Ossi Tanner. Kuva: Maarit Kytöharju
MUSIIKKI | New Yorkissa opiskeleva pianisti Ossi Tanner on toista kertaa Kangasala Classicin taiteilijana. Kamarimusiikkifestivaalin teemaksi on tänä vuonna valikoitunut ”Inspiraationa luonto”.
”Kamarimusiikissa on hienoa, että soittamisen kautta muodostuu hyviä ja läheisiä ystävyyssuhteita. Se on iso juttu.”
Irmeli Heliö
Ossi Tanner on pianisti, jota kuvataan romanttiseksi taituriksi, pianon runoilijaksi. Nuoresta iästään huolimatta hän on jo saavuttanut urallaan merkittävän aseman yhtenä maamme johtavista solisteista.
Tannerin ura lähti nousukiitoon vuonna 2017 Tampereella järjestetyn pianokilpailun voitosta. Sitä ennen Tanner oli jo vieraillut useiden maamme sinfoniaorkestereiden solistina. Teinivuosina hän oli lähes joka kesä soittamassa Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleilla.
Pianon soiton Tanner aloitti 6-vuotiaana. Piano oli jo valmiina kotona ja innostus siihen syttyi heti.
– Mulla on kaksi isoveljeä, joista toinen soitti kitaraa ja toinen aloitti pianon soiton, mutta totesi, että ei kiitos, Tanner kertoo.
– Aloin soittaa Belgiassa, kun olin ensimmäisellä luokalla. Aloin myös kuunnella cd-levyiltä paljon klassikoita, kuten Für Eliseä ja Turkkilaista marssia, ja halusin opetella soittamaan niitä.
Piano on aina tuntunut Tannerista omalta soittimelta.
– Usein minulta kysytään, olenko koskaan ajatellut lopettaa soittamista. Vastaus on ei; on ihan ilmiselvää, että en pysty olemaan erossa pianosta. Se tulee kulkemaan aina mukana. Se on joka päivä läsnä. On tärkeää, että siihen säilyy tuntuma.
Ossi Tanner oli juuri täyttänyt 20 vuotta ja oli opintojensa alkuvaiheessa Sibelius-Akatemiassa, kun hän vuonna 2017 voitti Tampereella järjestetyn pianokilpailun.
– Kyllähän se mullisti monta asiaa. Olin siinä vaiheessa ehtinyt jo soittaa Kuhmon kamarimusiikissa ja saanut kutsun soittamaan Sinfonia Lahden ja Hannu Linnun kanssa seuraavalle kaudelle. Kyllä se kilpailu lisäsi sitä lumipalloefektiä, tuli yhä enemmän kyselyitä kun Suomen muut orkesterit ja festivaalit kiinnostuivat. Sillä tiellä ollaan vieläkin, ja olen tosi kiitollinen, että saan esiintyä edelleen monissa eri paikoissa.
Kahden tutkinnon maisteriksi
Tällä hetkellä Ossi Tanner opiskelee New Yorkin kuuluisassa Manhattan School of Music -koulussa. Ensimmäinen vuosi on takana ja tarkoitus on suorittaa kaksivuotinen pianonsoiton maisterintutkinto. Sibelius-Akatemian maisteritutkinto on papereita vaille valmis.
– Viimeisinä opettajina Sibelius-Akatemiassa minulla oli Matti Raekallio ja Erik T. Tawaststjerna. He ovat mielestäni maailmankin mittakaavassa huippuopettajia, Tanner kehuu.
Aloitin ihan nuorena teini-ikäsenä Junio Kimasen oppilaana ja hänen kanssaan tutustuin Konstantin Boginoon, venäläiseen pianotaiteilijaan. Boginon opissa rakennettiin se pohja, millainen kosketus mulla on ja millä tavalla soitan pianoa, niin että syntyy idea kauniista ja pyöreästä soinnista. Mun estetiikka on sellaista, ei mitään hakkaamista. Suosikkipianistini ovat niitä vanhan romanttisen tradition taiteilijoita.
Esikuvia Tannerilla on useita.
– Vladimir Horowitz on näistä vanhoista edesmenneistä pianisteista yksi tärkeimmistä, samoin Artur Rubinstein. Oman sukupolveni pianisteja pääsen nyt kuulemaan paikan päällä, muun muassa venäläistä Daniil Trifonovia, joka ei ole mua paljon vanhempi, nuori kolmekymppinen.
– Nyt kun olen vuoden opiskellut täällä New Yorkissa, kuullut konsertteja Carnegie Hallissa ja tehnyt töitä amerikkalaisen opettajani kanssa, totesimme meillä olevan hyvin samanlainen estetiikka Trifonovin kanssa. Traditionaalinen soittaminen on lähtenyt Horowitzin pianismista ja sen olen kokenut tosi läheiseksi.
Kuva: Jari Kivelä
Kesä ja kamarimusiikki
Ossi Tannerin kesään kuuluu kamarimusiikkifestivaaleja. Niistä yksi on kolmatta kertaa järjestettävä Kangasala Classic (15.–18.6.2023), jonka Inspiraationa luonto -teemaiseen ohjelmaan sisältyy kymmenen konserttia ympäri Kangasalaa.
– Olin mukana Kangasalla sen ensimmäisenä kesänä. Silloin soitin Ravelin pianokonserton, Tanner muistelee.
– Festivaalilla esiintyy paljon mulle ennestään tuttuja muusikoita. Ohjelmisto on jälleen todella mielenkiintoinen. Itse olen eniten viettänyt aikaa Claude Debussyn La Mer -teoksen pianotriosovituksen kanssa. Avajaiskonsertissa esittämäni Sibeliuksen Puusarja on tietenkin erityinen, sitä olen soittanut useampaankin otteeseen.
– Mielenkiintoinen teos on myös Tears in the Wilderness, joka sisältää paljon amerikkalaista nykymusiikkia eläviltä säveltäjiltä. Olen tänä vuonna erikoistunut juuri tällaiseen amerikkalaiseen moderniin pianomusiikkin. Teoksen tekee mielenkiintoiseks siihen yhdistetty videoteos.
Kangasala-talon perjantaisessa (16.6.) konsertissa esitettävä Tears in the Wilderness on rovaniemeläisen mediataiteilja Arttu Niemisen videoteos, joka saa inspiraationsa arktisesta luonnosta. Kantaesityksensä saavan teoksen materiaali on kuvattu Suomen Lapissa, kuvauspaikkoina muun muassa Puljun ja Muotkatunturin erämaat ja Urho Kekkosen kansallispuisto.
Ossi Tanner on tänä vuonna Kamarikesäfestivaalin (3.–5.8.2023) toinen taiteellinen johtaja. Festivaali järjestetään Helsingin Ritarihuoneella.
– On paljon teoksia joista valita mieluisia, mutta päällimmäisenä tulee mieleen Tsaikovskin pianotrio, jonka esitän Helsingin Ritarihuoneella. Tämän trion olen soittanut ensimmäisen kerran vuonna 2018 ja sen jälkeen se on kulkenut mukana. Se on ehkä pianotrioista haastavin, kun se on pitkä, kolme varttia, ja siinä on teknisesti yhtä lailla haastetta kuin jos soittaisi pianokonserttoa. Jotenkin se yhteissoitto viulun ja sellon kanssa on sellaista, että se vie mukanaan.
Muistoissa on kamarimusiikkijuhlista yksi ylitse muiden.
– Naantalin musiikkijuhlilla pääsin soittamaan yhdessä sellisti Arto Noraksen kanssa Šostakovitšin sellosonaattia ja Arto kertoi, että hän on soittanut sitä säveltäjän kanssa nuoruudessaan. Se oli nuorelle pianistille aika ikimuistoinen hetki päästä soittamaan legendaarisen muusikon kanssa.
– Kamarimusiikissa on hienoa myös se, että soittamisen kautta muodostuu hyviä ja läheisiä ystävyyssuhteita. Se on iso juttu.
Konserttiyleisö
New Yorkissa konserttiyleisö on Tannerin mukaan enemmän mukana kuin Suomessa.
– Toivoisin, että Suomessa oltaisiin rohkeampia taputtamaan ja huutamaan bravota, jos oikeasti tykätään jostain esityksestä tai esittäjästä. Me suomalaiset olemme hyvin varautuneita verrattuna amerikkalaiseen yleisöön. Välillä joissain isoissa saleissa tuntee, kun yleisö pidättää hengitystä, kun on joku hieno hetki. Silloin esitys nousee ihan uudelle tasolle.
– On tosi mielenkiintoista mitä Santtu-Matias Rouvali on saanut aikaan Tampereella, se on poikkeuksellista. Näin Santun konsertin New Yorkissa vuoden alussa ja se oli ihan mun vuoden kohokohta, kun se johti Stravinskyn Kevätuhria. Amerikkalaisorkesterin ja puhaltajien, erityisesti vaskisoittajien taso ja tapa soittaa oli ihan käsittämätön. Jäi kyllä mieleen.
Tuleva kausi
Elokuun lopulla Tanner palaa New Yorkiin jatkamaan opintoja, mutta sitä ennen hän aikoo lomailla ja nauttia Suomen kesästä.
– Nautin meren rannasta ja uimisesta, jonkin verran pelaan golfia. Se on mulle tapa viettää aikaa ulkona. Suomen kesä on ihan huippu.
Syyskuussa Tanner tulee konsertoimaan sekä RSO:n että Vaasan ja Seinäjoen orkesterien solistiksi.
–Mahtavaa on soittaa taas vuosien jälkeen Arto Noraksen kanssa joulukuussa Helsinki Seriöös -konserttisarjassa. Tämä sarja on nyt muutaman vuoden toiminut ja sinne kutsutaan soittamaan kamarimusiikin tähtiä maailmalta ja myös Suomesta.
Kangasala Classic järjestetään 15.–18.6.2023. Lisätietoa festivaalin sivuilta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pirkanmaan Saksofonifestivaalilla on tarjolla koulutusta, matalan kynnyksen harrastustoimintaa ja korkeatasoisia konsertteja
MUSIIKKI | Pirkanmaan Saksofonifestivaalin orkesteritapahtumassa eri-ikäiset ja -tasoiset soittajat kokoontuvat yhteen genre-rajoista välittämättä.
Samae Koskinen sanoo suoraan mutta ilman vihaa: ”En hakenut mitään sankarin viittaa, vaan nämä laulut oli pakko tehdä”
HENKILÖ | Samae Koskisen protestilevy Mä näin unta että kaikki meni hyvin on rohkea vastalause suomalaisen yhteiskunnan nykytilalle.
Palasia Mikko Kangasjärven elämän varrelta – elämäkerta paikallistuu mainiosti Tampereelle ja ajankuva on tarkka
HENKILÖ | Musiikin moniottelijan Mikko Kangasjärven muistia ei voi kuin ihmetellä. Niin tarkan ajankuvan tekee elämäkerrassaan Jäin yöksi.
Heidi Hassisen Tampere Biennalessa kantaesityksensä saava Sära syttyi koronakevään auringosta
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Elektroninen ääni ja sen hyödyntäminen kiinnostivat Heidi Hassista siinä määrin, että hän opiskeli vuoden Wienissä elektroakustista säveltämistä.
