Seppo Tammilehto. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat

Saamme käsiimme Seppo Tammilehdon todella tuoreen kirjan Manserokkarit (Lector, 2022) Pyynikintorin kahvilassa. Siinä on parikymmentä tarinaa, aika hurjiakin, mukavia ja ikäviä sekä outoja, mutta uteliaisuuteemme ei vastata, vaan salassa pysyy, keitä tarinoiden rokkarit oikeasti olivat.

– Sanoisin, että toden ja tarun suhde tarinoissa on 50 prosenttia ja 50 prosenttia. Tiedän toki, kenestä kulloinkin on kyse, mutta en uskalla sitä kertoa, koska liian moni on hengissä. Pohjatarina on tapahtunut jollekin joskus, mutta kenelle, sitä en kerro.

Kysymykseen, onko kirjailija himmaillut tarinoissa vai lyönyt liitua lisää, vastaus on: liioitellut.

Missään ei ole salaista kirjekuorta, jossa paljastettiin kuka on kukin, joten se jää arvailun tai päättelyn varaan.

Maanantaina 7. helmikuuta Seppo Tammilehto täyttää 70 vuotta. Sen kunniaksi piti olla kunnon bileet, mutta korona siirsi juhlimiset keväälle, kesälle tai syksylle.

Kun manserock syntyi Juicen ja Epe Heleniuksen sekä muiden voimin, asui Seppo vielä Ähtärissä, mutta on hänellä siitä pitkä omakohtainen kokemuksensa.

Metsossa kirjoittamassa

Seppo Tammilehto on asunut kymmenisen vuotta Pyynikillä. Sitä ennen asuinpaikka oli pitkään Kangasala.

Kirjoittamaan hän meni pääkirjasto Metsoon, koska siellä on rauhallinen ympäristö.

Voisi hyvin kuvitella, että jos manserokkareilla olisi leirinuotioita, niillä kerrottaisiin Sepon kirjan tarinoita.

Alwari Tuohitorven Lannanlevittäjät Ähtärissä perustamisvuonnaan 1968. Kuvassa Hannu Latva-Hakuni (vas.), Jukka Rautiainen, Olli Kivistö ja Seppo Tammilehto.

Keikkamatka Ruotsiin

Yksi pidemmänpuoleinen on Seppo Tammilehdon sanoin pitkälti totta, siinä Alwari Tuohitorvi -bändi matkaa keikalle Göteborgiin. Vaikeuksia kasaantuu, ruotsinsuomalaiset vaativat tangoa, valssia ja foksia eikä mitään rokkia. Paluulaivamatkalle ehtimistä hankaloittavat keikkabussin rengasrikko, mutta iltapäivälehdistö julistaa bändin Euroopan-valloittajiksi.

Rokkialan tuntemusta Tammilehdolla on runsaasti ja se sai hänet kirjan tekoon. Tämä on hänen neljäs kirjansa. Ensimmäinen on elämäkerta, joka jäi Unto Viitamäeltä kesken ja jonka hän itse jatkoi loppuun. Sen nimi on Poutapilven poika.

– Poutapilven pojan jatkaminen oli pakko, kun painajat jo odottivat sitä.

Välissä on kaksi romaania. Aaro, iskelmien kuningas kertoo erään artistin uran noususta ja laskusta. Rikosromaani Tyhjennetty pyydys ilmestyi lokakuussa 2020. Se kertoo pankkiryöstöstä, eikä Tammilehto myönnä sitten millään, onko tässä takana omaa kokemusta.

Musiikki on sukuvika

Seppo Tammilehto on kotoisin Ähtäristä. Suvussa laulettiin kirkkokuorossa ja soitettiin tanssibändeissä. Jo varhain hän tiesi, että musiikin suuntaan elämä häntäkin vie.

Hänen enonsa oli Tapio Tammilehto, ja hänen serkkujaan ovat Antti Tammilehto ja Pekka Tammilehto eli Topi Sorsakoski. Helsingissä asunut serkku opetti Seppo Tammilehdon soittamaan rumpuja.

Alkuperäinen Alwari Tuohitorvi oli eteläpohjalaisperäinen. Tammilehto aloitti vuonna 1968 bändissä rumpalina. Bändistä tuli myöhemmin 1970-luvulla yksi maamme suosituimmista.

Tammilehto on ollut rumpalina myös Mika Sundqvistin Nonstop-bändissä, sekä Matthews- ja Kummitus-yhtyeissä. Rumpujen soitto vaihtui kitaraan 1980-luvulla.

– Eteläpohjalaiset ovat omiensa puolta. Olimme Alwari Tuohitorven alkuperäisjoukolla soittamassa Helsingissä Bottalla ja kotiseudun pääkaupunkiin muuttanut porukka jonotti sisään.

Seppo on tuttu kävijä Pyynikintorin kahvilassa. Pyynikin kulmilla hän on asunut kymmenkunta vuotta ja lähistön lenkkimaastot ovat tulleet tutuiksi. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Kirjoittaminen maistuu

Seppo Tammilehto on aina ollut yrittäjä, eikä hän nytkään aio eläkkeelle jäädä. Välillä syntyy enemmän biisejä, välillä vähemmän.

– Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Äidinkielestä sain ysejä ja kymppejä. Biisien tekstien kirjoittaminen on minulle tärkeää, minulle teksti menee edelle. Teostossa on satoja sanoituksiani. Monet artistit haluavat minulta tekstejä edelleenkin.

Lisäksi Tammilehto on kirjoittanut musiikkirevyitä.

Korona on kova pala

Korona on ollut kurjaa aikaa, koska keikat on peruttu. Viihteen tekijöille aika on ollut kova.

– Minulla on ollut soolokeikkoja kalenterissa ja viime tippaan asti olen odottanut, miten käy. Järjestäjä on saattanut soittaa itkuisen puhelun, että nyt on pakko perua. Se keikkapaikka on voinut olla maaseudun ainoa ravintola ja samalla ainokainen tapahtuma, mitä olisi ollut satojen kilometrien säteellä. Tätä ei ole ehkä koronapäättäjien keskuudessa ymmärretty täysin, että siinä viedään ainokainen tapahtuma sadalta ihmiseltä.

Seppo Tammilehto pitää englantilaistyylisestä popmusiikista, josta mainittakoon The Beatles. Hän tykkää myös myöhäisen 1950-luvun tyylistä, kuten laulu Niin paljon kuuluu rakkauteen, jonka hän on myös levyttänyt.

70 on sellainen ikä, että se saa muistelemaan menneitä. Radio Musan aalloilla tulee kuunneltavaksi Tammilehdon 30-osainen muistelusarja. Sarjan osat ovat viiden–kuuden minuutin tarinoita.

Seppo Tammilehto

• Syntynyt 7.2.1952 Ähtärissä.
• 45 vuoden aikana noin 5 000 keikkaa.
• Kaksitoista sooloalbumia. Laulut soololevyillä ovat pääosin Sepon tekemiä.
• Seppo Tammilehdon säveltämä ja sanoittama Maailmantango voitti Seinäjoen tangomarkkinoiden sävellyskilpailun vuonna 1990.
• Tunnetuin Tammilehdon käännös on Kuin helminauhaa (The Days of Pearly Spencer).
• Uuteen kirjaan liittyvässä Manse-musiikkivideossa mainitaan Tammerkoski, tori Pyynikin, Näsijärvi ja Pyhäjärvi. Voit katsoa videon täällä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua