Kaljaa ja tupakkaa – Jouko Ruokosenmäen Viime vuonna Frankfurtissa -sarjakuva kertoo kirjamessuista

29.03.2021

Sarjakuvatoimittaja ja -piirtäjä Jouko Ruokosenmäki pääkirjasto Metsolla.

HENKILÖ | Sarjakuvatoimittaja ja -piirtäjä Jouko Ruokosenmäki kertoo Frankfurtin kirjamessujen tunnelmia raottavasta teoksestaan Viime vuonna Frankfurtissa. Teos on sekä hauska että raadollinen dokumentti kustannustoimittajan työstä ja kirjamessuista.

”Kyllä mä halusin, että siinä näkyy myös kuinka hauskaa se työ on ollut. Ei messuilla oltu pelkästään hampaita narskuttelemassa.”

Petri Hänninen, teksti ja kuvat

Kevät tekee kovasti tuloaan, kun tapaan sarjakuvatoimittaja ja -taiteilija Jouko Ruokosenmäen Tampereen pääkirjasto Metson portailla. Kaikki sopivat haastattelupaikat ovat koronan takia kiinni. Epäilemme, että kirjastostakin meidät heitettäisiin ulos, jos yrittäisimme tehdä haastattelun siellä. Päätämme siis tehdä pystyhaastattelun kirjaston takana, missä lipan alla ei ole sohjoa eikä vettä.

Ruokosenmäeltä on juuri ilmestynyt omaelämäkerrallinen sarjakuva-albumi Viime vuonna Frankfurtissa (Story House Egmont, 2021), joka kuvaa humoristisesti, mutta myös kriittisesti sarjakuvatoimittajan työtä ja maailman suurimpien kirjamessujen kulissien takaista todellisuutta.

– Kun kävin siellä ekan kerran niin olin että voi vitsit, onpa hienoa, Ruokosenmäki kertoo.

– Sit seuraavana vuonna mä törmäsin kahteen suomalaiseen kustantajaan, jotka oli siellä ekaa kertaa. Ne oli aivan silmät pyöreinä kuinka mahtavaa. Ite mä olin että aivan sairasta, äkkiä pois täältä. Onhan se aika ahdistavaa kun uutuudenviehätys karisee.

* *

Olet koulutukseltasi kääntäjä, mutta kuinka alun perin päädyit sarjakuvatoimittajaksi?

– En mä oikeestaan muista miten se meni. Ensin mä tein käännöshommia Semicille, mutta sitten kaikki kääntämäni lehdet lopetettiin. Marttisen Antti tiesi että mä osaan piirtää, ja sanoi, että sähän osaat varmaan sitten tekstatakin. Ei välttämättä kauhean aukoton logiikka.

– Ensimmäinen tekstaamani sarjakuva-albumi oli muistaakseni Gilbert Sheltonin Friikkilän veljekset. Underground-sarjakuvissa kun ei ole niin väliä miten ne on tekstattu, Ruokosenmäki sanoo pilke silmäkulmassaan.

– Eipäs, nyt mä muistan miten se toimituspuoli alkoi! Mail-Man lopetti, ja Torvisen Jukka soitti, että sähän tiedät Marveleista, tulisitko sä niiden lehtien ohjaksiin. (Mail-Man oli Semicin sarjakuvalehtien toimittaja ja kääntäjä, joka huolehti mm. lukijapalstoista – toim. huom.)

Olet toimittanut paljon supersankari- ja valtavirtasarjakuvia. Mikä sai sinut tekemään omaelämäkerrallisen sarjakuvan?

– Idea tuli joskus 2010 Frankfurtin kirjamessuilla. Ajattelin silloin että messuhelvettiä ois hauska tallentaa, ja nimenomaan sarjakuvan muodossa.

Viime vuonna Frankfurtissa -sarjakuva julkaistiin kuitenkin ensin tanskaksi. Miten siinä niin kävi?

– Tanskalaiset oli hätähousuja. Tanskalainen kustantaja, joka itsekin vilahtaa sarjakuvassa ja tietää nämä kuviot, kävi mun luona Akaassa viettämässä aikaa. Albumi oli silloin viittä vaille valmis, ja se sanoi että tää on ihan mahtava, hän haluaa tehdä tämän tanskaksi.

Näen tässä albumissa vaikutteita käsikirjoittaja Alan Moorelta. Samanlaista epäkronologista kerrontaa ja tyylin vaihdoksia on nähty muun muassa Tom Strongissa. Oletko samaa mieltä?

– Ei mitenkään mahdotonta, mutta ei tietoista. Alun perin lähtökohtana oli ajan hajottaminen. Ei-kronologinen kerronta on peräisin Alain Robbe-Grilletltä. Musta tuntuu, että Alan Moorekin on velkaa kyseiselle kirjailijalle.

* *

Robbe-Grillet on käsikirjoittanut myös Alain Resnais’n ohjaaman elokuvan Viime vuonna Marienbadissa (1961), jonka mukaan Ruokosenmäen sarjakuva-albumi Viime vuonna Frankfurtissa on saanut nimensä.

– Albumin lopussa on sitaatti ainoasta Robbe-Grillet’n suomennetusta teoksesta Labyrintissa, ja unohdin laittaa siihen suomentajan nimen, mikä on pikkasen törkeetä, Ruokosenmäki harmittelee.

Korjataan se nyt tässä, Robbe-Grillet’n Labyrintissa-teoksen ovat suomentaneet Pentti Holappa ja Olli-Matti Ronimus.

* *

Teoksessa vilisee paljon tuttuja kasvoja sarjakuvamaailmasta, kuten V niin kuin Verikoston piirtäjä David Lloyd sekä Asterix-piirtäjä Albert Uderzo, mutta ketään ei mainita nimeltä.

– Kaikki henkilöt, jotka ovat äänessä, ovat oikeita ihmisiä. Tanskalainen kustantaja olisi halunnut, että albumin perässä olisi ollut viiteluettelo, jossa kerrotaan kuka on kuka, mutta mä sanoin ettei sillä oo mitään merkitystä lukijoille. Jos sieltä joku jonkun tunnistaa niin se on ihan jees.

KUVA2 8

Haluatko sarjakuvatoimittajaksi? Kannattaisi ehkä harkita kahdesti. Kuva Jouko Ruokosenmäen sarjakuvateoksesta Viime vuonna Frankfurtissa.

Mainoksen muotoon tehty ”Hei pentu! Haluatko sarjakuvatoimittajaksi?”-kohtaus on hauska, mutta teoksessa on myös haikeutta ja surumielisyyttä, ja siitä paistaa syvä turhautuminen sarjakuvakustantamiseen.

– Onhan se tarina kärjistetty. Ei sitä oikeasti noin ajatellut, ja tuo kyseinen sivu vain piti saada hauskaksi. Alun perin tarinan oli tarkoitus olla monotonisempi, kylmempi ja ahdistavampi, mutta kyllä mä halusin, että siinä näkyy myös kuinka hauskaa se työ on ollut. Ei messuilla oltu pelkästään hampaita narskuttelemassa.

Messualueella vilistävät rottajoukot, hotellien kulmilla päivystävät prostituoidut ja kujalla makaavat narkkarit tekevät teoksesta aika ahdistavan.

– Messuilla on kaikenlaista kimalletta, mutta siellä takana on kaikkea muuta.

Olet julkaissut sarjakuvia harvakseen. Mitä sinulta on tulossa seuraavaksi?

– Piirsin juuri viime viikolla kaksi sivua uutta albumia. Se on suomalainen supersankarisarjakuva, mutta siinä ei ole trikoita eikä maskeja, eikä kauheesti räjähdyksiä eikä nyrkkitappeluitakaan.

Sinähän työskentelet nykyisin freelancerina Egmontille. Oletko menossa Frankfurtiin?

– Toivottavasti en! Ei ole tullut haikeutta, mutta se on duunin osa siinä missä kaikki muukin.

KUVA3 5

Kustannustoimittaja on turhautunut työhönsä. Kuva Jouko Ruokosenmäen sarjakuvateoksesta Viime vuonna Frankfurtissa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua