Jaakko Teppo keikalla Kuusankoskella vuonna 1987. Kuva: Wiki Commons
HENKILÖ | ”Jos savolaishuumori nauraa itselleen ja ankeudelle, karjalainen huumori on täyskahjoa kehollista kuohuntaa, jossa eläimet ja esineet saavat inhimillisiä piirteitä. Teppo risteytti nämä lajit.”
Maanantaina 71-vuotiaana edesmenneen kansanlaulajan ja humoristin Jaakko Tepon (1953–2024) paras tuotantokausi ajoittui 1970-luvulta 1990-luvun alkuun, mutta arvostus nousi tasaisesti koko 2000-luvun. Tuli tuotantoon perustuvia musiikkinäytelmiä, omaelämäkerta ja Suomi-palkinto.
Tepon terän taittoi aivoinfarkti vain vähän yli nelikymppisenä. Keikkaa oli sitä ennen painettu joka raajalla ja lehtikin perustettu. Painetta oli liikaa ja peruskunto kuralla.
* *
Tepon Jaska – näin iisalmelaisittain ilmaistuna – imi huumorinsa jo lapsuudessa kotituvassa viihtyneistä, tarinaa ryöppyävistä ukonketaleista, joiden käyttövoimaa olivat kolmen tolpan santelssi ja pillilupi. Tältä puheopin peruskurssilta Jaska siirtyi Iisalmen Pohjolankadun Meijerin baariin ja muihin pikkuhiljaa avautuviin juottoloihin. Insinöörinopinnotkin alkoivat ja loppuivat, kun Jaskaa kitaroineen kysyttiin keikoille kapakoista kesäjuhliin.
Muistan, kun Iisalmen Karjala-Seuran pikkujouluun debyyttinsä tehneen evakonpojan hassuja ralleja kuunneltiin hievahtamatta. Meni vähän aikaa, että absurdi huumori aukesi. Ja kun se aukesi, ei naurusta tullut loppua.
* *
Savolaishumoristiksi nimetyllä Tepolla oli siirtokarjalaiset sukujuuret molemmilta puolin, itse asiassa samalta Suistamon Alatun kylältä kuin omien isovanhempieni. No, tästä voi päätellä, että kaukaista sukulaisuussuhdetta ei voitu välttää.
Jos savolaishuumori nauraa itselleen ja ankeudelle, karjalainen huumori on täyskahjoa kehollista kuohuntaa, jossa eläimet ja esineet saavat inhimillisiä piirteitä. Teppo risteytti nämä lajit.
”Yksinäinen ahven” on tästä loistoesimerkki. ”Elämäntoveri on kalallekin tärkee/ tarjolla on muikkua ja punasilmä särkee”, sanailee Teppo kutunsa päälle turhaan maitia odottavasta ahvenesta.
* *
Jaakko Tepon ikätoveri muisteli äskettäin, miten Jaska kutoi villasukkaa Kuopion Teknisen opiston ruokalassa hirnuva seurue ympärillään 1970-luvun alussa. Vähemmästäkin olisi saanut mielenvikaisen maineen, mutta tarinat todistivat toista.
Soitin äskettäin Jaskan parhaita teinipojalleni. Nuorta nauratti. Klassikon tunnistaa, vaikka välissä on sukupolvia.
Jaskan sanoitukset ovat kansanrunoutta. Otetaan tähän vielä esimerkki yhdestä suosituimmasta, Hilma ja Onni -kappaleesta:
”Rantamalla Likolahden
Hilima Holkin kanssa kahden
Yhteisestä rakkauvesta
Aina haaveiltiin
Käessä pitelin Hiliman kättä
Aettaan mentiin sitten viivyttelemättä
Tekohampaat samaan lasiin
Yöksi laitettiin”
Anne Välinoro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Samae Koskinen sanoo suoraan mutta ilman vihaa: ”En hakenut mitään sankarin viittaa, vaan nämä laulut oli pakko tehdä”
HENKILÖ | Samae Koskisen protestilevy Mä näin unta että kaikki meni hyvin on rohkea vastalause suomalaisen yhteiskunnan nykytilalle.
1980-luku herää henkiin Tampereella ensi kesänä, kun Dingo-huuma valtaa Komediateatterin
HENKILÖ ”Mun poikani tekee parempii biisei ku sää”, sanoi Pertti ”Nipa” Neumannin kiukkuinen äiti Juice Leskiselle puhelimessa, kun Dingo-tähti juuttui keikkaputken jälkeen Tampereen Aulabaariin.
Palasia Mikko Kangasjärven elämän varrelta – elämäkerta paikallistuu mainiosti Tampereelle ja ajankuva on tarkka
HENKILÖ | Musiikin moniottelijan Mikko Kangasjärven muistia ei voi kuin ihmetellä. Niin tarkan ajankuvan tekee elämäkerrassaan Jäin yöksi.
Valon tähden – Taidehallissa keväällä hurmanneen Marja Pirilän teoksia esillä nyt Tokiossa
KUVATAIDE | Marja Pirilän töitä on esillä Tokion valokuvataiteen museossa kesäkuun alkupuolelle asti ja naapurigalleriassa huhtikuun puoliväliin.
