Kirsi Kunnas miehensä Jaakko Syrjän ja poikiensa Mikon ja Martin kanssa. Kuva: Wiki Commons
MUISTOKIRJOITUS | ”Kirsi Kunnas oli rohkea, lorutyyliä ja nonsenseä käyttävä nero, joka taikoi sanoilla sellaisia soinnillisia rytmejä, ettei niille voinut kuin antautua ihaillen”, Erkki Kiviniemi kirjoittaa.
Kirsi Kunnas (1924–2021) on poissa.
Hän on Suomen kansan rakastama lastenrunoilija. Hänen Tiitiäisensä, taikurinsa, siilinsä ja sammakkonsa ja perunakattilansa ovat ihastuttaneet monia sukupolvia.
Kirsi Kunnas oli rohkea, lorutyyliä ja nonsenseä käyttävä nero, joka taikoi sanoilla sellaisia soinnillisia rytmejä, ettei niille voinut kuin antautua ihaillen.
Hän oli kuitenkin myös merkittävä lyyrikko modernismin tullessa runouden eturintamaan erityisesti naiskirjailijoiden voimin syrjäyttämään koskenniemeläisen runomittapakon. Vuonna 1947 ilmestynyt esikoisteos Villiomenapuu kertoo jo nimellään runon vapauttamisen tahdosta.
Vielä harvempi tietää Kirsin voimakkaasta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Hän oli lyömässä ratkaisevan nyrkin pöytään Tampereen Kauppahallintalon pelastamisessa purkutuomiolta.
On monia muitakin kertomuksia Kirsin tinkimättömien ja selväjärkisten perustelujen ratkaisevista vaikutuksista rakennusten purun ja ympäristön huononnushankkeiden vastustamisessa.
On hienoa, että hänelle ehdittiin perustaa Suomen Luonnonperintösäätiön nimikkometsä, Tiitiäisen metsä, Ylöjärvelle lähelle Kirsin ja hänen miehensä kirjailija Jaakko Syrjän pitkäaikaista kotia.
* *
Tunsin Kirsin viime vuosikymmeninä melko läheisesti. Kävimme puhelinkeskusteluja säännöllisesti korona-ajalla. Aina hän jaksoi puhua kirjallisuudesta, runon ja kulttuurin merkityksestä ihmiskunnalle.
Kirsi Kunnaan pitkä ja hyvä elämä on ainutlaatuista ja kunnioitettavaa.
Hänen hienosta lyriikastaan muistan erityisesti runon, jonka hän sanoi olevan mieleisiään. Se käsitteli kuolemaa:
”Vasta selkä valon muuria vasten
sen hetken terällä
joka elämän ja kuoleman
erottaa toisistaanolemme yksin vailla varjoa.
Silmät niin pimeät.
Näyt
ammuksina sisään räjähtävät.”(Kuun kuva meissä, 1980)
Erkki Kiviniemi
Kirsi Kunnas eli 96-vuotiaaksi. Kuva: Wiki Commons
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Soitetaan kansanmusiikkia niin, että kuuluu ja näkyy” – Anne-Mari Kivimäki täyttää 50 vuotta
50 VUOTTA | Anne-Mari Kivimäki juhlii 50-vuotismerkkipäiväänsä komeasti ja tarjoaa tamperelaisille sunnuntaimatinean Telakalla. Sama sunnuntai on myös hänen syntymäpäivänsä.
Kehotietoisuus ja yhteisötanssi – Annika Sarvela etsii reittejä parempaan vointiin ja vuorovaikutukseen
HENKILÖ | Vuoden 2025 yhteistötanssitaiteilijaksi valittu Annika Sarvela on tehnyt tanssin kentällä myötätuntoisen elämäntyön vailla suurta julkisuutta.
Alitajunnan työskentely on säveltäessä kaikkein tehokkain ja hedelmällisin väline, sanoo säveltäjä Asta Hyvärinen
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | ”En erottele mitään ääniä musiikin ulkopuolelle”, kertoo Asta Hyvärinen, jonka musiikissa voi soida vaikka polkupyörän istuimen putki.
Tukkateatterin syksyn avaa Broken Heart Story: ”Vähän synkänpuoleinen, mutta seassa on toivon hippusia”
HENKILÖ | Veera Hintsala työstää ryhmänsä kanssa esikoisohjaustaan, Saara Turusen Broken Heart Storya. Esitys käsittelee identiteettiä, valintoja ja sitä, miten elää tullakseen onnelliseksi.