Kuvat: Kulttuurivihkot
KIRJAT | Yksi Virpi Alasen uuden teoksen lauseista on kuin aforismikirjoittajan ohje: ”Tiheästi ilmaistu mahdollinen”.
”Olemassa olevan sitkeä kartoitus on oleellista Alasen kirjoittamisessa.”
ARVOSTELU
Virpi Alanen: Mahdollisia rakkauslauseita
- Kulttuurivihkot, 2022.
- 59 sivua.
Virpi Alasen uusin, Mahdollisia rakkauslauseita (Kulttuurivihkot, 2022), on haastava ja antoisa. Sitä lukiessa joutuu kirjailijan kanssa rikkaalle matkalle, ajatusten, unien ja kielen yhteiseen keinuun.
Muutoksista aforismin genressä on kirjoitettu ja debatoitu paljon. Lyyrisyyden ja tunteiden tunkeutumista mukaan järkevään pohdintaan ja hiottuun muotoon on vastustettukin. Alasen ajatelmissa on runollisia elementtejä melkoisesti, vaikka hän säilyttääkin hyvin aforismin perinteisen pelkistyksen vaatimuksen.
Uudistuksiin kallellaan
Tuoreet ilmaukset ovat Alasen leipälaji:
”Uudet ideat kuin peikot suolla, valmiina loikkaan.”
Mietelmä ilmaisee periaatteen ja myös käyttää sitä. Verbaalinen mylly johtaa äkillisiin oivalluksiin ja intuitiivisiin ratkaisuihin:
”Öitteni läpi kulkevat tiheät sanat kuin varsat.”
Olemassa olevan sitkeä kartoitus on oleellista Alasen kirjoittamisessa. Hän on pikemmin löytäjä kuin keksijä:
”Mielen syvänteissä sukeltelee alkukieli kohti löytymistään.”
”Mahdollinen on aina pölyn alla. Se on tanssittava esiin.”
Sanat ovat siis yhtäaikaisesti uusia ja vanhoja, tai ehkä niiden tarkoite on vanha, mutta ilmaisu uudenlainen.
Onnistuneita uudissanojakin syntyy:
”Laivoja kannatteleva olento: satamanikamainen merikäärmeenselkä.”
”Ihmissoiva hullu maailmanpuu, surun ja ilon mytologia.”
Kokonaisuus ja osallisuus
Laajentuva visio näyttäytyy lyyrisinä oivalluksina: ”äkillisesti nuori rytminen maisema” tai:
”Kirjoittaa hetkellinen suureksi niityksi.”
Edellisistä tulee mieleen Gunnar Björlingin kirjoitustapa.
Myös yhteisyys ja osallisuus ovat Alasen keskusteemoja:
”’Me’ tarkoittaa: nyt tässä, sulkematta pois.”
Rakastaa-infinitiivien sarjan päättävä Rakastaa yhteistä keskeneräisyyttä on ihmissuhdeviisas.
Yhteiskuntakriittisyyttä
Kriittistä sosiaalista näkökykyä osoittaa pelkistys:
”Yksinäisyydet resonoivat. Yhteisöistä tulee yksinäistämöjä.”
Sama teema parodioituna:
”Metsän erottaa ihmisjoukosta se, että puut tervehtivät.”
Paradokseja
Virpi Alasen aforismiteos ei väitä mitään. Se rakentaa jopa paradokseja peräkkäisten lauseiden vastakkaisuuksista.
”Mieleni olkoon toisinto kieppuvasta vaahteranlehdestä.”
Pysähtymään Alanen kehottaa vain, jotta tajuaisi kaiken muuttuvan.
”Minuuden kulkureitit syvyyksissä” viittaa tahdon ulkopuoliseen kollektiiviseen ja sieltä pulpahtavien oivallusten luontoon?
Rakkauden määritelmiä
Kuten kirjan nimi antaa ymmärtää, on mukana lukuisia ajatuksia rakkaudesta. Niitä on monensuuntaisia, mutta monet kääntyvät kirjallista askartelua kohti:
”Rakastan viettää päiväni mahdottomiksi väitetyissä asioissa.”
Monipuolinen ja raikkaasti viisas teos!
Erkki Kiviniemi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mistä tietää, milloin on perillä? Arviossa Helena Liikanen-Rengerin Koti-ikävä, rebonjour
KIRJAT | Helena Liikanen-Rengerin teoksessa kolme vuotta Yhdysvalloissa asunut suomalais-ranskalainen perhe tekee paluumuuttoa eteläiseen Ranskaan.
Outi Hytönen piirtää Annikki Kariniemestä ehjän kuvan – arviossa Kairojen kosmopoliitti
KIRJAT | Annikki Kariniemeä pidettiin Lapin romantikkona. Hän yhdisti kuulemiaan taruja ja myyttejä pohjoisen kairoihin ja erämaihin ja heitti mukaan rakkaustarinoita.
Minnehän mahdetaan murhata kiuasyrityksen johtaja? Arviossa Antti Tuomaisen Palavat kivet
KIRJAT | Musta huumori, rikkaat henkilöhahmot ja murhamysteerikaava kantaa sauna-aiheista dekkaria, mutta löylyt jäävät hieman haaleiksi.
Simpauttaja sukeltaa pohjoiskarjalaiseen sielunmaisemaan – Heikki Turusen klassikon 50-vuotispainos
KIRJAT | Nuoren, pohjoiskarjalaisen lehtimiehen romaani palkittiin ilmestyessään vuoden parhaaksi ja myöhemmin koko vuosisadan parhaaksi esikoisteokseksi.
