”Meidän pitäisi osata nauraa itsellemme” – näyttelijä Teija Auvinen astuu Työviksellä Rouva ministerin korkokenkiin

21.01.2025
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Teija Auvinen on Rouva Ministeri. Kuva: Kari Sunnari

TEATTERI | Näyttelijä Teija Auvinen on tehnyt pitkän ja monipuolisen uran Tampereen Työväen Teatterissa. Nyt hän eläytyy brittifarssissa Rouva Ministerin rooliin ja antaa palaa.

”Molemminpuolinen luottamus on tärkeää. On voitava heittäytyä ja antautua sen vastapelurin käsiin.”

Ritva Alpola, teksti

Tänä vuonna Teija Auviselle tulee täyteen 40 vuotta Tampereen Työväen Teatterin näyttelijänä. Se on pitkä aika. Hän sanookin aikovansa vähitellen jäähdytellä, mutta vielä ei ehdi, sillä jo vuoden 2025 alku on kiireinen.

Vauhdikas farssi Homma hoidossa, Rouva Ministeri (It’s Her Turn Now) saa Suomen-kantaesityksensä Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä tammikuun lopulla (29.1.2025). Kyseessä on Michael Barfootin käänteinen sovitus ja vastine englantilaisen farssitaituri Ray Cooneyn Munaako herra ministeri? -irrottelulle, joka sekin on aikoinaan nähty TTT:n lavalla. Tuolloin ministerinä oli Esko Roine, nyt Rouva Ministerin mekkoon sujahtaa Teija Auvinen.

* *

Rouva Ministerillä on salarakas (Janne Kallioniemi), ja vieläpä oppositiopuolueesta! Salaisia tapaamisia järjestetään hotellihuoneessa, mutta farssista kun on kyse, sekaannuksia ja läheltä piti -tilanteita syntyy tiheään. Valkoiset valheet nuhraantuvat matkan varrella, ja myös Rouva Ministerin sihteeri (Miia Selin) joutuu tekemään parhaansa estääkseen valhevyyhtiä paljastumasta. Näytelmän mittaan liemessä on moni muukin omine sotkuineen. Yllätyksiä ja käänteitä siis riittää, kuten kunnon farssissa pitääkin.

Teija Auvinen myöntää auliisti, että Rouva Ministeri on itse syypää ahdinkoonsa. Kielletyn lemmen osapuolet myös ymmärtävät, ettei näin pitäisi toimia, mutta ”minkäs ihminen luonnolleen voi”, puolustaa Auvinen roolihahmoaan.

– Urut auki siis mennään, hän vahvistaa.

Rouva Ministerin sihteerin mielestä kaikki hankaluudet johtuvatkin juuri ministerin libidosta. Sen syvemmälle freudilaisuuteen ei farssissa upota, mutta onko teoksessa mitään muuta kuin kohellusta? Mahtaako salainen lemmenkisailu toimia vain kehyksenä tai testinä sille, miten taitavasti näyttelijät selviytyvät täpäristä tilanteista?

Ajoitushan on farssien tiimellyksessä kaiken a ja o. Lisäksi Tampereen Työväen Teatterin Suuri näyttämö on todellakin suuri! Kiirettä siis varmaan pitää?

– Kyllä, hien määrä on valtava! Tämä käy myös kuntoilusta. Korkokengissä siellä painelen menemään. Toiminnan ja repliikkien ajoitus vaatii melkoista koreografiaa, ja tekstin iskujen tarkkuus on juuri se avainasia. Niiden on osuttava täsmälleen! Lisäksi tekstimassa on suuri, eikä rytmistä saisi pudota hetkeksikään, listaa Auvinen vaaranpaikkoja.

Katsoja tuskin edes huomaisi pieniä kompasteluja, jos sellaisia tulisi, koska nauttii – kenties vahingoniloisena – kaikista vinhan menon roolihenkilöille aiheuttamista hankalista hetkistä.

Millainen merkitys on vastanäyttelijöillä tällaisessa tarkkaan tahditetussa esityksessä?

– Rouva Ministerin rooliin kuuluu intiimiä leikkiä Janne Kallioniemen kanssa, jolloin molemminpuolinen luottamus on tärkeää. On voitava heittäytyä ja antautua sen vastapelurin käsiin, luonnehtii Teija Auvinen, ja lisää, että sihteerin roolissa oleva Miia Selin on ”luottopakki”, jonka kanssa yhteistyö on sujuvaa.

Myös ohjaaja Milko Lehto on Auviselle ennestään tuttu.

Katrina Sally Salminen

Teija Auvinen Sally Salmisen roolissa näytelmässä Katrina. Kuva: Kari Sunnari

* *

Näytelmän käsiohjelmassa sanotaan, että ”kaikki tapahtumat ovat täysin kuvitteellisia ja vailla viitteitä todellisiin henkilöihin”. Tämä lausahdus saa tietysti kuvittelemaan juuri päinvastaista. Alkuperäisteksti sijoittaa farssin Brittein saarille (suomennos Sami Parkkinen), mutta onhan meillä kotoperäisiäkin poliittisia juoruja ja skandaalinpoikasia. Rouva Ministeri vastaa kuitenkin vain omista kömmähdyksistään!

Jonkin verran on ollut pohdintaa siitä, onko Homma hoidossa, Rouva Ministeri sen esikuvana toimivan Munaako herra ministeri -farssin kirjoittajan Ray Cooneyn tarkoitushakuinen ja ilkamoiva tapa osallistua nykyisin niin pinnalla oleviin keskusteluihin naisen asemasta ja tasa-arvosta sekä siitä, miten nainen saa käyttäytyä ja mitä haluta.

Teija Auvinen ei ota kantaa tähän, mutta sanoo, että farssissa huvittavaa on se, miten aivan tavalliset ihmiset ajautuvat vaikeuksiin ja joutuvat hullunkurisiin tilanteisiin sukupuolesta ja säädystä riippumatta. Auvisen mielestä Homma hoidossa, Rouva Ministeri on raikas farssi, jota on mukava tehdä.

Teija Auvinen pitää meitä ihmisiä aika lapsellisina.

– Me sekä viemme että olemme vietävissä. Näine heikkouksinemme meidän pitäisi olla itsellemme ja toisillemme armollisia, olimmepa sitten eduskunnassa tai hallituksessa tai missä tahansa työyhteisössä.

Näyttelijää ärsyttää poliitikkojen tärkeily.

– Olisi hyvä pystyä toimimaan yhdessä vailla jäykistelyä ja ennen kaikkea oppia nauramaan itselleen. Tämän farssin loppupeleissä myös Rouva Ministerin pitää osata se taito, Auvinen sanoo.

Entäpä sitten rouvan aviomies, kykeneekö hän nauramaan rouvansa seikkailulle?

– Se jää nähtäväksi! Ja onhan siellä muitakin viettiensä vietävinä kuin ministeri, Auvinen vihjaa.

Tuolit pressikuva 3

Teija Auvinen ja Auvo Vihro näytelmässä Tuolit. Kuva: Kari Sunnari

* *

Teija Auvinen ei ole suunnitellut varsinaista juhlaa neljänkymmenen Tampereen Työväen Teatterin työvuotensa kunniaksi, mutta jonkinlaisena rajapyykkinä hän vuotta 2025 pitää. Jos kuitenkin mieli on yhä kirkas ja jäsenet notkeat, ei liene mitään syytä luopua kokonaan rakastamastaan työstä, hän ajattelee.

Auvisen teatterivuodet ovat olleet täynnä monenlaisia näytelmiä: draamaa, komediaa, farsseja, painavia tekstejä tai kevyttä liitoa, nopeasti unohtuvia, mutta myös mieleen jääviä tehtäviä.

– Roolia tehdessä juuri se on sillä hetkellä tärkein ja kiinnostavin. Vasta myöhemmin miettii ja analysoi tehtävien merkitystä ja niiden jättämiä jälkiä, Auvinen sanoo.

Roolin omaksi ottamiseen näyttelijällä ei ole mitään tiettyä konstia

– Aina on lähdettävä nollasta. On vain se teksti, hän sanoo.

– Ensin on lukeminen, lukeminen, lukeminen, sitten käveleminen, käveleminen, sen jälkeen vähittäinen uiminen tekstiin ja lopulta sukellus. On mielenkiintoista, miten se roolin lihallistuminen tapahtuu ja miten kerroksia tulee ympärille. Kokemus on myös opettanut, että kun takkuaa kovasti, ja siitä sitten pääsee yli, ajattelee jälkeenpäin, että oliko se musta piste sittenkään niin paha, mutta kyllä se sillä hetkellä on aina pahalta tuntunut, Auvinen kuvailee.

Aiemmin oli jo puhetta valppaudesta ja luottamuksesta farssin nopeissa käänteissä. Miten asia on syvällisemmän tai vaikeammin tulkittavan tekstin kohdalla? Voiko vastanäyttelijästä olla siinä apua, vai pitääkö hankalien paikkojen yli ponnistella yksin?

– Ehdottomasti on apua, vakuuttaa Teija Auvinen ja kertoo, että hänellä on ollut onni tehdä vaikeita mutta rakkaita rooleja hyvien vastanäyttelijöiden kanssa.

Esimerkkinä hän mainitsee vastinparinsa Auvo Vihron maineikkaana elokuvanakin tutuksi tulleessa Hiljaisissa silloissa sekä Eugène Ionescon Tuolit-näytelmässä. Auvinen toteaa, ettei olisi selviytynyt noista rooleista ilman Vihron tukea ja heidän yhteisiä keskustelujaan. Molemmat, hyvin erilaiset näytelmät olivat täydellisiä onnistumisia sekä katsojien että kriitikoiden mielestä.

Toisena esimerkkinä vastanäyttelijän tärkeydestä Teija Auvinen kertoo yhteistyön anoppinsa Eila Roineen kanssa näytelmässä Grace ja Glorie. Sen tekeminen oli suuri riemu. Samaa mieltä oli yleisökin: näytelmä sai jokaisen esityksensä päätteeksi seisoma-aplodit!

Kolmas esimerkki hyvin sujuneesta yhteispelistä on Auvisen ja TTT:ssä vierailleen Sari Mällisen esittämät erikoiset sisarukset Sirkku Peltolan näytelmässä Koiran morsiamet. Vastapelurilla oli siinäkin suuri merkitys oikeanlaisen tunnelman ja kokonaisuuden luomisessa.

koiran morsiamet pressikuva3

Teija Auvinen ja Sari Mällinen näytelmässä Koiran morsiamet. Kuva: Kari Sunnari

* *

Teija Auvisen kiireisimmät teatterivuodet alkavat olla vähitellen takana, mutta vielä myöhemmin tänä keväänä Työvikseen on tulossa näytelmä, jossa Teija Auvinen on mukana. Siitä lisää toiste. Kaiken kaikkiaan Auvinen uskoo, että vuodesta 2025 tulee tapahtumarikas, sellainen etiäinen hänellä on. Hän tuntee elävänsä muutosten aikaa, jossa on tilaa uudelle.

Eräs jo tiedossa oleva mukava asia on Auvisen esikoisteoksen julkaisu ensi syksynä. Sen matka ideasta kansien väliin on vienyt kymmenkunta vuotta. Kirjoittaa on voinut vain teatteritöiden lomassa. Niin hankalaa kuin korona-aika muuten olikin, se vapautti aikaa kirjoittamiselle, ja viime syksy vauhditti kirjaprojektin suotuisaan lopputulokseen.

Kirjan nimi on Pimeä talo. Se on fiktiivinen, hiukan fantasiahenkinen tarina, joka liikkuu kahdessa aikatasossa, 1850-luvulla ja nykyhetkessä. Kirja kertoo naisesta, jonka on lopulta päätettävä, kumman ajan hän omalle elämälleen valitsee.

Teija Auvisella itsellään ei ole valinnanvaikeuksia. Hän ei kaipaa menneeseen, vaan astuu uteliaana vuoteen 2025. Tietyn vaiheen päättyessä tilalle tulee jotakin muuta.

– Elämässä on valoisia pisteitä, hän uskoo.

Homma hoidossa, Rouva Ministeri Tampereen Työväen Teatterissa 29.1.–30.4.2025

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua