”Siihen aikaan kirjoitettiin niin upeita kirjeitä” – Alvar ja Aino Aallon kirjeenvaihto loi tien käsitellä arkkitehdin elämää ja taidetta

04.09.2020
IMG 0787

Martti Suosalo ja Virpi Suutari ovat aviopari mutta he muodostavat myös työparin Aalto-elokuvan tuottajina. Kuva: Eija Niskanen

 

HENKILÖT | Ensi-iltaelokuva Aalto on ohjaaja Virpi Suutarille vuosien suurtyön tulos. Näyttelijä Martti Suosalo antaa dokumentissa Aallolle äänen ja on yksi elokuvan tuottajista.

Eija Niskanen

Aalto, upea dokumenttielokuva arkkitehti Alvar Aallosta, sai ensi-iltansa torstaina 3.9.2020 Espoo Ciné -elokuvafestivaalilla ja avaa elokuvateattereissa tänään perjantaina. Ohjaaja Virpi Suutari ja näyttelijä Martti Suosalo kertoivat tuotantoprosessista ja siitä, mikä Aallossa, tai oikeastaan kaikissa kolmessa Aallossa, Alvarissa, Ainossa ja Elissassa, hurmasi heidät.

Virpi Suutarin suhde Alvar Aaltoon alkoi jo lapsuudessa 1970-luvulla Rovaniemellä.

– Rovaniemellä ollaan ylpeitä kaupungin yhteydestä Aaltoon ja hänen suunnittelemastaan kirjastosta. Itse vietin siellä paljon aikaa 1970-luvulla. Kirjasto on tila, joka pitää kokea, niin kuin Aallon arkkitehtuuri useimmiten on. Se ei välttämättä ole yhden kuvan komeasti tavoitettavissa, vaan vaatii liikkumisen ja olemisen tilassa. Se piti saada tavoitettua elokuvaan, sen kuvakieleen.

Elokuvassa näyttäytyy toinen kirjasto, Viipurin, kuin muistumana Suutarin lapsuuteen. Siinä koululuokka on kirjastossa ja opettaja kertoo heille Alvar Aallosta.

– Olin siellä kuvauspaikkojen etsintämatkalla ja siellä oli koululuokka silloin. Katsoin, miten lapsille kerrottiin Aallosta, miten lapset hivelivät kädellään niitä kaarevia puukaiteita. Tiesin haluavani sellaisen kohtauksen elokuvaan, kertoo ohjaaja.

Elokuvassa onkin käytetty tilassa olevia ja toimivia ihmisiä osana tilaa: kirjastossa vierailevaa koululuokkaa, luonnoksia piirtäviä taideopiskelijoita, italialaisen Rialon kylän asukkaita. Aallon interiöörit heräävät eloon vasta niissä toimivien ihmisten myötä.

aalto press shot0 copy

Säynätsalon kunnantalo. Kuva: Euphoria Film

Elokuvaa varten kartoitettiin valtava määrä Aallon rakennuksia, noin 300, eikä kaikki kuvattu päätynyt elokuvaan. Kuvauksia tehtiin seitsemässä maassa ja vielä useampaan maahan otettiin yhteyttä. Suutarilla on miettinyt lyhytelokuvien tekemistä kustakin kohteesta. Isolla vaivalla yhteen koottu materiaali huutaa jälkikäyttöä.

– Ne digitoimme omaan laskuumme isot määrät vanhaa kuvamateriaalia, valokuvia, kotifilmiä, dokumenttia.

Näissä näkyy muun muassa Alvar ja Elissa Aalto presidentti Urho Kekkosen kanssa muuraamassa Finlandia-talon peruskiveä.

Martti Suosalolla ei ollut lapsena suoraa kosketusta Aaltoon, mutta toki arkkitehtuuriin.

– Oulun Tuiran kaupunginosassa asui paljon arkkitehteja. Paikkaa on käytetty kuvauksissakin Visa Koiso-Kanttilan elokuvassa.

Suosalolle Aalto avautui tämän kirjeiden kautta, joiden äänenä hän toimii elokuvassa. Suosalo ja Pirkko Hämäläinen tulkitsevat Alvarin ja Ainon kirjeet elokuvan ääniraidalla.

– Yritin ensin ääninäytellä sillä tyypillisellä, ikääntyvän Alvar Aallon vähän pompöösillä äänellä, minkä tunnemme tv-haastatteluista,” kertoo Suosalo, matkien upeasti tuttua Aallon puhetapaa.

– Se ei kuitenkaan toiminut näihin intiimeihin kirjeisiin. Ne on kirjoittanut paljon nuorempi Aalto. Ne ovat intiimejä, kahden ihmisen välisiä kirjeitä. Niinpä kokeilimme lukea niitä ihan omina itsenämme, tekstin lähtökohdasta. Kirjeet kuulostavat ajatuksilta. Toki myös Pirkon ja minun äänien piti sopia yhteen. Pirkon kanssa olemme näytelleet ennenkin yhdessä, joten oikea tyyli löytyi pian.

aallot final

Alvar ja Aino Aallon kirjeenvaihto on keskeinen osa elokuvan estetiikkaa. Kuva: Euphoria Film

Kirjeiden hienous antoi tulkintapintaa Suosalolle.

– Siihen aikaan kirjoitettiin niin upeita kirjeitä. Se kieli ja kielikuvat olivat hienoja. Ei silloin mitään pikaviestejä lähetelty, vaan kirjeitä kirjoitettiin ajan kanssa, saapuivathan ne perillekin vasta viikkoa myöhemmin. Tulkitessani mitä tahansa tekstiä lähden mielikuvien kautta, mitä kuvia teksti nostaa mieleeni.

Kirjeenvaihto antoi myös ohjaaja Virpi Suutarille tien, jota kautta lähteä käsittelemään Aaltoja ja heidän töitään, julkisuuden ja yksityisyyden risteymää.

Martti Suosalo on myös yksi elokuvan tuottajista.

– Meillä on tuotantoyhtiö elokuvien ja teatteriesitysten tekemistä varten. Elokuvaan piti saada alkurahoitukseksi puskurirahasto, jonka avulla tehdään demokuvausta, minkä avulla taas voi hakea lisärahoitusta. Pitää olla sellainen 100 000 euroa alkupääomaa. Minä keräsin sitä kasaan tekemällä näyttelijänkeikkaa ympäri Suomea.

Suosalo on vaatimaton omasta osuudestaan:

– Toki sen rahanhakemisen Elokuvasäätiöltä ja muilta tahoilta teki sitten ammattimainen tuottaja Timo Vierimaa, joka osaa ne kuviot.

Martti Suosalo

Martti Suosalo keräsi Aalto-elokuvan alkupääomaa tekemällä näyttelijänkeikkaa ympäri Suomea. Kuva: Marita Nyrhinen

Musiikki on tilassa liikkuvan kameran ohella elokuvan keskeinen elementti. Virpi Suutarille yhteistyö säveltäjä Sanna Salmenkallion kanssa on tuttua jo edellisistä elokuvista.

– Musiikissa pyrittiin paikoin sekä moderniin että tarvittaessa ylevään ääniraitaan. Käytimme monia tapoja luoda äänimaisemaa.

Aalto ei ole perinteinen tv-dokumentti arkkitehtuurista vaan elokuva henkilöistä suunnittelun takana. Aino Aallon rooli Aallon tuotteiden teossa ja markkinoinnissa oli suuri, eikä Aalto koskaan pyrkinyt vähättelemään vaimojensa roolia. Toinen vaimo Elissa muistutti hämmästyttävästi Ainoa, ja hänen tyylinmuutoksensa tuo mieleen Vertigon.

– En pyrkinyt elokuvassani päättämään, mikä oli Aallon ja Ainon ja Elissan suhde. Kuten usein ihmiselämässä, siinä on ollut monia tasoja eikä ole minun asiani päättää elokuvassani, millaisia ne suhteet olivat.

Suutarille niin Aino kuin Elissakin olivat myös Alvar Aallon tasavertaisia työkumppaneita.

– Hän ei koskaan vähätellyt heidän rooliaan, vaan toi heidät aina esille osana koko Aalto-tuotantoa. Aalto arvosti myös valtavasti käsityöläisiä, niitä, jotka rakensivat rakennuksia ja tekivät huonekaluja.

Suutarille jäi mieleen omia suosikkeja Aallon rakennuksista. Niihin kuuluvat Rovaniemen kirjaston lisäksi muiden muassa Oregonin kirjasto, mystinen Kolmen ristin kirkko Imatralla mutta myös Kelan päärakennus Taka-Töölössä, jonka upeutta emme ohikulkiessamme aina huomaa.

Aalto elokuvateattereissa 4.9.2020 alkaen. Lue elokuvan arvio täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This