Kuvat: Kulttuurivihkot
KIRJAT | Yksi Virpi Alasen uuden teoksen lauseista on kuin aforismikirjoittajan ohje: ”Tiheästi ilmaistu mahdollinen”.
”Olemassa olevan sitkeä kartoitus on oleellista Alasen kirjoittamisessa.”
ARVOSTELU

Virpi Alanen: Mahdollisia rakkauslauseita
- Kulttuurivihkot, 2022.
- 59 sivua.
Virpi Alasen uusin, Mahdollisia rakkauslauseita (Kulttuurivihkot, 2022), on haastava ja antoisa. Sitä lukiessa joutuu kirjailijan kanssa rikkaalle matkalle, ajatusten, unien ja kielen yhteiseen keinuun.
Muutoksista aforismin genressä on kirjoitettu ja debatoitu paljon. Lyyrisyyden ja tunteiden tunkeutumista mukaan järkevään pohdintaan ja hiottuun muotoon on vastustettukin. Alasen ajatelmissa on runollisia elementtejä melkoisesti, vaikka hän säilyttääkin hyvin aforismin perinteisen pelkistyksen vaatimuksen.
Uudistuksiin kallellaan
Tuoreet ilmaukset ovat Alasen leipälaji:
”Uudet ideat kuin peikot suolla, valmiina loikkaan.”
Mietelmä ilmaisee periaatteen ja myös käyttää sitä. Verbaalinen mylly johtaa äkillisiin oivalluksiin ja intuitiivisiin ratkaisuihin:
”Öitteni läpi kulkevat tiheät sanat kuin varsat.”
Olemassa olevan sitkeä kartoitus on oleellista Alasen kirjoittamisessa. Hän on pikemmin löytäjä kuin keksijä:
”Mielen syvänteissä sukeltelee alkukieli kohti löytymistään.”
”Mahdollinen on aina pölyn alla. Se on tanssittava esiin.”
Sanat ovat siis yhtäaikaisesti uusia ja vanhoja, tai ehkä niiden tarkoite on vanha, mutta ilmaisu uudenlainen.
Onnistuneita uudissanojakin syntyy:
”Laivoja kannatteleva olento: satamanikamainen merikäärmeenselkä.”
”Ihmissoiva hullu maailmanpuu, surun ja ilon mytologia.”
Kokonaisuus ja osallisuus
Laajentuva visio näyttäytyy lyyrisinä oivalluksina: ”äkillisesti nuori rytminen maisema” tai:
”Kirjoittaa hetkellinen suureksi niityksi.”
Edellisistä tulee mieleen Gunnar Björlingin kirjoitustapa.
Myös yhteisyys ja osallisuus ovat Alasen keskusteemoja:
”’Me’ tarkoittaa: nyt tässä, sulkematta pois.”
Rakastaa-infinitiivien sarjan päättävä Rakastaa yhteistä keskeneräisyyttä on ihmissuhdeviisas.
Yhteiskuntakriittisyyttä
Kriittistä sosiaalista näkökykyä osoittaa pelkistys:
”Yksinäisyydet resonoivat. Yhteisöistä tulee yksinäistämöjä.”
Sama teema parodioituna:
”Metsän erottaa ihmisjoukosta se, että puut tervehtivät.”
Paradokseja
Virpi Alasen aforismiteos ei väitä mitään. Se rakentaa jopa paradokseja peräkkäisten lauseiden vastakkaisuuksista.
”Mieleni olkoon toisinto kieppuvasta vaahteranlehdestä.”
Pysähtymään Alanen kehottaa vain, jotta tajuaisi kaiken muuttuvan.
”Minuuden kulkureitit syvyyksissä” viittaa tahdon ulkopuoliseen kollektiiviseen ja sieltä pulpahtavien oivallusten luontoon?
Rakkauden määritelmiä
Kuten kirjan nimi antaa ymmärtää, on mukana lukuisia ajatuksia rakkaudesta. Niitä on monensuuntaisia, mutta monet kääntyvät kirjallista askartelua kohti:
”Rakastan viettää päiväni mahdottomiksi väitetyissä asioissa.”
Monipuolinen ja raikkaasti viisas teos!
Erkki Kiviniemi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paholainen on huolissaan, riittääkö hornaan sieluja – arviossa A.H. Tammsaaren Hornanperän uusi Paholainen
KIRJAT | Viron kansalliskirjailijan ennen sotia ilmestyneessä romaanissa ei ole kyse siitä, että ihmiskunta olisi tehnyt parannuksen ja muuttunut taivaskelpoiseksi. Asia on juuri päinvastoin.
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.







