Parasta juuri nyt (8.6.2020): Rock Siltanen, Ruusut, Oona, Rami Vierula, Sam Shingler

08.06.2020
oona

Oona on aiemmin olli-nimellä levyttäneen Olli Suomisen luoma hahmo, joka julkaisi muutamia päiviä sitten ensimmäisen singlensä iDie. Kuva: Soliti

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Antti Granlund on nauttinut alkukesän vastustamattomimmista kotimaista uutuusbiiseistä.

Yleensä on tavattu sanoa, että touko-kesäkuu on huonoa aikaa julkaista uutta musiikkia, koska ihmisten ajatukset ovat kesässä, lomassa, festareissa, hörpöttelyssä, törpöttelyssä, kutittelussa, seksi-irstailussa ja sen sellaisessa.

No nyt on tietty eri meno kuin yleensä, ja ehkä juuri siksi parin viime viikon aikana on ilmestynyt monta hyvää kotimaista biisiä. Tai mistä minä tiedän miksi, onpahan vain. Ainakaan kesä ei tänä vuonna ole ollut este.

Suositeltavia olisi ollut vaikka kuinka, mutta tutustu ainakin seuraaviin.

1

Rock Siltasen Tulevaisuus ei oo sitä mitä se oli (Joteskii groteskii) onnistuu siinä, missä kaikki muut ko. aihetta käsittelevät julkaisut ovat epäonnistuneet: se on hyvä koronavirusbiisi! Kappaleessa mainitaan sairastuminen, ahdistus, talouden kaatuminen ja päivä kerrallaan meneminen, mutta Mikko Siltanen (Räjäyttäjät, Talmud Beach jne.) onnistuu paketoimaan – ja ennen kaikkea esittämään! – laulunsa niin vilpittömällä lämmöllä, että kyynisyyteen taipuvainen jurrikkakin heltyy. Jos suomalaisjulkkisten #yhdessä-videot olivat koronapuuhastelun ällöttävin ääripää, tämä on se toinen, oikeasti lämmin ja kiva.

2

Ruusujen kakkoslevy Kevätuhri (Fullsteam) on upeimpia Suomessa julkaistuja albumikokonaisuuksia, jonka jokaisesta kappaleesta voisi kirjoittaa pitkästikin. Mutta valitaan nyt yksi, Haamuasema, koska siinä on nerokas tuotannollinen, tulkintaan vaikuttava asia: Ringa Mannerin laulusoundi. Haamuasemathan ovat metroasemia, joilla juna ei pysähdy ollenkaan. Termi on alun perin kotoisin Berliinistä, jossa kylmän sodan aikana oli monta S-Bahnin haamuasemaa, sellaista, jotka otettiin pois käytöstä vuonna 1961 Berliinin muurin rakentamisen jälkeen. Noh, Ruusujen biisissä haamuasema rinnastuu parisuhteen feidautumiseen, tai nettitreffailun aikaan ghostaukseen, kun toinen muuttuu askel askeleelta näkymättömäksi. Kappaleen edetessä Mannerin ääni muuttuu sitä prosessoidummaksi, mitä kauempana parisuhteesta hän on. ”Mut hei ehkä vielä nähään”, Manner laulaa lopussa, vaikka molemmat tietävät, ettei varmaan nähdä.

3

”Oona is a nano-scale microcode engine intended to gather classified user information. Our joint operation with the ATF under the G75LFPI instrument has made it possible to store this information.”

Näin lukee oonan artistitiedotteen mukana tulleessa ”erittäin salaisessa” asiakirjassa. Hauskaa. Oona on ollin eli Olli Suomisen luoma hahmo, joka julkaisi muutamia päiviä sitten ensimmäisen singlensä iDie (Soliti). Se on suunnasta toiseen hyppivä elektroninen popkappale, jonka sisällä olisi ideoita muutamaankin biisiin. Tai toisaalta siinä olisi ainekset yhteen ehjään popkappaleeseen, mutta sellaista ei nyt ole haluttu tehdä. Jos et ole aikaisemmin tutustunut ollin tuottamaan ääneen, kuuntele ensin iDie ja tsekkaa sen jälkeen hänen muita biisejään Soundcloudista, Spotifysta ja Bandcampista. Kannattaa!

4

Rami Vierula (Delay Trees, 23:23) tekee kaunista, julmetun melodista ja herkkää musiikkia. Sellaista, jota on kiva kuunnella yksin, omassa rauhassa, omien ajatusten kanssa. Vierula julkaisi kesäkuun alussa Kasetilla EP:n, jonka jokainen laulu on ns. hyvä, mutta paras on Älä mene liian kauas. Helposti luulisi, että kappaleessa huhuillaan esimerkiksi rakkauden tai vaikkapa lapsen perään, mutta kysymys onkin näkyjä näkevästä ihmisestä, joka sängyssään ”säpsähtelee kuin leija taivaalla, kuin sähköjännite paennut pistokkeesta”.

5

Sam Shinglerin tekemiset ovat aina osuneet omaan musiikkimakuuni sangen mukavasti. 1990-luvun brittipoppailujen aikaan Pansies oli hyvä kotimainen vastine ulkomaan bändisuuruuksille, 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Montevideon melodisia biisejä oli kiva esitellä kavereille (tää on suomalainen bändi!) ja viime vuosien aikana on saanut diggailla The Lieblingsin ja Treemerin kitarabiiseistä. Shinglerin ensimmäinen soolosingle In It Together on tyylikäs biisi, jossa on tarttuva, melodinen kertosäe ja huolellinen tuotanto. Taisin ensimmäistä kertaa In It Togetherin (Soit se silti) kuultuani sanoa sen kuulostavan siltä kuin 2020-luvulla tehtäisiin musiikkia, jota 1990-luvulla tehtiin silloin kuin haluttiin kuulostaa 1960-luvun Nuggets II -boksin biiseltä. Niin että. Shingleriltä on luvassa lisää musiikkia lähiaikoina, odotetaan sitä!

Antti Granlund

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This