Suvi Sysi. Kuva: Aukusti Heinonen
HENKILÖ | Kuvataiteilija Suvi Sysi on valittu Vuoden 2024 nuoreksi taiteilijaksi. Eli Harjun haastattelussa hän kertoo, miksi kuvataidetta pitää hänen mielestään olla olemassa.
”Sitoutumiseni on siinä, että ajattelen, että taiteen tekeminen on tapani olla ja elää.”
Eli Harju, teksti
Kuvataiteilija Suvi Sysi (s. 1990 Nilsiä) on valittu Vuoden 2024 nuoreksi taiteilijaksi. Hän saa Tampereen kaupungin myöntämän 20 000 euron stipendin ja mahdollisuuden yksityisnäyttelyn järjestämiseen Tampereen taidemuseossa syksyllä 2024. Sysi on järjestyksessä 40. Vuoden nuori taiteilija.
Suvi Sysin teokset ovat pääosin abstrakteja installaatiota. Hänen taiteessaan yhdistyvät taidegrafiikan, veistotaiteen ja maalauksen ilmaisulliset keinot. Töiden materiaalina on paperin ohella muun muassa savi, puu ja kipsi. Sysi tarkastelee taiteessaan ajallisuutta, väriä, valoa, muotoja ja tekstuureja sekä liikettä kaksi- ja kolmiulotteisuuden välillä. Hänen teoksissaan keskeistä on materiaalisuus, prosessinomaisuus ja ihmetteleminen. Sysin teokset rikkovat raja-aitoja valmiin ja keskeneräisen välillä.
Suvi Sysi asuu ja työskentelee Helsingissä asuva. Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi (2020) ja kandidaatiksi (2017) Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta ja suorittanut median ja kuvallisen alan perustutkinnon Pekka Halosen akatemiassa (2014). Suvi Sysillä on ollut lukuisia yksityisnäyttelyitä Helsingissä ja hänen teoksiaan on ollut esillä kuratoiduissa ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Lisäksi Sysin teoksia on muun muassa Nykytaiteen taiteen museo Kiasman, HAM Helsingin kaupungin taidemuseon, Suomen valtion, Suomen Taideyhdistyksen sekä Saastamoisen säätiön kokoelmassa EMMAssa, Espoon modernin taiteen museossa.
* *
Kulttuuritoimituksen Eli Harju jututti Sysiä heti valinnan julkistamisen jälkeen.
Millaisia teoksia näyttelyysi on tulossa?
– Teokseni ylipäänsä leikkivät kaksi- ja kolmiulotteisen välillä, joten näyttely tulee koostumaan sen ajatuksen ympärille. Se tulee myös olemaan voimakkaasti suhteessa näyttelytilaan. Tulen varmasti käymään Tampereen taidemuseolla aika paljon, jotta voin miettiä teoksia, koska annettu tila määrittelee paljon sitä, millaisiksi ne rakentuvat. Mutta sinne tulee jotain tilallista, jotain värikästä, varmaankin jonkinlainen rauhallisuus on myös läsnä. Jatkan sellaisessa samankaltaisessa suunnassa, jossa olen ollutkin, eli värin ja käytettyjen materiaalien tutkimisessa. Teoksissani ei ole koskaan ulkopuolista teemaa, vaan ne ovat kuvia itsestään ja siitä tekemisestä.
Vuoden nuoren taiteilijan titteli täyttää jo 40 vuotta ja on iso tunnustus. Oletko uskaltanut haaveilla tällaisen saamisesta?
– Olen haaveillut. Kun puhelu tästä viime kesäkuussa tuli, menin erittäin tiloihin! Ei Suomessa ole tämän kaltaisia palkintoja, tämä on suuri tunnustus nuorelle taiteilijalle. Ja toki kun taiteellinen työskentely on niin valtavan tärkeä asia omassa elämässä, olen ajatellut, että olisi hienoa saada tämän kaltainen tunnustus.
Palkintoraati kuvaili, että olet sitoutunut kasvamiseen taiteilijana. Onko sinulla nyt jo mielessä, mitä aiot seuraavaksi?
– Kyllähän koko ajan päässä raksuttaa, millaisia teoksia haluan tehdä. Sitoutumiseni on siinä, että ajattelen, että taiteen tekeminen on tapani olla ja elää. Ensin tämä näyttely ja tämä näyttelytila, ja sitten katson, mitä siitä seuraa. Tärkeintä on, että saa tehdä taidetta. Olen ihanasti saanut muut projektit nyt valmiiksi ja voin keskittyä vain tähän. Syksyllä aloin miettiä, millaisista ajatuksista rakennan tätä, ja nyt alkaa ajatusten vieminen fyysisiksi teoksiksi.
Raadin mukaan teoksesi myös puhuttelevat kauneudellaan. Miten tärkeää sinulle itsellesi on se, että teos on kaunis?
– En lähtökohtaisesti lähde teoksissani etsimään kauneutta, mutta se on silti ydinasia. Siihen on sisäänrakennettu tarve. Se on tietysti vaikea määritellä, mitä kauneus kenellekin on, mutta ehkä itselleni se on ollut jotain harmoniaa – vaikka disharmoniakin voi olla harmonista! En ajattele, että teen jotakin kaunista, vaan se, millaiseksi teos muodostuu, joko puhuttelee tai ei puhuttele minua.
Kerrot teoksistasi usein niin, että ne ovat kuvia omasta itsestään. Mitä se tarkoittaa?
– En valitse mitään aihetta enkä kerro tarinoita olemassa olevasta maailmasta. En ota sellaista ymmärrettävää konkreettista aihetta kuin vaikka perhesuhteet ja lähde käsittelemään sitä. Jos jokin aihe teoksillani pitäisi olla, se on se taiteen tekeminen itsessään. Olen kiinnostunut siitä, mitä tehdessä syntyy ja että taiteella itsellään on mahdollisuus kertoa. Se on oma kielensä ja oma tarinansa ja se riittää.
– Elämme hyvin sanallisessa maailmassa, haluamme merkityksiä ja haluamme ymmärtää. Koen erittäin vapauttavaksi ja tärkeäksi, että on alue, missä ei ole ennalta määriteltyjä sanoituksia, vaan mahdollisuuksia sellaisille tuntemuksille ja kokemuksille, jotka voivat olla tosi mähmäisiä eivätkä rationalisoidu koskaan. Silti ne ovat relevantteja ja tärkeitä, ja siksi minun mielestäni kuvataidetta täytyy olla olemassa. Meillä on sanat joka paikassa.
– Teokset kertovat siitä, mistä he kertovat. Sanon aina vahingossa, että ”he”, mutta ehkä se on myös tapa arvostaa taidetta itsessään. Ajattelen, että teoksilla itsellään on oma ääni ja tarina.
* *
Vuoden 2024 nuoren taiteilijan valitsi asiantuntijatyöryhmä, johon kuuluivat Tampereen taidemuseon johtaja Selma Green (pj.) ja näyttelypäällikkö Virpi Nikkari, Nykytaiteen museo Kiasman johtaja Leevi Haapala, Finnish Art Agencyn taidekuraattori Laura Köönikkä, Tampereen taiteilijaseuran edustaja, kuvataiteilija Anna Hyrkkänen, Tampereen taideyhdistyksen edustaja Joni Lehtimäki sekä Suomen Taiteilijaseuran edustaja, kuvataiteilija Katariina Salmijärvi.
Valtakunnallinen Vuoden nuori taiteilija -tapahtuma syntyi vuonna 1984 Tampereen Nuorkauppakamarin aloitteesta. Tapahtuma toimii keskustelun herättäjänä ja nykytaiteen näkyvyyden edistäjänä. Palkinnolla pyritään tukemaan kansainvälisesti kiinnostavia alle 35-vuotiaita suomalaistaiteilijoita.
Lue lisää
Lue Kulttuuritoimituksen aiemmat haastattelut vuoden nuorista taiteilijoista Eetu Huhtalasta (2023), Emma Jääskeläisestä (2022), Joel Slottesta (2021), Aapo Huhdasta (2020) ja Nastja Säde Rönköstä (2019).
* *
Vuoden nuoret taiteilijat
- 1985 Kristian Krokfors
- 1986 Tero Laaksonen
- 1987 Radoslaw Gryta
- 1988 Outi Kirves
- 1989 Mari Rantanen
- 1990 Eija-Liisa Ahtila, Maria Ruotsala, Jarmo Kurki, Juha Saitajoki
- 1991 Markus Konttinen
- 1992 Osmo Rauhala
- 1993 Paavo Räbinä
- 1994 Susanne Gottberg
- 1995 Esko Männikkö
- 1996 Kaisu Koivisto
- 1997 Tommi Grönlund ja Petteri Nisunen
- 1998 Frank Kappas
- 1999 Janne Kaitala, Jukka Korkeila, Janne Räisänen
- 2000 Nanna Susi
- 2001 Tülay Schakir
- 2002 Ulrika Ferm
- 2003 Samu Raatikainen
- 2004 Kim Simonsson
- 2005 Viggo Wallensköld
- 2006 Heta Kuchka
- 2007 Hans-Christian Berg
- 2008 Samuli Heimonen
- 2009 Hannu Karjalainen
- 2010 Anni Leppälä
- 2011 Anna Tuori
- 2012 Ari Pelkonen
- 2013 Jarno Vesala
- 2014 Janne Nabb ja Maria Teeri
- 2015 Ville Andersson
- 2016 Reima Nevalainen
- 2017 Tiina Pyykkinen
- 2018 J. A. Juvani
- 2019 Nastja Säde Rönkkö
- 2020 Aapo Huhta
- 2021 Joel Slotte
- 2022 Emma Jääskeläinen
- 2023 Eetu Huhtala
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
Vireä kuvataide uhkaa kadota Etelä-Karjalasta – Lappeenrannan kulttuurin ”unelmavuosi” päättyy ikävissä tunnelmissa
KUVATAIDE | Pääkaupunkiseudun kohonneet näyttelykustannukset houkuttelevat taiteilijoita pitämään näyttelyitä muualla Suomessa, kuten esimerkiksi Lappeenrannassa, vaikka ostajia on vähemmän.
Puolassa on nähtävillä uskomattoman hieno suomalaisen taidegrafiikan katselmus – Aurora Borealis Gdanskissa
KUVATAIDE | Yli neljänkymmenen suomalaistaitelijan työt ihastuttavat Gdanskin vanhassa kaupungissa joulumarkkinoiden lomassa jouluaatonaattoon asti.
Tuula Lehtinen haaveili omasta hajuvedestä ja sai sen – ”Vain tuoksu puuttuu Tuulan taiteesta”
TUOKSU | Kaikki sai alkunsa leikittelystä, kun taiteilija Tuula Lehtinen uneksi omasta hajuvedestä. Nyt sellainen on. Se on yksi aisti lisää taiteeseen.