Marianna Lehtinen. Kuva: Anitta Vuorisola
HENKILÖ | Marianna Lehtinen on Tampereen kaupungin kaupunkikulttuuriyksikön uusi johtaja. Kaupunkikulttuuriyksikön tehtävä on järjestää ja tuottaa matalan kynnyksen kulttuuritoimintaa.
”Kaikki eivät edes tiedä, että he ovat meidän potentiaalista kohderyhmää.”
Päivi Vasara, teksti
Anitta Vuorisola, kuvat
Tapaamme Tampereen kaupunkikulttuuriyksikön uuden päällikön Marianna Lehtisen Kulttuuritalo Laikun neljännen kerroksen idealinnassa, joka on mielenkiintoinen tila.
Idealinnassa kenties pohditaan sitäkin, mikä on kaupunkikulttuuriyksikön ydintehtävä ja mihin sen pitää keskittyä.
Lyhyesti sanottuna yksikölle kuuluu matalan kynnyksen taide ja kulttuuri, mikä näkyy kaupunkilaisille riippumatta kaupunginosasta tai iästä taikka rahavaroista.
Näkyy kaupunkilaisille
Kaupunkikulttuuriyksikön entinen nimi oli kulttuuripalvelut. Uusi nimi kuvaa paremmin yksikön laaja-alaista ja kaikkia kaupunkilaisia koskettavaa toimintaa, johon kuuluu tapahtumia, näyttelyitä, työpajoja, kulttuurituokioita ja kursseja lapsille, perheille, aikuisille, ikäihmisille ja maahanmuuttajille ympäri Tamperetta.
Edeltäjä Elise Pedersen jäi eläkkeelle lokakuun alussa. Hänen nimikkeensä oli kulttuuripalvelupäällikkö. Marianna Lehtinen hoiti tointa siitä asti. Virka julistettiin auki vuoden vaihteessa ja toukokuun toisena päivänä Lehtinen nimitettiin virkaan.
– Kaupunkikulttuuriyksikön tehtävä on järjestää ja tuottaa matalan kynnyksen kulttuuritoimintaa. Kaikki eivät edes tiedä, että he ovat meidän potentiaalista kohderyhmää.
Kaupunkikulttuuriyksikkö on osa kaupungin kulttuurin palveluryhmää, johon kuuluvat myös museot, työväenopisto, kirjastot ja filharmonia.
Vapaan kentän tukemisesta
Kaupungin tehtävä on lainkin mukaan järjestää kulttuuritoimintaa, mutta se ei tee sitä yksin, siksi Marianna Lehtinen pitää tärkeänä yhteistyötä vapaan kentän kanssa. Se voi esimerkiksi olla tuotantotukea.
– Tampere on hyvä kulttuurikaupunki. Kaupungin puolelta se näkyy siinä, että haluamme tukea kulttuuria laajasti, ei vain vannoutuneiden kulttuuri-ihmisen näkökulmasta. Meillä on Tampereen kulttuuristrategia, joka ei sido ainoastaan kulttuuritoimijoita, vaan koko kaupunkia.
Tämä näkyy esimerkiksi uusina ajatuksina. Kaupungin Välitila-malli oli tällainen avaus. Siinä kaupunki antaa tyhjän tilan määräajaksi ilmaiseksi käyttöön vaikkapa teatteriryhmälle. Tämä ei olisi mahdollista, jos kiinteistöpuoli ei olisi ideassa mukana ja näkisi, mitä tiloja Välitilaksi voisi antaa.
– Tampere panostaa kulttuuriin myös rahallisesti. Toki julkisen rahoituksen kyseessä ollessa pitää miettiä tarkkaan, mihin sitä raha laitetaan ja mihin ei. Tarpeita on paljon. Tämä lainalaisuus koskee ihan kaikkia kaupungin toimintoja.
Kulttuuripääkaupunkihaun perintö
Tampere ei voittanut kulttuuripääkaupunkihakua, mutta sai siitä kuitenkin perinnön. Operaatio Pirkanmaa jatkaa niitä tavoitteita, joita hakuprosessissa luotiin.
– Operaatio Pirkanmaa pystyy edistämään monia asioita, mutta ei toki kaikkia. Minä koen, että yhteinen keskustelu on kulttuuripääkaupunkihankkeen myötä edennyt. Se on merkittävin perintö.
Marianna Lehtinen haluaisi lisää pontevuutta vapaan kentän kanssa toimimiseen. Monesti kaupunki voisi olla alusta ja tukija, jotta kulttuuri virtaa.
– Pitää pohtia sitä, miten kaupunki voi auttaa toimijoita, niin isoja kuin pieniä.
Lapsi ei voi päättää osallistumisesta
Kaupungin omaa toimintaa pitää kehittää siihen suuntaan, että saadaan ihmiset edes kokeilemaan kulttuurielämyksiä. Tämä on iso työsarka ja osittain ikuisuuskysymys. Pitää miettiä, miten mahdollisimman moni osallistuisi riippumatta asuinpaikasta ja varallisuudesta.
Koska Marianna Lehtinen on ollut lastenkulttuurin johtava koordinaattori, hänelle lapset ovat läheinen asia.
– Avainasia on, että lapsi ei yleensä tee itse päätöksiä osallistumisesta kulttuuritapahtumiin. Meidän pitää miettiä, miten toimia, jotta mahdollisimman moni lapsi pääsee harrastamaan kulttuuria, käymään teatterissa ja näyttelyissä.
Mahdollisuuksien tarjoaminen koskee itse asiassa kaikenikäisiä.
Kulttuuritalo Laikku esimerkiksi on tapahtuma-alusta, jonne voi järjestää edullisesti tai jopa maksuttomasti luennon tai jonkin muun tilaisuuden. Haiharan taidekeskus on kesäisin näyttely- ja tapahtumapaikka ja talvella siellä harrastetaan. Hiedanrantaa kehitetään eteenpäin. Näiden lisäksi tapahtumapaikka voi olla koulu, hyvinvointikeskus, kirjasto tai nuorisotila.
Laikku on kaupunkikulttuuriyksikön pääpaikka. Lehtinen pitää erittäin tervetulleena sitä, että Taiteen edistämiskeskus Taike tuli Laikkuun kerrosnaapuriksi, koska se syventää yhteistyötä.
Koronakuopasta ylös
Moni epäili, että tapahtumien koronakuopasta ei ole ikinä enää paluuta. Kävijätilastojen perusteella näin ei ole käynyt. Yksi merkki elpymisestä on se, että tapahtuma-alan ammattilaisista on pulaa.
– Elpyminen on ollut nopeaa. Korona sai ymmärtämään, että etäpalvelut eivät voi korvata aitoa tilannetta. Oli koronassa hyvääkin, koska sen myötä kehitimme digipalveluja, jotka puolestaan lisäsivät saavutettavuutta. Kaikki eivät millään pääse paikalle.
Graffitien seuraamista
Marianna Lehtinen on kiinnostunut kaikista kulttuurin alalajeista.
– Vapaa-ajalla käyn taidenäyttelyissä, koska kuvataide kiinnostaa, ja teatterissa. Lisäksi bongailen hienoja graffiteja ja muraaleja. Graffiteista otin puhelimella kuvia, mutta luovuin siitä, koska kännykän kamera ei tee niille oikeutta.
Sekä ammattilaisten että lasten koristelemat sähkökaapit ovat hänen mielestään osoitus siitä, kuinka kulttuurin voi kohdata kadulla kävellessään.
* *
Marianna Lehtinen
- Elänyt lapsuuden ja nuoruuden Heinolassa. Nuoruuteen kuuluivat kolme kertaa kesässä järjestettävät Heinolassa jyrää -festivaalit.
- Koulutukseltaan filosofian maisteri ja kauppatieteiden kandidaatti.
- Taustaltaan museoalan ihminen. Hän aloitti Lastenkulttuurikeskus Rullassa vuonna 2008. On ollut kulttuuripalveluissa Lastenkulttuurikeskus Rullan kehittäjä sekä johtava koordinaattori lastenkulttuurissa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
1980-luku herää henkiin Tampereella ensi kesänä, kun Dingo-huuma valtaa Komediateatterin
HENKILÖ ”Mun poikani tekee parempii biisei ku sää”, sanoi Pertti ”Nipa” Neumannin kiukkuinen äiti Juice Leskiselle puhelimessa, kun Dingo-tähti juuttui keikkaputken jälkeen Tampereen Aulabaariin.
Palasia Mikko Kangasjärven elämän varrelta – elämäkerta paikallistuu mainiosti Tampereelle ja ajankuva on tarkka
HENKILÖ | Musiikin moniottelijan Mikko Kangasjärven muistia ei voi kuin ihmetellä. Niin tarkan ajankuvan tekee elämäkerrassaan Jäin yöksi.
Valon tähden – Taidehallissa keväällä hurmanneen Marja Pirilän teoksia esillä nyt Tokiossa
KUVATAIDE | Marja Pirilän töitä on esillä Tokion valokuvataiteen museossa kesäkuun alkupuolelle asti ja naapurigalleriassa huhtikuun puoliväliin.
Heidi Hassisen Tampere Biennalessa kantaesityksensä saava Sära syttyi koronakevään auringosta
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Elektroninen ääni ja sen hyödyntäminen kiinnostivat Heidi Hassista siinä määrin, että hän opiskeli vuoden Wienissä elektroakustista säveltämistä.