Kuva: Murray Close / A24films
KOLUMNI | Jos Civil War -elokuva saa jotain ajattelemaan, niin maailmanloppuelokuvia, draamoja kuvitellusta ydinsodasta. Niille oli kylmän sodan aikoina kysyntää.
Amerikkalaiset ja brittiläiset tv-yhtiöt tekivät Seuraava päivä -elokuvan (1983) kaltaisia ydintuhon jälkeisellä yhteiskunnan romahduksella hekumoineita elokuvia.
Monia näistä elokuvista tehtiin tarkoitushakuisesti, vaikuttamaan ihmisiin ja päättäjiin ydinasevarustelun hillitsemiseksi. Ne olivat elokuviksi muotoiltuja varoituksia, joilla ihmisiä yritetään estää toimimasta niin tyhmästi, että kaikki loppuisi. Dystooppisilla tulevaisuuden uhkakuvilla on järkevä funktio, auttaa käsittelemään pelkoja.
* *
Yhteiskunnan romahtamisesta kertoneista dystooppisista elokuvista karmeimpiin kuuluu John Hillcoatin ohjaama Cormac McCarthy -filmatisointi Tie (2009). Sekään ei tarjoa syytä maapalloa kohdanneelle katastrofille, kuten ei Alex Garlandin Civil War -elokuvakaan (2024) sisällissodallensa.
Selittämättömyys voimistaa elokuvien outoa kiehtovuutta, joskin myös ahdistavuutta. Kirjailija ja ohjaaja Alex Garland on osannut olla aavemaisen tarkasti kiinni jossain zeitgeistiksi tai ajan hengeksi kutsuttavassa, joskus jopa ennenaikaisesti.
* *
Garland käsikirjoitti Kazuo Ishiguron Never Let Me Go -romaanista ohjaaja Mark Romanekille samannimisen surumielisen elokuvan Ole luonani aina (2011). Elokuva kosketteli tieteen väärinkäytöksiä ihmisten kasvatuksessa yläluokan varaosiksi. Elokuvan voi nähdä sivunneen elinkauppaa ennen kuin siitä alettiin puhua laajemmin.
Garland kirjoitti auki tuntemuksiaan tekoälystä kymmenen vuoden takaiseen elokuvaansa Ex Machina (2014). Danny Boylen ohjaamassa ja Garlandin käsikirjoittamassa kauhuelokuvassa 28 päivää myöhemmin (2002) maalailtiin post-apokalyptisia näkyjä pandemiaksi repeävästä taudista, joka levitessään uhkaa autioittaa koko planeetan. Elokuva tuli teattereihin juuri ennen havaintoja SARS-viruksesta.
Lue Antti Selkokarin arvio Civil War -elokuvasta täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvän tahdon lähettiläs oppi, ettei auttaja saa itkeä autettavan kurjuutta – arviossa Laula minulle Arja
ELOKUVA | Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva kertoo laulaja Arja Saijonmaasta, joka ottaa ihmiset huomioon ja rakastaa matkustamista ja musiikin esittämistä.
Tragikomedia muistuttaa siitä mihin parisuhteessa ei pidä jämähtää – arviossa The Invite
ELOKUVA | Olivia Wilden ohjaaman elokuvan teemana on Oscar Wilden ajatus: ”Ihmisen pitäisi aina olla rakastunut, siksi ei koskaan pitäisi mennä naimisiin”.
Kuin kuvastimessa #54: A Visit to the Underground Cities of Mars (1977)
ELOKUVA | Pieni ufo-kultti päätti tuottaa 1970-luvulla sarjan elokuvia, joita levittivät yhdysvaltalaisilla public access -tv-kanavilla. Tämä on yksi niistä.
Teiniseksiä ja kauhua leirikeskuksessa – arviossa Teenage Sex and Death at Camp Miasma
ELOKUVA | Sekoitus 1980-lukuista teinislasherleffaa ja nykypäivän seksuaali-identiteettiä pohtivaa aikuiselokuvaa vangitsee hypnoottisuudellaan, kun sille antaa aikaa.