Outi Heiskasen perintö – Janne Laine ja Markus Jäntti Voipaalan taidekeskuksessa

Markus Jäntti ja Janne Laine. Kuva: Irmeli Heliö

Laine & Jäntti feat. Outi Heiskanen Valkeakosken Voipaalan taidekeskuksessa (Sääksmäentie 722, Sääksmäki) 2.2.2025 asti.

Voipaalan taidekeskuksen näyttely on kunnianosoitus edesmenneen akateemikko Outi Heiskasen (1937–2022) luomalle taiteilijoiden yhteistyölle. Hän saattoi yhteen Janne Laineen ja Markus Jäntin, joiden kummankin kanssa teki yhteistöitä aktiiviaikoinaan.

Kaikki kolme taiteilijaa edustavat erilaisia työskentelytapoja. Heiskasen luoma omintakeinen ”Pensastuulikansa” on yksi teoksia yhdistävä tekijä

Näyttelyssä on Heiskasen omia töitä ja ensimmäistä kertaa myös joitakin Outi Heiskasen syövyttämiä grafiikan laattoja, joissa näkyy hänen alkuperäinen piirroksensa, muun muassa hänen ja Jäntin viimeiseksi jääneet yhteiset pohjustetut kuparilaatat kehystettyinä.

Niin Janne Laineen ja Heiskasen yhdessä luomat teokset kuin Markus Jäntin ja Heiskasen yhteistyöt ovat vaikuttavia Mukana on myös teos, joka koostuu kaikkien kolmen taiteilijan grafiikanlaatoista. Laineelta ja Jäntiltä on näyttelyssä myös omia uudempia teoksia ja ennennäkemättömät yhteisteokset.

Outi Heiskasen ja Markus Jäntin viimeiseksi jääneitä yhteisiä laattoja. Kuva: Irmeli Heliö

Markus Jäntti tutustui Outi Heiskaseen ollessaan vain 13-vuotias.

– Olin isäni kanssa näyttelyssä Ateneumissa. Siellä oli iso ryhmänäyttely, jossa oli myös Outin töitä, joita en ollut ennen nähnyt. Olin aivan haltioitunut näistä teoksista ja ne jäivät vaivaamaan mieltäni. Jäin pohtimaan niitä isälleni ja kerroin haluavani kuulla mitä tämä ihminen näistä töistä kertoo ja pyysin isää soittamaan hänelle. Isä kuitenkin kehotti minua itse ottamaan yhteyttä ja tapaamaan Outi yksin.

Yhteinen tarina alkoi siitä. Markus soitti rohkeasti Heiskaselle ja selvitti asian. Puhelun lopussa Markus kysyi, että haittaako se, kun olen vasta 13-vuotias.

– Outi alkoi nauraa ja huusi taksin takapenkiltä, että tuu tänne! Sitten olin parin päivän päästä siellä. Kävin Outin luona Lallukassa ja se oli elämäni mahtipaikkoja ja -hetkiä. Pääsin sukeltamaan siihen maailmaan ja näin paljon Outin töitä. Siitä alkoi se mentorisuhde, Jäntti kertoo.

– Outilla oli asunnossaan keskeneräisiä, valmiita ja alustamattomia laattoja, joita hän piirsi. Sitten me pelattiin korttia ja piirrettiin niitä yhdessä, toinen jatkoi aina toisen piirtämistä.

Jäntin ja Heiskasen yhteinen työ. Kuva: Irmeli Heliö

Outi tutustutti Markuksen Janne Laineeseen tamperelaisessa Grafiikanpaja Himmelblaussa, jossa Laine työskenteli.

– Muistan, kun Outi oli ihan täpinöissään ja kertoi, että tämmöinen poika oli soittanut hänelle ja nyt he tekevät yhdessä töitä. Olimme silloin tehneet Outin kanssa yhdessä töitä vasta vähän aikaa. Vuonna 1996 hän toi ensimmäisen laatan, josta puuttui yksi vedos, jonka sitten tein, Laine muistelee.

Varsinaisesti Laineen ja Heiskasen yhteistyö alkoi vuonna 2003. Laine tekikin pitkän uran Outin kanssa, 20 vuoden ajan hän vedosti kaikki akateemikon työt.

– Monen vuoden ylipuhumisen jälkeen hän tuli Himmelblauhun ja kävi kaikki vedokseni läpi ja sitten hän päättyi minuun, Laine kertoo.

– Muistan kuinka siinä pöydällä oli keskeneräisenä teokseni ja Outi toi siihen laattansa ja sovitteli sitä työhöni, se oli jännittävä paikka. Se laatta sopi siihen niin hyvin, että olimme molemmat ihan että hyvänen aika. Siitä me sitten jatkettiin. Eikä kukaan tiennyt kumman tekemä viiva siinä oli.

Janne Laineen tekniikka on valokuvapohjainen syväpainografiikka. Teoksissa on vahva ja ajaton tunnelma, liikutaan reaalimaailman ja unen välimaastossa. Realismin töihin työ aidoissa tilanteissa kuvatut oikeat kokemukset paikasta ja hetkestä, ja niiden työstäminen grafiikanvedoksiksi vie katsojan mielikuvitusmaailmaan. Niiden edessä uppoutuu herkkään kuvitteelliseen tunnelmaan.

Jäntin ja Heiskasen Uneksijat. Kuva: Irmeli Heliö

Markus Jäntin maalauksissa ja grafiikanvedoksissa sommittelu on irtonaista. Aiheet koostuvat palasista, jotka liikkuvat naivismin, nykyekspressionismin ja poptaiteen välillä.

Jäntti hakee teoksissaan myös ajankohtaisuutta. Taiteilijan hän on monipuolinen ja kokeileva. Uusimpana hänen työstämässään materiaalissa on mukana lasi. Hänen lasiteoksensa saavat muotonsa huippumerkkien hevosten logoista. Näiden statussymbolien taiteilija katsoo kuvaavan kuluttamista.

Teoksissa on tulkittavissa ihmisen ulkopuolisuutta sekä visuaalisia ärsykkeitä. Ne toistuvat teosten sisällä ja myös teoksesta toiseen.

Vedostamiseen Jäntti paneutui työskennellessään Heiskasen kanssa ja Janne Laineen opissa. Ylioppilasvuoden jälkeen Jäntti pääsi opiskelemaan Berliinin kuvataideakatemiaan, jossa hän nykyään toimii opettajana.

Outi Heiskanen: Pensastuulikansa. Kuva: Irmeli Heliö

Laineen grafiikanpaja on Mäntässä, ja siellä Voipaalan näyttelyn ennennäkemättömät Jäntin ja Laineen yhteisteokset on tehty. Teoksissa on käytetty omien teosten laattoja yhteisiin teoksiin.

Teossarja on visuaalisesti yhtenäinen kahden erilaisen kuvailmaisun sisällä. Teoksiin sisältyy tarina, jonka katsoja rakentaa omassa mielikuvituksessaan. Taiteilijoiden kertoma viesti henkii maailman muuttumisesta yhä itsekeskeisemmäksi ja siitä, kuinka palkitsevaa omien rajojen ylittäminen voi olla.

Näyttely on puhutteleva ja vaikuttava. Yhdessä tekemisen luovuus on tuottanut upeita teoksia. Outi Heiskasen O-heis-ryhmä on valloittava ja lahjakkaat nuoremman sukupolven taiteilijat pitävät yllä hänen luomaansa perintöä ja maailmankuvaa.

Irmeli Heliö
Irmeli.helio [at] gmail.com

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua