Kuvat: Kulttuurivihkot
KIRJAT | Yksi Virpi Alasen uuden teoksen lauseista on kuin aforismikirjoittajan ohje: ”Tiheästi ilmaistu mahdollinen”.
”Olemassa olevan sitkeä kartoitus on oleellista Alasen kirjoittamisessa.”
ARVOSTELU
Virpi Alanen: Mahdollisia rakkauslauseita
- Kulttuurivihkot, 2022.
- 59 sivua.
Virpi Alasen uusin, Mahdollisia rakkauslauseita (Kulttuurivihkot, 2022), on haastava ja antoisa. Sitä lukiessa joutuu kirjailijan kanssa rikkaalle matkalle, ajatusten, unien ja kielen yhteiseen keinuun.
Muutoksista aforismin genressä on kirjoitettu ja debatoitu paljon. Lyyrisyyden ja tunteiden tunkeutumista mukaan järkevään pohdintaan ja hiottuun muotoon on vastustettukin. Alasen ajatelmissa on runollisia elementtejä melkoisesti, vaikka hän säilyttääkin hyvin aforismin perinteisen pelkistyksen vaatimuksen.
Uudistuksiin kallellaan
Tuoreet ilmaukset ovat Alasen leipälaji:
”Uudet ideat kuin peikot suolla, valmiina loikkaan.”
Mietelmä ilmaisee periaatteen ja myös käyttää sitä. Verbaalinen mylly johtaa äkillisiin oivalluksiin ja intuitiivisiin ratkaisuihin:
”Öitteni läpi kulkevat tiheät sanat kuin varsat.”
Olemassa olevan sitkeä kartoitus on oleellista Alasen kirjoittamisessa. Hän on pikemmin löytäjä kuin keksijä:
”Mielen syvänteissä sukeltelee alkukieli kohti löytymistään.”
”Mahdollinen on aina pölyn alla. Se on tanssittava esiin.”
Sanat ovat siis yhtäaikaisesti uusia ja vanhoja, tai ehkä niiden tarkoite on vanha, mutta ilmaisu uudenlainen.
Onnistuneita uudissanojakin syntyy:
”Laivoja kannatteleva olento: satamanikamainen merikäärmeenselkä.”
”Ihmissoiva hullu maailmanpuu, surun ja ilon mytologia.”
Kokonaisuus ja osallisuus
Laajentuva visio näyttäytyy lyyrisinä oivalluksina: ”äkillisesti nuori rytminen maisema” tai:
”Kirjoittaa hetkellinen suureksi niityksi.”
Edellisistä tulee mieleen Gunnar Björlingin kirjoitustapa.
Myös yhteisyys ja osallisuus ovat Alasen keskusteemoja:
”’Me’ tarkoittaa: nyt tässä, sulkematta pois.”
Rakastaa-infinitiivien sarjan päättävä Rakastaa yhteistä keskeneräisyyttä on ihmissuhdeviisas.
Yhteiskuntakriittisyyttä
Kriittistä sosiaalista näkökykyä osoittaa pelkistys:
”Yksinäisyydet resonoivat. Yhteisöistä tulee yksinäistämöjä.”
Sama teema parodioituna:
”Metsän erottaa ihmisjoukosta se, että puut tervehtivät.”
Paradokseja
Virpi Alasen aforismiteos ei väitä mitään. Se rakentaa jopa paradokseja peräkkäisten lauseiden vastakkaisuuksista.
”Mieleni olkoon toisinto kieppuvasta vaahteranlehdestä.”
Pysähtymään Alanen kehottaa vain, jotta tajuaisi kaiken muuttuvan.
”Minuuden kulkureitit syvyyksissä” viittaa tahdon ulkopuoliseen kollektiiviseen ja sieltä pulpahtavien oivallusten luontoon?
Rakkauden määritelmiä
Kuten kirjan nimi antaa ymmärtää, on mukana lukuisia ajatuksia rakkaudesta. Niitä on monensuuntaisia, mutta monet kääntyvät kirjallista askartelua kohti:
”Rakastan viettää päiväni mahdottomiksi väitetyissä asioissa.”
Monipuolinen ja raikkaasti viisas teos!
Erkki Kiviniemi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kielletty rakkaus ja karu luonto – arviossa Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu
KIRJAT | Norjalaiskirjailian 1800-luvulle sijoittuvan romaanin päähenkilö kaipaa elämää, jossa voisi tarjoa kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää.
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
