Suomalainen Aarne Ruutu tanssii Norjan kansallisbaletissa, jossa näyttämölle valutetaan 5 000 litraa vettä

30.06.2022

Alexander Ekman on tehnyt Norjan kansallisbaletille todellisen vesibaletin. Kuva: Erik Berg

HENKILÖ | Aarne Ruutu ja Nae Nishimura tanssivat Norjan kansallisbaletissa Alexander Ekmanin A Swan Lake -teoksessa. Esityksen aikana näyttämölle valuva tulikuuma vesi jäähtyy jääkylmäksi.

Merja Koskiniemi, teksti

Vantaalta kotoisin oleva, Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksen kasvatti Aarne Kristian Ruutu osallistui Helsingin kansainväliseen balettikilpailuun vuonna 2001. Tuomaristossa mukana ollut Norjan kansallisbaletin johtaja Dinna Bjørn houkutteli Ruudun Osloon. Kun Bjørn siirtyikin jo samana vuonna Suomen kansallisbaletin johtajaksi, hän kysyi haluaisiko Ruutu palata Suomeen.

– Rakastuin heti tähän paikkaan. Päätin kokeilla, mitä täällä tapahtuu ja miten asiat kehittyvät, kertoo Ruutu päätöksestään jäädä Norjaan.

Kahdenkymmenen vuoden aikana Ruutu on tehnyt merkittävän uran Norjan kansallisbaletissa ja esiintynyt lukuisissa teoksissa. Hän oli myös mukana ruotsalaisen koreografin Alexander Ekmanin A Swan Lake -teoksen synnyssä ja ensimmäisissä esityksissä läpi koko teoksen vuonna 2014.

– Alexander Ekmanin kanssa työskentely oli upeaa. Hän on todella hyvä musikaalisesti. Hän kiinnittää huomiota jokaisen persoonallisuuteen ja etsii sitä, mikä sopii juuri sinulle. Siinä ei ole kyseessä pelkästään tanssi. Hän kysyy sinulta koko ajan, miksi sinä teet tätä. Sinulla pitää olla ajatus jokaisen askeleen takana!

A Swan Lake hyödyntää kuuluisaa Joutsenlampi-balettia, mutta on täysin itsenäinen ja omaperäinen teos. Siinä yhdistyy hulvattomalla tavalla nykytanssi ja baletti sekä musiikin eri genret. Ensimmäinen näytös kertoo koreografin päässä myllertävästä luomisprosessista ja Joutsenlampi-teoksen kuvitteellisesta synnystä, ja vaikuttaa pikemminkin musikaalilta.

a swan lake foto erik berg 02

Ensimmäinen näytös kertoo kuvitteellisesti Joutsenlampi-baletin synnystä. Kuva: Erik Berg

Toisessa näytöksessä ollaan konkreettisesti veden äärellä ja vedessä, kun näyttämöllä kiertää yli 5 000 litraa vettä. Paitsi että vesi luo liikkeen ja valojen kanssa äärettömän kauniita visuaalisia kuvia, sitä käytetään oivallisesti osana äänimaailmaa.

Tämän kesän esityksissä Aarne Ruutu teki ensimmäisessä näytöksessä hurmaavan kiukkuisen vanhan rouvan roolin. Lisäksi hän on toiminut itselleen tutussa toisessa näytöksessä ryhmän ohjaajana.

– Olen toiminut eräänlaisena läiskepoliisina toisessa näytöksessä, jossa en ole nyt mukana. Nyt menee liian pitkälle! Väärään suuntaan! Meidän täytyy suojella muusikoiden soittimia. Myös vesi on koreografioitu. Tavallisesti sanotaan, että älä ojenna kättäsi liian pitkälle, mutta nyt sanoin, että älä ojenna vettä liian pitkälle, Ruutu hymyilee.

Ruutu on vahtinut myös Nae Nishimuran läiskyttelyä vedessä. Nishimura on kulkenut kiemuraista polkua A Swan Laken toisen näytöksen herkäksi valkoiseksi joutseneksi. Nishimura aloitti balettiopintonsa kotikaupungissaan Japanin Osakassa. 15-vuotiaana hän siirtyi opiskelemaan Australiaan.

– Olin aina haaveillut Euroopasta, joten opintojen jälkeen lensin koetansseihin Eurooppaan ja myös Amerikkaan. Kiersin kaksi kuukautta Euroopassa ja Amerikassa, ja päädyin 23 kaupunkiin eri mantereilla etsien sopimusta. Sain sopimuksen Saksasta Dortmundista ja työskentelin siellä kaksi vuotta. Sieltä tulin Osloon ja olen ollut täällä nyt kuusi vuotta, kertoo Nishimura polustaan.

a swan lake foto erik berg 03

Valkoinen joutsen Nae Nishimura ja musta joutsen Melissa Hough kohtaavat. Kuva: Erik Berg

Nishimura oli kuullut A Swan Laken vesikohtauksista jo opiskeluaikanaan, ja oli innoissaan, että pääsi mukaan tähän teokseen.

– Se näytti niin helpolta! Kaikki oli niin coolia ja täydellistä, mahtavaa ja kaunista, joten ajattelin, että tästä tulee niin hauskaa. Mutta sitten juttelin tanssijoiden kanssa, jotka olivat, että nooo, se on aika rankkaa.

­– Lopulta vietimme paljon aikaa vedessä ja tutustuimme siihen elementtinä. Tanssi vedessä on todellakin erilaista! Jos olen rehellinen, aluksi pelkäsin juosta ympäriinsä. Nyt olen jo luottavainen.

Ruudun mukaan tanssijan täytyy oppia, kuinka olla vedessä ja kuinka käyttää sitä hyväkseen eri tavoin, eikä mennä sitä vastaan.

– Vedessä täytyy viettää tarpeeksi aikaa, jotta hyväksyy, kuinka oma keho ja vesi ovat vuorovaikutuksessa.

Myös jalkineilla on merkitystä, ja erilaisia tossujen pohjia testattiin useampaan kertaan. Tanssijat eivät joudu näyttämöllä kylmään veteen.

– Vesi on lämmintä, joskus aluksi jopa niin kuumaa, että siinä on vaikea kävellä, Ruutu kertoo.

– Ja esityksen päättyessä se on jääkylmää, lisää Nishimura.

a swan lake foto erik berg 05

Näyttämöllä vedessä tanssiminen on vaatinut tanssijoilta totuttelua. Kuva: Erik Berg

Tämä kesä on vasta kolmas näytäntökausi A Swan Lakelle Oslossa vuoden 2014 jälkeen. Teoksen toisella (vesi)puoliajalla on vierailtu myös Pariisissa.

– Olimme hieman peloissamme, koska olimme kauniissa vanhassa teatterissa Champs-Élysées’llä, Ruutu muistelee.

– Ei isoja roiskaisuja, ettemme tuhoa tätä teatteria!

Suurta mainoskampanjaa ei nyt tarvittu, kun esitykset Oslossa myytiin loppuun.

Norjan kansallisbaletti on ainoa klassisen baletin ryhmä Norjassa. Toki se esittää balettiklassikkojen lisäksi uudempaa ohjelmistoa. Uusia teoksia, kuten Alexander Ekmanin A Swan Lake, on myös tehty erityisesti tälle ryhmälle.

Kansallisbaletissa on 61 tanssijaa. Lisäksi on toinen ryhmä 15 nuorelle tanssijalle sekä balettikoulu. Kansallisbaletin johtajana toimii Ingrid Lorentzen.

Balettiryhmät sekä balettikoulu toimivat yhdessä kansallisoopperan kanssa vuonna 2008 valmistuneessa uskomattoman hienossa oopperatalossa Bjørvikan satama-alueella.

Sekä Ruutu että Nishimura viihtyvät sekä työpaikallaan että Oslossa hyvin.

–Tämä ryhmä ja ilmapiiri täällä on ollut todella hyvä. Ihmiset haluavat auttaa toisiaan, siinä on sellainen perhefiilis, josta tykkään. Toki myös ryhmän repertuaari on ollut hyvä, mutta yhteishenki on pitänyt minut täällä, Ruutu kertoo.

Oopperatalo 5

Oslon oopperatalo on huikea nähtävyys sekä ulkoa että sisältä. Kuva: Merja Koskiniemi

Ruudun mielestä Oslon paras paikka on oopperatalo. Onko se sellainen paikka, joka jokaisen Osloon tulevan turistin pitäisi nähdä?

– Kyllä! Näköala ja itse talo… Joka päivä, kun tulen töihin ja ohitan talon edustan, mietin, kuinka onnekas olen.

– Luonto Oslon ympärillä, lisää Nishimura.

– Rakastan metsää. Oslo on pääkaupunki, mutta täällä on helppo päästä luontoon. Lisäksi pidän Oslon museoista. Minusta jokaisella museolla on oma persoonallisuutensa, hän sanoo ja viittaa oopperatalon läheisyydessä sijaitsevaan Munch-museoon päin.

Oopperan ja Munch-museon kortteleiden välissä soljuu pieni kanava. Haastattelun jälkeen pysähdyn vielä sen varrelle seuraamaan siinä jo edellispäivänä lipunutta joutsenparia. Unohdin kysyä, oliko ooppera tilannut linnut siihen varta vasten A Swan Lake -teoksen vuoksi.

Joutsenet

Oopperatalon takana asusti kaksi joutsenta kuin tilattuna. Kuva: Merja Koskiniemi

* *

Linkkejä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua