Matti Vassinen: Luonnontila 1.

1

Jokamiehenoikeudet ovat niin upea suomalainen asia, että toivon, ettemme vainoharhaisuuksissamme heitä sitä menemään. Esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuuden kirjoituksissa jokamiehenoikeudet näytetään kyseenalaistavan kiihtyvään tahtiin ja on helppo nähdä syitä, miksi myös oikeistopopulistit voisivat lähteä jokamiehenoikeuksia romuttamaan.

Minä omistan metsää marjoineen, sienineen ja kaikkineen itsekin, joten en huutele etelän kaupunkilaisena. Minun metsässäni saavat poimia muutkin kunhan eivät siihen ihan ikkunan alle pihaan tule. Jokamiehenoikeudet eivät ole mikään yhteismaiden tragedia vaan silkkaa yhteistä juhlaa, joka tekee tästä maasta vähän paremman kuin monesta muusta.

2

Vielä on palattava upeaan konserttikokemukseen. Johanna Kurkelan, Tuomas Holopaisen ja Troy Donockleyn bändin Aurin ensimmäinen keikka Kiteellä (13.8.2025) oli loistava. Kolmikon ja tukena olleiden Johanna ja Mikko Iivanaisen sekä Kai Hahdon yhteissoitto oli saumatonta ja vaikka kontaktia yleisöön oli vähän, tunnnelma punottiin niin tiheäksi, että bändin fantasiamaailmoihin upposi syvälle.

Aurin musiikki vaeltelee folkista progeen ja välillä ammennetaan yllättävän suoraan ihan 1980-luvun popista. Metallimusiikin sävyjä on taustalla hyvin hienovaraisesti. Auria ei välttämättä kuuntele levyltä usein, mutta livenä menen mielelläni uudestaankin.

KATSO: Shieldmaiden-kappaleen musiikkivideo.

3

On tärkeää, että nopeasti muuttuvaa maaseutua tarkastellaan valokuvataiteen keinoin ja Matti Vassisen kuvausprojekti Luonnontila onnistuu tässä hyvin. Kuvat edustavat huolellista, pohdittua dokumentaarista valokuvaa. Projektin ensimmäinen näyttely oli nähtävillä Joensuussa Taidekeskus Ahjossa (20.8.–7.9.2025).

Maaseudun muutosta kuvaavissa valokuvissa on lempeää huumoria ja pehmeää, julistavuutta välttelevää kantaaottavuutta. Joku omistaa hylätyn tiilitehtaan, toinen on rakentanut pienoisjunaradan vanhaan navettaan. Eräässä navetassa on disco ja yhdessä kuvassa näkyy talvinen avohakkuumaisema, mutta myös polkupyöräilijä.

Muutosteeman kannalta yksi kiehtovimmista kuvista on nyt jo toimintansa lopettaneen polvijärveläisen leipomon yrittäjäparista. Leipomo perustettiin entiseen kyläkouluun, mutta enää ei leipomoakaan ole. Eikä maaseutu taida silti kuolla, vaikka se on rajussa, aika ajoin nopeassa muutoksessa.

4

Tässä ajassa tuntuu tärkeältä, että on joku lehti, jossa kerrotaan laveasti Kiinan suhteista naapurivaltioihinsa, itäafrikkalaisten demokratioiden tilasta sekä pohditaan vieläpä monitahoisesti ilmastokriisiä. Tällaista laajaa katsetta tarvitaan, kun kriisitunnelmissa näkökenttä kapenee.

Tämän kaiken tarjosi viimeisimmässä numerossaan Kansan uutiset. Kyllä, lehti on avoimesti puoluepoliittinen ja se näkyy. Mutta se näkyy niin ilmeisellä ja avoimella tavalla, että puoluepolitiikan läpi näkee myös asiat.

Kuten vaikkapa Helena Pilke kirjassaan Sanomalehtien sisällissota (Vastapaino, 2025) osoittaa, oli puoluepoliittisten sanomalehtien rooli merkittävä Suomen sisällissodan syttymisessä. Samanlainen riski piilee tietysti edelleen puoluepoliittisesti sitoutuneessa lehdistössä, mutta toisaalta Kansan Uutiset on Julkisen sanan neuvoston jäsen ja sitoutunut journalistiseen etiikkaan.

Tämä toimii hyvänä pidäkkeenä sille, että ryhdyttäisiin liikaa kaivelemaan juoksuhautoja ja takomaan auroja miekoiksi. Jätän tässä mainitsematta, minkä puolueen äänenkannattaja ei ole JSN:n jäsen.

5

Vaikka Maaseudun Tulevaisuus intoilee aika ajoin vähän kummallisesti esimerkiksi Argentiinan populistipresidentti Javier Milein edesottamuksista ja haluaisi Suomessa luopua jokamiehenoikeuksista, on se siitä huolimatta hieno lehti. Se voi myös lähes ainoana suomalaisena sanomalehtenä kutsua itseään valtakunnalliseksi. Muista lehdistä en saa samaa annosta EU-politiikkaa enkä nimenomaan pohjoiskarjalaisella maaseudulla koskettavaa asiaa luonnonvara-, maa- ja metsätalouspolitiikasta.

En asu maaseudulla, mutta sekä työni, moni vapaa-ajanpuuhani että omaisuuttani on siellä, joten Maaseudun Tulevaisuuden näkökulma on kiinnostava ja hyödyllinen. On sekin myönnettävä, että broadsheet-kokoisen sanomalehden lukeminen on hyvin tunnelmallista.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua