Sirpa Pääkkösen noin puolen vuoden tiukka puristus on nyt onnellisesti kansien välissä.
Tasa-arvon mallimaassa ja viiden naisen hallituksen Suomessa on vielä paljon korjattavaa. Uudessa tietoteoksessa se tulee esiin niin numeroiden kuin tarinoidenkin kautta.
Matti Mörttinen, teksti ja kuva
Syrjintä on kiellettyä. Laki määrää, että ihmisiä on kohdeltava tasa-arvoisesti. Töissäkin.
Silti Suomessa syrjitään ja tullaan syrjityksi. Töissäkin. Eikä vain koeta syrjityksi tulemista, vaan joudutaan sivuutetuksi, kaltoinkohdelluksi tai irtisanotuksi väärin perustein.
Eniten sen uhreina ovat synnytysikäiset ja toisaalta 55 vuoden iän jo ohittaneet naiset.
Ja loppujen lopuksi asioiden korjaamiseksi riittäisi, että esimerkiksi yt-prosesseja yrityksissä pyörittävät pomot tuntisivat nykyistä paremmin kaksi keskeistä tekijää:
Lainsäädännön ja ihmiset.
Tähän päätelmään pääsee hyvin nopeasti, kun keskustelee Sirpa Pääkkösen kanssa. Vielä vahvemmaksi tuntemus tulee, kun lukee Pääkkösen tuoreen kirjan Pätkiä & potkuja – Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä (Avisado 2020).
Kirja ei ole vain tarkka selvitys syrjinnän todellisuudesta ja yleisyydestä. Se on kokoelma tärkeitä tarinoita, yksilöiden kokemuksia. Ja sen lisäksi se on myös korjaussarja, sillä se sisältää kattavan luettelon keinoja parantaa vallitsevaa olotilaa.
* *
Nimi Sirpa Pääkkönen varmasti kuulostaa Kulttuuritoimituksen lukijoille tutulta.
Kyllä, hän on se sama Sirpa Pääkkönen, joka on tämän julkaisun alkupäivistä lähtien raportoinut tiiviisti ja runsaasti pääkaupunkiseudun taide-elämästä – niin teatterista, näyttelyistä kuin kirjallisuudesta.
Mutta sitä ette ehkä tienneet, että Sirpa Pääkkönen on kirjoittamisen varsinainen moniosaaja ja tehotyöläinen. Hänen kynästään ja koneestaan on lähtenyt kritiikkien, reportaasien, haastattelujen ja tietokirjan lisäksi myös laulusanoituksia. Niitä on säveltänyt levytettäväksi ja Satu Luomajoen laulettavaksi itse Kaj Chydenius.
Kaunokirjallista romaania Pääkkönen ei vielä ole tehnyt. Runoja on syntynyt niin sanotusti pöytälaatikkoon.
Sirpa ”syyttää” ominaisuuksistaan pohjalaista taustaa.
– Olen oppinut ahkeruutta, mutta olen oppinut myös nauttimaan siitä, mitä teen. En koe rimakauhua tekemisissäni, hän kuvailee.
Tietokirjailija Pääkkösestä tuli samalla reseptillä. Hän oli käymässä kustannus- ja valmennusyritys Avisadossa sen vetäjän Ritva Katteluksen luona hakemassa tämän juuri kirjoittamaa kirjaa Eläkettä & eliksiiriä.
– Siinä tuli puhetta omasta siirtymisestäni 30 vuoden palkkatyöuran jälkeen freelanceriksi. Noin viikon päästä Ritva lähetti sähköpostin ja kysyi, olisinko valmis kirjoittamaan kirjan naisten kokemasta ikäsyrjinnästä työelämässä.
– Mietin asiaa noin minuutin ja vastasin myöntävästi.
* *
Todettakoon heti sekin, että ikäsyrjintää kokevat myös miehet. Mutta naiset kokevat sitä sekä nuorina että kypsän keski-ikäisinä.
Mies ei kovin herkästi joudu raskaussyrjinnän kohteeksi. Naiset joutuvat. Pääkkösen kirjan mukaan Tilastokeskuksen selvityksistä voi laskea, että noin 42 000 naista on vastentahtoisesti perhevapaan päätyttyä vaihtanut työpaikkaa tai jättänyt palaamatta töihin.
Pätkiä & potkuja sisältää paljon numeroita. Ne eivät ole hatusta vetäistyjä, niissä on taustalla tilastoja ja tutkimusta. Lähteinä on akateemista tutkimusta, tilastoja sekä niin työntekijä- kuin työnantajapuolen selvityksiä.
Tietoa syrjinnästä siis kyllä on olemassa. Ongelma on enemmänkin tiedon sisäistäminen ja soveltaminen käytäntöön asioiden korjaamiseksi.
Yksi huolenaihe on sanktioiden ohuus. Syrjintä voidaan usein osoittaa ja todentaa, mutta selkeitä tuomioita tulee vain kiistattomimmissa tapauksissa, joissa työnantaja on esimerkiksi suoraan sanonut irtisanottavalle, että potkut johtuvat sairastamisesta, raskaudesta tai pelkästä raskaaksi tulemisen ”riskistä”.
* *
Numeroiden takana on kuitenkin ihmisiä, heidän tarinoitaan ja kokemuksiaan.
Tämän päivän tyypillisiä tapauksia ovat vielä vähän matkan päässä eläkeiästä olevat naiset, joille on osoitettu ulko-ovea. Sitä seuraa usein kymmenien, jopa satojen työnhakujen vaihe.
Siinä irtisanottu törmää usein siihen, ettei hakemuksiin edes vastata. Se käy ajan mittaan mielenterveyden päälle.
Monelle tuleekin eteen väistämättömänä vaihtoehtona itsensä työllistäminen. Sitä kautta päätyy usein hankaliin vääntöihin työvoimaviranomaisten kanssa. Päiväraha saattaa katketa kesken kaiken.
Pakkoyrittäjyydeksikin ilmiötä voi siis kuvata.
Pohjimmiltaan kyse on perusoikeuksista ja ihmisarvosta. Itsetunnostakin. Pääkkösen kirjan lukuisat kertomukset tuovat esiin naisten tuntemukset erilaisissa tilanteissa, joissa syrjintä ja syrjivät asenteet tulevat esiin mitä moninaisimmilla tavoilla.
Johtajanakin nainen on useimmiten miestä heikommilla. Talousmedia tekee nykyisin mielellään numeroa menestyvistä naisjohtajista, mutta kiiltävien kuvien takana on muun muassa ulkonäköpaineita, joita mies ei vastaavalla tavalla kohtaa.
Eli ei tämä maa ole mitenkään historiallisesti mullistunut, vaikka meillä on kansainvälistä huomiota saanut viiden naisen johtama hallitus.
* *
Numeroiden ja tarinoiden päälle kirja huipentuu 20-kohtaiseen ”korjaussarjaan”. Se on siis lista toimenpiteistä, joilla syrjintää voidaan kitkeä, jos halutaan. Se alkaa ajatuksella anonyymistä rekrytoinnista ja päättyy asenneilmaston muokkaamiseen.
Mukana on myös irtisanomisjärjestys Ruotsin malliin. Naapurissahan lähtökohta on, että taloon viimeksi tulleet lähtevät ensimmäisinä.
Keinoista voi olla monta mieltä, mutta oleellista on huomata, että jotain olisi tehtävä. Työ- ja etenkin ikäsyrjinnän ehkäisy on koko kansakunnan etu – erityisesti nyt, kun ollaan menossa työvoimapulaan ja ihmiset olisi pyrittävä pitämään terveinä töissä aiempaa pidempään.
* *
Hallituksesta puheen ollen, Sirpa Pääkkönen on kerännyt esikoiskirjaansa myös puolueiden näkemykset naisten ikäsyrjinnän kitkemisestä. Samoin mukana on Sanna Marinin hallituksen työministerin Tuula Haataisen haastattelu.
Tietokirja voi siis olla myös kohtuullisen nopea media. Pääkkönen on pannut omaansa pakettiin vielä joulukuussa 2019 ja tammikuussa 2020. Julkistamispäivä on sama kuin tämän jutun ilmestymispäivä, 5.2.2020.