Parasta juuri nyt (5.2.2025): Aapo Huhta, DocFokus, Pauline Curnier Jardin, Rauhankone, pakkanen

05.02.2025
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Aapo Huhta: Figure 61. Kuva: Valokuvakeskus Nykyaika

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Marja Heinonen on kävellyt Kauppakadun taidegalleriaan ja löytänyt Kiasman yläkerrasta huvipuiston.

1

Kävelin Tampereen Kauppakatua pitkin. Minulla oli kiire Metso-kirjaston tilaisuuteen ja olin jo vähän myöhässä. Valokuvakeskus Nykyajan isojen ikkunoiden takaa silmiini osuneet isot valokuvat saivat minut unohtamaan kiireeni ja astumaan sisälle galleriaan.

Vielä tämän viikon siellä on esillä valokuvataiteilija Aapo Huhdan kokoelma mustavalkoisia valokuvia ihmishahmoista ja Sisilian katakombien muumioista 1500-luvulta. Gravity-teoskokonaisuuden isoissa pehmeälinjaisissa valokuvissa ihmishahmot ovat kuin pimeässä yössä pysäytettyjä sieluja kietoutuneina maidonvalkeaan sumuun. Huhta on kuvaamalla ja uudelleenkuvaamalla sekä käyttämällä kokeellisia pimiömenetelmiä muuttanut alunperin studiossa kuvatut ihmishahmot kerros kerrokselta vai kaiuiksi siitä, mitä alun perin on ollut kameran edessä.

Yläkerran aavemaiset ihmishahmot näyttäytyvät alakerran kahdeksanminuuttisessa videossa entistä absurdeimmilta, kun mutta elävän liekin tavoin ihmiskehon muodonmuutoksesta ei saa katsettaan irti.

Mutta tässä ei vielä kaikki! Nykyaika kätkee sisäänsä myös pienen taidekirjaston, jonka sohvalle voi hetkeksi pysähtyä selaamaan taidekirjoja. Ehkäpä kupillinen kahviakin löytyy?

Aapo Huhta: Gravity Valokuvakeskus Nykyajassa (Kauppakatu 14, Tampere) 9.2.2025 asti.

2

Jos matka suuntautuu pääkaupunkiseudulle, Helsingissä käynnistyi tiistaina (4.2.2025) aina niin kiinnostavia elämyksiä tarjoava DocPoint-dokumenttifestari. Hienojen dokkarien tulvan keskellä ei pidä unohtaa, että osa festivaalia ovat suuren suosion saavuttaneet DocFokus-keskustelut.

Lauantaina (8.2.) kolme toimittajaa keskustelee Bio Rex Lasipalatsin festivaalikeskuksessa klo 16-17 siitä, miten tehdä juttuja Venäjästä otsikolla Raportti maasta, jonne ei voi matkustaa.

Journalistiliiton kanssa yhteistyössä järjestettävässä Journalism in a Polarised World -keskustelussa toimittajat Arja Paananen, Anna Jarovaja ja Vadim Smyslov vastaavat myös kysymykseen, miltä tuntuu kun menettää kaiken, minkä eteen on taistellut.

Aihetta käsitellään festivaalin elokuvissa Nobel-palkittujen journalistien ja ihmisoikeusaktivistien työtä nyky-Venäjällä seuraavan Anonymous 1:n ja Askold Kurovin ohjauksen Of Caravan and the Dogs kautta. 

DocPoint Helsingissä 9.2.2025 asti. DocFokus-keskustelu Journalism in a Polarised World 8.2. klo 16–17 Bio Rex Lasipalatsissa.

3

Jos vesi- ja räntäsateen harmaus ottavat jatkuakseen, Helsingissä väriä kannattaa hakea nykytaiteen museo Kiasman ylimmästä, viidennestä, kerroksesta. Ranskalainen Pauline Curnier Jardin on luonut sinne karnevalistiset kulissit, jotka luovat huvipuistomaisen tunnelman. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa, koska näyttelyn teemat käsittelevät sukupuoleen liittyviä normeja, valtaa ja väkivaltaa muun muassa historian tapahtumien, katolisen kirkon sekä elämysteollisuuden kautta. Teokset näyttävät yhteiskunnan valtasuhteet jopa koomisessa valossa. Näyttely on kuitenkin varsin voimaannuttava. Vaikka naisen keho on vallankäytön kohteena, naiset ottavat teoksissa vallan omiin käsiinsä.

Pauline Curnier Jardin on ranskalainen taiteilija, joka asuu Marseillessa ja työskentelee Amsterdamissa, Zürichissa, Berliinissä ja Roomassa. Kiasman näyttely on uransa varhaisessa vaiheessa Suomessa vuoden asuneen Jardinin ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa.

Pauline Curnier Jardin Nykytaiteen museo Kiasmassa 23.2.2025 asti.

4

Ostin tietokirjamyynnistä alennuksella Timo Honkelan teoksen Rauhankone – Tekoälytutkijan testamentti (Gaudeamus, 2017) viidellä eurolla. Paras sijoitukseni aikoihin. Se osuu napakymppiin kahdessa aikamme isossa teemassa: tekoälyssä ja maailman kovenemisessa.

Kun kaikkialla pohditaan sitä, mihin tekoäly taipuu, Honkela näkee siinä maailmanrauhan rakentajan ja ihmisten erilaisten näkemysten yhdistäjän. Valtavien tietomassojen haravoijana tekoäly pystyy löytämään globaalienkin kysymysten ratkaisujen pohjaksi yhteisiä teemoja. Jotain sellaista, mitä sotien, eriarvoisuuden ja pessimismin riivaama maailma juuri nyt tarvitsee.

Rauhankoneessa ei silti ole kyse yhdestä tekoälyjärjestelmästä, vaan monista erilaisista järjestelmistä. Arkisista apuvälineistä, jotka edistävät ihmisten välistä ymmärrystä.

Honkela sairasti kirjaa kirjoittaessaan parantumatonta aivosyöpää ja hän tiesi pian kuolevansa. Kirjassa hänen terävä älynsä kristallisoituu viiltävällä tavalla. Hän ylittää tieteenaloja ja pohtii raikkaasti ja lämmöllä, mitä on olla ihminen.

Tammikuussa Yhdysvalloissa valtaan astunut Donald Trump vetää valtapiiriinsä äärioikeistolaista ja arvokonservatiivista ajattelua ympäri maailmaa. Ylipäätään maailma on entistä kovempi, täynnä vastakkainasettelua ja ohipuhumista, kun kaikki haluavat pitää kiinni omasta totuudestaan.

Honkela kysyy, miten kävisi, jos osoittaisimme nöyryyttä maailman äärettömän epäoikeudenmukaisuuden edessä ja myöntäisimme, miten vähän lopulta ymmärrämme sitä. Hänellä on myös tärkeä muistutus: ”Ihmisten turvallisuudesta, hyvinvoinnista sekä henkisestä, fyysisestä ja taloudellisesta pärjäämisestä huolehtiminen on tällä hetkellä puutteellista. Emme voi jakaa kaikkea omaamme kolmannen maailman tilanteen parantamiseen, mutta pitkällä aikavälillä joudumme ongelmiin, jos emme välitä kenestäkään muusta kuin itsestämme.”

Honkela on syntynyt kolme päivää aikaisemmin kuin minä. Hän kuoli vuonna 2020, minulle – ja meille – on annettu enemmän aikaa. Aikaa tehdä tekoja sen eteen, että maailma kulkee kohti rauhaa, tasa-arvoa ja maapallon kestävää kehitystä.

5

Tälläkin viikolla lämpötilat sahaavat edestakaisin nollan molemmin puolin ainakin Tampereella. Pakkanen on monen toiveissa, kuuluuhan se talveen. Ja onhan se mukavampaa, jos taivaalta leijuu valkoisia hiutaleita vihmovan räntä- ja vesisateen sijaan.

Ilmastonmuutos näkyy tilastojenkin mukaan meillä selkeimmin juuri talvissa. Yksittäiset kylmät vuodet saavat meidät unohtamaan sen, että lumi on viime vuosina tullut keskimäärin myöhemmin ja sulanut pois aiemmin. Keskitalven vesisateet ja plussa-asteet ovat tulleet jäädäkseen muutenkin kuin tänä talvena.

Tilastojen mukaan talven lämpötila on noussut kaksi kertaa nopeammin kuin kesien. Suomessa sademäärät ovat keskimäärin kasvussa ja vuoden keskilämpötila on noussut 2,5 astetta viime vuosikymmenten aikana. sademäärä on lisääntynyt yhdeksän prosenttia ja se on merkittävä määrä.

Pakkasen kaipuu ei onneksi ole vielä ihan nostalgiaa. Taidan kuitenkin varmuuden vuoksi lähteä samantien ladulle, kun on rapsakka pakkanen. Ehdin pois loppuviikon vesisateen alta.

Marja Heinonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua