Kuvat: Aino Louhi
KUVAKIRJANURKKA | Aino Louhi lukee uusia ja vanhempia kuvakirjoja. Ensimmäisenä vuorossa viime vuonna ilmestynyt Sinä päivänä. Teoksen on kuvittanut Sanna Pelliccioni ja kirjoittanut Eppu Nuotio. Pelliccioni vastaa myös kirjan taitosta.
Sanna Pelliccioni ja Eppu Nuotio: Sinä Päivänä. S&S 2024.
Elokuussa 1989 kaksi miljoonaa ihmistä otti toisiaan kädestä ja muodosti ketjun Tallinasta Riikan kautta Vilnaan Baltian maiden itsenäisyyden puolesta. Tästä rauhanomaisesta mielenilmauksesta kertoo Sanna Pelliccionin ja Eppu Nuotion kuvakirja Sinä päivänä (S&S, 2024), joka soljuu kuin sävelmä koko mittansa läpi.
Kirja osoittaa hienosti kuinka teksti, kuvat ja kirjan taitto yhdessä kuljettavat tarinaa eteenpäin kohti sen lakipistettä, rauhaa ja maailmaa syleilevää kliimaksia.
Pelliccionin värikäs, pehmeänutuinen liitupiirrosjälki on yhtä aikaa tarkka ja pelkistetty, ilmava mutta tilansa täyttävä. Heleys sopii kuvaukseen päivästä, joka on täynnä valoa ja toivoa.
Pyöreäkulmainen, vähän vinksahtanut fontti punoutuu kuvien lomaan ja mukailee kertoja-lapsen ajatusten ääntä.
Kun kädet vihdoin tarttuvat toisiinsa ja mummu alkaa laulaa:
”Ei enää sotaa milloinkaan, ei sotaa milloinkaan, ei milloinkaan, ei milloinkaan”
…kylmät väreet kulkevat lukijan selkäpiissä. Vapauden ketjun tarina on voimakas ylistys niin rauhalle, rakkaudelle kuin kuvakirjataiteellekin.
Aino Louhi, teksti ja kuvat
Löydät sarjan muut osat täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jaakko Yli-Juonikkaan Vaurioituneiden aivojen painajaiset sisältää esseitä hämärän rajamailta
KIRJAT | Kirjailijan ensimmäinen esseekokoelma sisältää tunnistettavan äänen mutta pakenee määrittelyjä.
Kuolemaa ja kummitustarinoita – arviossa Marianna Karttusen Karjalaista kalmanväkeä
KIRJAT | Ovatko kalmanväen mätänevät ruumiit toimineet esikuvina kauhuelokuvien zombie-hahmoille?
Niina Holopaisen maaginen realismi pysyy kasassa ja lumoaa vaikka enemmänkin sitä olisi saanut olla – arviossa Graniittijalka
KIRJAT | Satavuotias rintamamiestalo kertoo selviytyjänaisten tarinaa. Graniittijalka tarjoilee yllätyksiä ja synkkyyttä, mutta myös toiveikkuutta.
Arttu Tuomisen tarinoissa selviytyminen näyttää olevan sattumaa – arviossa Kide-trilogian toinen osa Hydra
KIRJAT | Arttu Tuomisen teokset ovat kotimaiseksi jännityskirjallisuudeksi harvinaisen vauhdikkaita; hän ei kirjoita suomalaisista keskivertorikoksista.