Valokuvakeskus Nykyaika on ollut ajan peilinä jo 40 vuotta: ”Rajat ovat hämärtyneet, mikä kaikki on edes valokuvaa?”

22.09.2022
NuutinenVaaka 1

Petri Nuutinen. Kuva: Arto Murtovaara

NÄYTTELY | Tamperelainen Valokuvakeskus Nykyaika juhlii pyöreitä Kutsut-näyttelyllä omassa galleriassaan sekä Juhlat-näyttelyllä Kulttuuritalon Laikun galleriassa. Kolmas näyttely on luvassa lokakuussa. Nuorten tamperelaiskuvaajien ja taiteilijoiden perustamasta galleriasta on kasvanut valokuvakeskus, joka järjestää monipuolisia näyttelyitä, kansainvälisiä tapahtumia ja työpajoja.

Arto Murtovaara, teksti

Valokuvaaja Petri Nuutinen viimeistelee näyttelyä päivää ennen avajaisia. Hän on yksi niistä nuorista tekijöistä, jotka panivat Valokuvakeskus Nykyajan gallerian pystyyn vuonna 1982. Ensimmäinen oma tila tehtiin Suvantokadulle yhden Ratinanrantaan silloin nousseen uuden kerrostalon katutasoon.

– Fiilikset ovat siinä mielessä hyvät, että 40 vuotta sitten oli itse nuori, idealisti ja vähän yltiöpäinenkin, kun lähdettiin tällaista galleriaa pyörittämään. Mutta nyt kun näkee, miten pieni galleria on kasvanut valokuvakeskukseksi ja toiminta monipuolistunut, niin tosi mukavaltahan se tuntuu, vaikkei itse enää pyöri mukana järjestelyissä – paitsi tämän näyttelyn osalta, Nuutinen kertoo.

Ryhmän alkuperäisenä ajatuksena oli Nuutisen mukaan tarjota uusia näyttelymahdollisuuksia nuorille taiteilijoille. Tähän mennessä Nykyajassa on järjestetty yli 400 näyttelyä, joista osa on useamman tekijän ryhmänäyttelyitä. Nuutinen pitää jatkumoa mahtavana.

– Suomalainen valokuvaus oli 1980-luvulla paljolti dokumentaarista ja mustavalkoista. Siitä se lähti kehittymään ja otti paikkansa taiteiden joukossa. Erilaiset taiteelliset keinot tulivat mukaan, ja monet tekevätkin nykyään valokuvan lisäksi kolmiulotteisia asioita, installaatioita, liikkuvaa kuvaa.

– Rajat ovat hämärtyneet. Voi kysyä: mikä kaikki on edes valokuvaa. Se on hyvä asia. Ja se kulttuurielämä, mikä tämänkin ympärillä on tässä kaupungissa neljäkymmentä vuotta ollut, ei se ihan mitätön asia ole.

Suvantokadun jälkeen Nykyajan galleria toimi Kauppakadulla Ylioppilastalon takana, sen jälkeen Puuvillatehtaankadulla, sitten Kehräsaaressa, Finlaysonin TR 1:ssä ja nyt kuudennessa paikassaan jälleen Kauppakadulla.

Alusta saakka näyttelyitä on järjestetty myös gallerian ulkopuolella. Toistuvat Backlight-näyttelyt muistetaan näkyvästi kansainvälisinä, mutta Nuutinen muistuttaa jo ensimmäisen näyttelyn (Alla vill ha barn – ingen vill ha ungdom) olleen pohjoismainen; suomalaisia näyttelyssä edustivat vain Jan Kaila ja Ari Hietala. Kailan mustavalkoinen työ nyt esillä olevassa Kutsut-näyttelyssä on ainokainen muistuma tuosta esikoistapahtumasta.

1 KUTSUT juliste kopio
4 JUHLAT juliste

Aluksi Arkitaide

Toiminnanjohtaja Terhi Asumaniemi korostaa Nykyajan kulkeneen vaiherikasta polkua perustamisestaan asti. Hän muistuttaa, että 1980-luvun alussa elettiin yhteiskunnallisesti vielä hyvin erilaisessa maailmassa.

– Nykyaika kokosi yhteen nuoria taiteilijoita, jotka halusivat uudistaa Tampereen kuvataide-elämää. Aluksi toimintaa järjesti Arkitaide-nimellä kulkenut työryhmä, johon kuului eri taiteen lajien edustajia. Nykyaika otettiin nimenä käyttöön myöhemmin.

Valokuvailmaisu kehittyi ylipäätään 1980-luvulla suurin harppauksin ja valokuva taidemuotona sai jalansijaa laajemmassa skaalassa vasta 1990-luvulla. Nykyaika oli mukana kehityksessä vaikuttamassa osaltaan suomalaiseen valokuvataiteeseen. Siitä kasvoi merkittävä näyttelytoiminnan ja valokuvatapahtumien järjestäjä, joka tunnetaan paikallisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti.

– Nykyaika on pitänyt esillä valokuvausta yhtenä taidemuotona ja suhtautunut avarakatseisesti valokuvaa taiteessaan hyödyntäviin taiteilijoihin. Viime vuosina yhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut ilahduttavasti ja valokuvaajien lisäksi yhdistykseen on tullut mukaan monia kuvataiteen koulutuksen hankkineita.

Asumaniemi sanoo, että kolmella näyttelyllään Nykyaika halua juhlistaa historiaansa ja menneisyyttä. Vaikean korona-ajan jälkeen teemaksi valikoi juhliminen. Siksi näyttelysarjan aloittaa Kutsut, jonka Petri Nuutinen on kuratoinut toisen valokuvataiteilijan Marja Pirilän kanssa.

Sen kanssa samaan aikaan avautuu Kulttuuritalo Laikun galleriassa Juhlat-näyttely, jonka on kuratoinut elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaa. Hän on valinnut teoksia 24:ltä avoimen haun kautta valitulta taiteilijalta, ja näyttelyn teoksissa juhlitaan elämää ja aikaa. Näyttelysarjan päättää Jatkot, jonka ovat kuratoineet Kristel Laur ja Toomas Järvet Tallinnan Juhan Kuus Dokfoto- keskuksesta.

image0 5

Kuraattori Johanna Vuoksenmaa puhuu Laikun Juhlat-näyttelyn avajaisissa. Kuva: Terhi Asumaniemi

Nykyajan arkeologiaa

Petri Nuutinen kertoo Marja Pirilän kanssa kokoamastaan Kutsut-näyttelystä, jossa on mukana kymmenen valokuvaajaa.

– Nämä ovat valokuvaajia, jotka ovat pitäneet Nykyajassa näyttelyn joskus, suurin osa 1980-luvulla jo ensimmäisen kerran ja toiset useammin sen jälkeen. Kaikilta on mukana yksi työ ensimmäisestä näyttelystä ja joku toinen työ, jonka he ovat valinneet uudesta tuotannostaan. He kaikki he ovat edelleen aktiivisesti toimivia valokuvaajia, vaikka suurin osa on tietysti eläkeiässä jo.

Granö Onnela Mikko Torppa

Veli Granön teos Onnela on mukana Nykyajan Kutsut-näyttelyssä.

Pirilä ja Nuutinen pyysivät näyttelyyn heihin vaikutuksen tehneitä taiteilijoita, ja mukana onkin korkeatasoinen joukko suomalaisen valokuvataiteen nimiä: Veli Granö, Heini Hölttä, Kapa (Martti Kapanen), Timo Kelanranta, Sirkka-Liisa Konttinen, Riitta Päiväläinen, Asko Salminen ja Pentti Sammallahti.

Näyttely on Nuutisen mukaan Nykyajan ”arkeologiaa”. Kuvaparien myötä saadaan näkyväksi ajallinen kaari kunkin taiteilijan tuotannosta ja samalla ikään kuin siivu valokuvataiteen evoluutiosta neljän vuosikymmenen ajanjaksolta.

– Jokaiselta on mukana oma luonnehdinta työstään tai siitä, miksi juuri nämä kuvat on valittu tai miten ne kuvastavat hänen työtään.

Sammallahti Ristisaari Pyhtää 1974

Pentti Sammallahden teos Ristisaari, Pyhtää on vuodelta 1974.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua