Kuva: Eli Harju
KIRJAFESTARIT | Ensimmäisiin Kirjafestareihin Tampereella kuului monenlaista lukukulttuuria, palohälytys ja Kulttuuritoimitus. Koronapassin turvin pääsimme tapaamaan uusia ja vanhoja lukijoita sekä laittamaan äänikirjat järjestykseen.
Eli Harju, teksti ja kuvat
Tampereen Kirjafestarit valkeni purevan pakkasen ympäröimässä Tampere-talossa lauantaina 4. joulukuuta. Lippua ja koronapassia vilauttamalla pääsi lämmittelemään yli 250 ohjelmanumeron ja 100 näytteilleasettajan äärelle.
Osastomme Kirjafestareilla oli suunniteltu kodikkaat lukuhetket mielessä.
Kulttuuritoimitus päivysti omassa lukunurkassaan toisessa kerroksessa. Tarjolla meillä oli muun muassa valokuvataiteilija Jari Arffmanin kirjoja Tampereesta, Tampere-seuran tuotteita, Kulttuuritoimituksenkin sivuilta tutun Erkki Kiviniemen kritiikkikokoelmia sekä Mirkka Rekolan runolla varustettuja ”rakkauspaitoja”.
Yksi ensimmäisistä kävijöistämme oli tapahtuman avajaispuheen pitänyt Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen.
Lisää Arffmanin kirjasta voit lukea täällä ja Kiviniemen kirjasta täällä.
Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen kävi osastollamme valokuvataiteilija Jari Arffmanin jututettavana.
Lauantaimme kohokohta oli kello 16 alkanut Kulttuuritoimituksen järjestämä äänikirjaraati, jonka juonsi Marja Aaltio. Raadissa olivat mukana Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas (jonka haastattelun Lempitauluni-sarjassa löydät täältä), Soundi-lehden päätoimittaja Mikko Meriläinen, elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaa ja historioitsija Teemu Keskisarja.
Meriläinen luonnehti äänikirjoja salaiseksi paheekseen, koska hänestä kirjojen ydin on nimenomaan lukemisessa. Ahokas taas kertoi uppoutuvansa äänimaailmoihin niin, että toisin kuin moni muu, hän ei voi kuunnella äänikirjoja nukkumaan mennessään.
Kulttuuritoimituksen Marja Aaltio veti Talvipuutarhassa äänikirjaraadin, jossa romaanien alkuminuutteja punnitsivat Paulina Ahokas, Mikko Meriläinen, Johanna Vuoksenmaa ja Teemu Keskisarja.
Raadin avannut Martin Ezpeletan Missä olet, poikani (Storytel Original, 2021) ei juuri maittanut kuulijoille; kukaan heistä ei ollut true crimen fani. Myös Laura Frimanin omaelämänkerrallinen Tauko (Gummerus, 2021) jakoi mielipiteitä. Raadin voittajaksi selvällä kaulalla muihin tuli Sirpa Kähkösen Vihreä Sali (Otava, 2021).
Vihreän Salin painetun version arvostelun voit lukea täällä.
– Meillä oli mainiot raatilaiset, jotka keksivät kirjoista sekä painavaa että viihteellistä sanottavaa, Aaltio kehui.
Tampere-talon saleissa ja käytävillä kävi kova kuhina koko viikonlopun.
Sunnuntaina ilmassa oli hieman toisenlaista jännitystä, kun Tampere-talo jouduttiin palohälytyksen vuoksi tyhjentämään. Onneksi pakkasessa värjöttelyä kesti vain hetken. Hälytyksen syyksi selvisi sulakkeen palaminen, ja ohjelma pääsi jatkumaan.
Muutama festarikulkija ehti viikonlopun mittaan valitella runsaudenpulaa, mutta ainakaan ilman nähtävää ensimmäisillä Kirjafestareilla ei taatusti jäänyt kukaan. Myös meitä tapaamaan löysi ilahduttava määrä uusia ja vakiintuneita lukijoita.
Messuhallin tarjontaa.
Kulttuuritoimitus viihtyi Kirjafestareilla mainiosti ja kiittää kaikkia järjestäjiä ja vierailijoita! Viikonlopun tunnelmia on tallennettu myös Instagramin kohokohtiin Kirjafestarit ja Rakkausgallup.
Harmillistahan festareissa on se, että ne loppuvat, pohtii Nipsu Muumi ABC -näyttelyssä Dueton aulassa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Retoriikassa voi olla eroja, mutta Sanna Marin ja Tulenkantaja-voittaja Riina Tanskanen puhuvat samoista asioista
KOLUMNI | Tampereen Kirjafestarit on teosten suurhyöky, jonka pyörteissä voi iskeä ahdistus, Maarit Saarelainen kirjoittaa kolumnissaan.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.