Kirsi Kunnas miehensä Jaakko Syrjän ja poikiensa Mikon ja Martin kanssa. Kuva: Wiki Commons
MUISTOKIRJOITUS | ”Kirsi Kunnas oli rohkea, lorutyyliä ja nonsenseä käyttävä nero, joka taikoi sanoilla sellaisia soinnillisia rytmejä, ettei niille voinut kuin antautua ihaillen”, Erkki Kiviniemi kirjoittaa.
Kirsi Kunnas (1924–2021) on poissa.
Hän on Suomen kansan rakastama lastenrunoilija. Hänen Tiitiäisensä, taikurinsa, siilinsä ja sammakkonsa ja perunakattilansa ovat ihastuttaneet monia sukupolvia.
Kirsi Kunnas oli rohkea, lorutyyliä ja nonsenseä käyttävä nero, joka taikoi sanoilla sellaisia soinnillisia rytmejä, ettei niille voinut kuin antautua ihaillen.
Hän oli kuitenkin myös merkittävä lyyrikko modernismin tullessa runouden eturintamaan erityisesti naiskirjailijoiden voimin syrjäyttämään koskenniemeläisen runomittapakon. Vuonna 1947 ilmestynyt esikoisteos Villiomenapuu kertoo jo nimellään runon vapauttamisen tahdosta.
Vielä harvempi tietää Kirsin voimakkaasta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Hän oli lyömässä ratkaisevan nyrkin pöytään Tampereen Kauppahallintalon pelastamisessa purkutuomiolta.
On monia muitakin kertomuksia Kirsin tinkimättömien ja selväjärkisten perustelujen ratkaisevista vaikutuksista rakennusten purun ja ympäristön huononnushankkeiden vastustamisessa.
On hienoa, että hänelle ehdittiin perustaa Suomen Luonnonperintösäätiön nimikkometsä, Tiitiäisen metsä, Ylöjärvelle lähelle Kirsin ja hänen miehensä kirjailija Jaakko Syrjän pitkäaikaista kotia.
* *
Tunsin Kirsin viime vuosikymmeninä melko läheisesti. Kävimme puhelinkeskusteluja säännöllisesti korona-ajalla. Aina hän jaksoi puhua kirjallisuudesta, runon ja kulttuurin merkityksestä ihmiskunnalle.
Kirsi Kunnaan pitkä ja hyvä elämä on ainutlaatuista ja kunnioitettavaa.
Hänen hienosta lyriikastaan muistan erityisesti runon, jonka hän sanoi olevan mieleisiään. Se käsitteli kuolemaa:
”Vasta selkä valon muuria vasten
sen hetken terällä
joka elämän ja kuoleman
erottaa toisistaanolemme yksin vailla varjoa.
Silmät niin pimeät.
Näyt
ammuksina sisään räjähtävät.”(Kuun kuva meissä, 1980)
Erkki Kiviniemi
Kirsi Kunnas eli 96-vuotiaaksi. Kuva: Wiki Commons
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijyydestä haaveilevan on hyvä kysyä ensin itseltään: miksi?
TEATTERI | Kolme nuorta musiikkiteatterintekijää Yasmine Yamajako, Nora Mutanen ja Matias Vesa vastaavat otsikon kysymykseen.
Teatteri on vastavoima kaikelle muulle, Laulavien sadepisaroiden tähdet sanovat
TEATTERI | Miikka Wallin ja Tuukka Raitala ovat Laulavat sadepisarat -musikaalin päätähdet Cosmo Brownin ja Gene Kellyn steppikengissä.
Petri Kotwica päätyi ohjaamaan Musta jää -elokuvansa Tampereen Teatterille, vaikka yrittikin pyristellä vastaan
HENKILÖ | Parinkymmenen vuoden takainen menestyselokuva nähdään Frenckell-näyttämöllä. Tarinassa Helsinki ja Otaniemi ovat vaihtuneet Tampereeseen ja Hervantaan.
Meeri Koutaniemi kiertää kameran kanssa maailmaa dokumentoimassa aktivisteja, jotka taistelevat silpomista vastaan
HENKILÖ | Palkittu kuvajournalisti löysi pimiön ja mustavalkoisen filmin maagisen lumon yläasteella Kuusamossa. Häntä eteenpäin vievin voima on periksiantamattomuus.