Mitä luki Manserockin legenda Juice Leskinen? Kävimme tutkimassa hyllyjen saloja Juicen kirjastossa

Kuva: Ulla-Maija Svärd

Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat

Kaikki tamperelaisetkaan eivät tiedä, että Tampellan alueella Pellavantorin laidalla on Juicen kirjasto. Ehdottomasti se kuuluu tamperelaisten kulttuuripaikkojen listalle.

Kävimme Juice Leskisen syntymäpäivän (19.2.) jälkeisellä viikolla tutustumassa kirjahyllyjen sisältöön. Ne paljastavat, että Juice oli lukumiehiä ja että hänellä oli laaja maku, klassikoista sarjakuviin.

Oppaanamme oli Arto Huhtinen, joka on Juicen kirjaston perustajajäseniä.

Arto Huhtinen istuu Juicen nojatuolissa ja kertoo kirjaston syntyhistoriasta, tarinoita riittää. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Juice kotonaan kirjojen ympäröimänä. Kuvan on ottanut Mika Kanerva. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Laulaja-lauluntekijä, sanoittaja, runoilija, kääntäjä, kansantaiteilija Juice Leskinen (1950–2006) oppi itsekseen lukemaan neljävuotiaana. Hän rakensi kotikirjastoa, jossa olisi kaikki olennainen kotimainen kirjallisuus.

Lukuharrastuksena ja suhteensa suomalaiseen kirjallisuuteen Juice kiteytti ajatukseen:

“Lukeminen, se on ylivoimaisesti tärkeintä. Jos nyt tiukille vetäisi, niin mä pärjäisin kotimaisella kaunokirjallisuudella. Sieltä mä saisin tietää kaiken, mitä tietämisen arvoisena pidän.”

Kirjahylly todella kertoo omistajastaan, sillä ihmisen omistama kirjakokoelma on muovautunut hänen persoonallisuutensa ohjailemana.

Hannu Riikosen vuonna 1987 tekemä Juice-patsaan ensimmäinen sijoituspaikka oli Aulabaari. Se on kevyt, kipsiä, joten montakin kertaa se lähti ”vahingossa” asiakkaiden mukaan. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Mitä-missä-milloin on ainakin kiinnostanut. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Hyllymetrejä Viitaa ja Paasilinnaa

Juicen kirjaston hyllyissä on vain osa Juicen lukemista kirjoista, sillä hän vei divariin ne, joita ei halunnut säilyttää.

Hyllyissä on liki 2 500 teosta, ne tärkeimmät. Juice on kertonut lukeneensa tai selailleensa elämänsä aikana noin 50 000 kirjaa. Muuttojen yhteydessä ja tilanpuutteen vuoksi hän myi tuhansia kirjoja, muun muassa valtaosan käännöskirjoistaan.

1970-luvulla hänellä alkoi olla rahaa ostaa kirjoja. Sitä ennen hän oli Juankosken kirjaston ahkera lainaaja. Tampereella Hannu Peltosen antikvariaatti Komisario Palmu oli hyvin tärkeä hankintapaikka.

Juicen suosikkeihin kuuluivat klassikot Aleksis Kivi, Väinö Linna ja Mika Waltari. Mika Waltarin ja Paasilinnan veljesten kirjoja hyllyiltä löytyy yhteensä yli sadan teoksen verran. Lyriikkaa on huomattavan paljon; hyllyt täyttyvät Kari Aronpuron, Yrjö Jylhän, Eino Leinon ja Pentti Saarikosken kirjoista.

Exlibris on Heikki-Pekka Miettisen eli Heinarin tekemä. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Viita oli ehkäpä tärkein kirjailija

“Lauri Viita oli minulle kenties kaikista sukupolvien kielenkäyttäjistä tärkein ja teki vaikutuksen koko tuotannollaan. Se näkyy vähän musiikissanikin.”

Vaikka Lauri Viita oli Leskiselle tärkein kirjailija, niin toisaalta hän kirjoitti Viidan olleen hänelle tasavertainen kollega. Laulu, joka eniten kertoo Juicesta itsestään, sai nimekseen Lauri Viidan muistomerkki.

Leskisen kirjahyllystä löytyy koko Viidan tuotanto. Juice oli lukenut puhki Lauri Viidan kootut runot, mutta alleviivannut vain yhden lauseen: ”Neron on oltava kuollut. Elävä loukkaisi aikalaistensa ihmisarvoa.”

Juice myös lainasi Viitaa, kuten käännösklassikossa Rock’n’roll itsemurha, joka sisältää suoran viittauksen Lauri Viidan runoon Luominen.

Mika Kanervan ottamassa valokuvassa Juice leipoo. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Tuntematon oli The Book

Väinö Linnan Tuntematon sotilas oli Leskiselle kenties tärkein kirja. Juice on kertonut lukeneensa sen ensimmäisen kerran viisivuotiaana.

“Länsisuomalaiset tietävät, mitä sanovat, ja itäsuomalaiset, miten sanoa. Hyvässä kirjassa nämä molemmat ovat edustettuina. Tuntematon sotilas oli tässä hyvä esimerkki. Väinö Linna jäyhänä länsisuomalaisena kirjoittaa, mitä täytyy kirjoittaa. Mutta sitten näillä eri puolen murteilla saa kirjan paljon elävämmäksi ja tuo kulloisenkin asian esille niin kuin se pitää tuoda. Asia, johon länsisuomalainen ei kykene, mutta Rahikainen tai Rokka kykenee.”

Juicen kirjahyllyistä löytyvät niin Aila Meriluodon kuin Yrjö Varpion kirjoittamat kirjat Viidasta. Molemmissa on surumielinen tarina Viidan ja Linnan tapaamisesta Linnan kotona. Horjuvan mielenterveyden kanssa kamppaillut Viita katseli, kuinka Linna leikki poikansa kanssa. Viita puhkeaa kyyneliin. Pojan ihmetellessä, mikä Lauri-sedällä on hätänä, isä vastasi: Graniitti hikoilee.

Tuota tapaamista mukaillen Juice kirjoitti laulun, jonka kertosäe on seuraava:

“Kun talvi vaihtuu lämmöksi, niin graniitti hikoilee. Kun ujous vaivaa miestä rohkeaa, graniitti hikoilee ja vuoret sepeleiksi lohkeaa.”

Päätalot ovat tulleet jäljestäpäin

Yksi merkityksellinen teos oli Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi. Siitä oli otettu vain yksi painos ja sitä ei ollut saatavissa missään. Kun Juice osui apajille, hän soitti välittömästi ystävälleen Kalle Päätalolle, että nyt minulla on se kirja. Päätalon sanotaan opetelleen kirjailijaksi Waltarin opaskirjasta.

Waltarin romaaneista Juicelle tärkeä oli Sinuhe.

Kalle Päätalon kirjoja kirjastoon on tullut jäljestäpäin lahjoituksina, niitä on näytteeksi, mutta ei koko laajaa tuotantoa.

Juice on kertonut lukeneensa Iijoki-sarjan moneen kertaan, alusta loppuun ja uudelleen lopusta alkuun. Ennen kuolemaansa Leskinen kävi Päätalon tuotantoa läpi neljättä kertaa. Juice kirjoitti Päätalo-oopperan libreton ja sai siitä hyvästä ystävältään Päätalolta kiitoskirjeen.

Autiolle saarelle Leskinen olisi ottanut mukaansa Päätalon tuotannon.

729 Ilmari Kiannon teos bongattu. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Yllättävää kyllä kirjastossa ei ole Veikko Huovisen kirjoja, vaikka Juice ihaili Huovisen sanankäyttöä.

Raamatun Juice tunsi hyvin. Kirja on jäänyt läheisille. Raamattu oli kirja, josta Juice kirjoitti eniten ja josta hän myös siteerasi ja lainasi.

Lukeminen oli Juice Leskiselle vertailukohde ja omien tekstien lähde. Juice kuvaili lukuprosessin olevan kuin Sampo, joka jauhoi murusia myös hänen omiin teksteihinsä.

“Kun mä luen jonkun kirjan, se taatusti herättää ajatuksia, jotka minun pitää saada luettavaan tai kuunneltavaan muotoon. Ja taas on syntynyt jotakin.”

Yhteensä Leskinen julkaisi kaksitoista runokokoelmaa, neljä lastenkirjaa ja neljä muuta teosta.

Arto Huhtinen kertoo, että kirjastoon teetettiin puusepällä lisää kirjahyllyä Juicen suunnitteleman mallin mukaan. Hylly on vankka ja siihen sopivat isommatkin opukset. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Juice piirsi itse kirjahyllynsä

Vihreät kirjahyllyt Leskinen piirsi ja puuseppä toteutti. Ne ovat vankkoja ja niihin mahtuvat isommatkin opukset.

– Tänne Juicen kirjastoon teetettiin hyllyjä lisää toinen mokoma, ja ruskeat kotikirjastot hyllyt kierrätettiin. Ruskeat eivät muuten olisi kelvanneet, mutta sitten menivät, kun sanoin, että ne ovat olleet Juicen, Arto Huhtinen kertoo.

– Juice oli niin kiintynyt kotikirjastoonsa, että hän toivoi sen säilyvän ehjänä kokonaisuutena kuolemansa jälkeenkin ja päätyvän Viola-kotiin. Perikunnan enemmistö kuitenkin päätyi huutokauppaamaan kirjat. Tuolloin luotsaamani tohvelitehdas, Reino & Aino Kotikenkä Oy, teki kirjastosta parhaan tarjouksen ja toteutimme Leskisen toiveen lahjoittamalla kirjat Viola-Koti-yhdistykselle vuonna 2009, Huhtinen kertaa.

Kirjat varastoitiin tilapäisesti tohvelitehtaan toimistolle Finlaysonille. Joukko kirjansidonnan taitajia kävi kirjat läpi ja korjasi heikkokuntoisimpia teoksia.

– Kirjat käytiin huolellisesti läpi. Se oli arvokasta työtä, jossa olivat mukana muun muassa Hannu Hyttinen ja hänen vaimonsa Malisa. Kirjoihin laitettiin Juicen kirjaston tarrat.

Tuulettamistakin tarvittiin, sillä Juice poltti tupakkaa kotona.

Juice lienee saanut inspiraatiota Lennonilta ja Dylanilta. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Heinarin tekemä exlibris

Kirjat sijoitettiin vuonna 2011 valmistuneeseen Pellavantorin juhla- ja kokoustilaan, joka sai nimekseen Juicen kirjasto. Sen logon on suunnitellut Leena Järvinen.

– Viola-Koti-yhdistys antoi hienon tilan ja saamme olla tässä puolen vuoden tähtäimellä. Nyt on tiedossa koko tämä vuosi.

Juicen perimmäisiä ajatuksia lienee ollut, että Viola-kodin asukkaat voisivat lainata lukemista hyllyistä. Kirjat ovat kuitenkin lukkojen takana, koska ne voisivat lähteä jonkun mukaan tahallisesti ikuiseen lainaan.

– Kirjoilla ei ehkä ole kuin divariarvo, mutta haluttuja niistä teke se, että ne ovat olleet Juicen ja niissä on hänen nimensä ja exlibriksensä.

Useimmiten Leskinen merkitsi kirjansa vain nimellään Juice. Exlibriksen hänelle teki äskettäin edesmennyt Heikki-Pekka Miettinen eli Heinari.

Tällä lehti-ilmoituksella Juicen kirjoja huutokaupattiin. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Korona-aikana oltiin kiinni

Juicen kirjastossa voi käydä sopimuksen mukaan ja sitä voi varata tilaisuuksiin. Korona-ajan kirjasto oli luonnollisesti kiinni, koska ei haluttu riskiä palvelutalon asukkaille.

– Täällä käy erilaisia kirjallisuuspiirejä, joitain kouluja. Lisäksi on ollut kulttuuripuolen kuntoutuksia. Monet liittävät mukaan hautausmaakierroksen, Arto Huhtinen kertoo.

Huhtista voi sanoa Juicen kirjaston pelastajaksi, sillä mitenkäs sitten olisi suu pantu, jos Vesa Keskinen olisi vienyt kirjat Tuuriin. Keskinen nimittäin teki kirjojen huutokaupassa tarjouksen.

– Tampereella kirjastoilla ei ollut tilaa Juicen kirjoille ja kaupunki ei ollut kiinnostunut, Huhtinen kertoo.

Juicen kirjaston sijainti osuu Leskisen elämän rajapyykkeihin. Hän tuli Tampereelle opiskelemaan kääntäjäksi entiseen kauppakouluun, nykyiseen nuorison monitoimitaloon, Satakunnankadun varteen. Viimeinen koti oli Tampellan alueella, missä kirjastokin nyt on.

Yhteistyötä Juicen ja Matti Pellonpään kesken. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Ydinaseeton kirjasto

Juice ennätti asua Tampereella muun muassa Käpylässä, jonka hän halusi ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi. Tästä otettiin mallia, ja pormestari Lauri Lyly julisti 19.2.2020 Juicen kirjaston ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi niillä valtuuksilla, jotka pormestarilla oli. Ainakaan kaupunki ei sijoita mahdollisia ydinaseitaan kirjaston tiloihin.

Kirjojen lisäksi on jonkin verran esineitä ja valokuvia Juicen elämästä. Esimerkiksi edesmennyt Mika Sundqvist on lahjoittanut esineistöä. Kerran vuodessa, 19. helmikuuta, vietetään Juicen syntymäpäiviä – niin tänäkin vuonna ja tupa oli täynnä väkeä, musiikkia ja puheenporinaa.

Arto Huhtisella on sellainen henkilökohtainen liittymäkohta Leskiseen, että molempien äidit olivat kotoisin rajan takaa Impilahdelta, kuten myös Pentti Saarikoski ja hänen äitinsä.

Juicen kirjasto osoitteessa Pellavatori 2, Tampere. Lisätietoa Facebookissa.

Juicen kirjaston logon on suunnitellut Leena Järvinen. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua