritisoiva klassikkokomedia oli mainiosti päivitetty.

Uudistuneessa tulkinnassa muutettiin perinteisien sukupuoliroolien sijaan kaupunginpäälliköksi Anton Antonovitsiksi Taija Hovatta ja hänen puolisokseen Anna Andrejevnaksi Kimmo Oikarainen, joiden roolityötä Näyttämöpäivien raati hehkutti. Työryhmä oli lähtenyt huikealle, rytmiselle matkalle ja uskoi valitsemaansa tyylilajiin.

Kaupunginpäällikkö Taija Hovatta (vas.) ja kaupunginpäällikön puoliso Kimmo Oikarainen. Taustalla heidän poikansa Jari Hanhisalo ja Mika Hietanen.

* *

Komediagereraattori lähti käyntiin

Turkulaisen Jo-Jo teatterin Marc Camolet’n teksti Älä pukeudu päivälliselle vastasi Näyttämöpäivien kokoaikaisesta yleisön viihdyttämisestä. Monimutkaisesta päivällissuunnitelmasta lähti käyntiin varsinainen komediageneraattori, jonka loppuun oli varattu vielä tyrmäävä yllätys.

Raadin jäsenet Tanjalotta Räikkä ja Sirpa Riutta kehuivat esityksen hyvää rytmiä ja roolien taitavaa rakentamista. Esityksen ohjaaja Jarno Muro joutui hyppäämään näyttämölle viisi viikkoa ennen ensi-iltaa. Hyppy ei ollut huono, Muro suoriutui roolista erittäin hyvin.

Susanna (Anneli Larkia) ja Roope (Petri Muro).

* *

Huumori virkistää

Teatteri Kultsan episodiesitys Yhesti yhes paikas on Ville Pirisen sarjakuvien pohjalta tehty kahdenkummenen vinon tarinan kokoelma Suomesta. Hienosti yhteen pelaava ryhmä taitaa mustan huumorin ja tilannekomiikan vaivattomasti. Esitys on hyvä keskustelun herättäjä sille, mitä on huumori, ja mille me ylipäätään nauramme.

Mika Suutari, Suvi Kosola ja Heini Reynolds, lattialla Petri Peltoniemi.

* *

Surun käsittelyn monet muodot

Teatteri Akselin Maaninkavaara vyörytti lavalle Miika Nousiaisen romaaniin perustuvan tarinan isästä ja tyttärestä. Surusta kertovan näytelmä on kuvaus kahden sukupolven erilaisista arvojen törmäyksestä.

Tarinan alussa perheen poika kuolee, mitä jokainen perheenjäsen suree omalla tavallaan. Perheen tytär uhrautuu veljensä puolesta ja alkaa harrastaa juoksua isänsä valmentamana. Isän suru näkyy urheiluhulluutena ja paniikinomaisen harjoitusohjelman toteuttamisena.

Vilja Aavikko, Akseli Heikkilä, Maaret Perälä ja Marko Pollari.

* *

Näyttämöpäivien Festivaaliklubilla Kirsikka Moring haastatteli Taideyliopiston näyttelijäntyön professoria Elina Knihtilää sekä teatteritaiteen opiskelijaa Mitra Matoufia teatterityön koulutuksen nykytilasta.

Päätöstilaisuudessa raatilaiset Jussi Sorjonen ja Kirsikka Moring, Mikko Roiha ja Laura Rämä sekä Tanjalotta Räikkä ja Sirpa Riutta kertoivat festivaalilla nähdyistä esityksistä. Jokainen teatteriryhmä sai myös henkilökohtaisen palautteen omalta raadiltaan esityksensä jälkeen.

Festivaalin katsojakapasiteetistä (3 300) myytiin 2 900 paikkaa. Lipunmyyntitavoite saavutettiin, esityksistä 11 myytiin loppuun.

Työväen näyttämöpäivät seuraavan kerran Mikkelissä 26.–28.1.2024.

* *

45. Työväen Näyttämöpäivät

Mikkelissä 27.–29.1.2023. Ohjelmassa 20 näytöstä kymmeneltä harrastajateatteriryhmältä eri puolelta Suomea sekä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden kaksi monologiesityskoostetta. Ryhmät valitsi näyttelijä Wenla Reimaluoto.
Esiintyneet ryhmät:

AdAstra: Pasi Was Here (Jyväskylä)
Jo-Jo teatteri: Älä pukeudu päivälliselle (Turku)
Nokun näyttämö: Kuningatarleikit (Pori)
Teatteri Akseli: Maaninkavaara (Turku)
Teatteri Kultsa: Yhesti yhes paikas (Helsinki)
Tikkurilan Teatteri: Piilopaikka eli siat (Vantaa)
Työttömien teatteri: Hämähäkkimies (Joensuu)
Vapaa työryhmä: Äidinmaa (Kouvola)
Ykspihlajan Työväen näyttämö: Reviisori (Kokkola)
Teakin monologiesitykset (Helsinki)

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua