Parasta juuri nyt (4.2.2025): Nina Lykke, Diogenes, Jonas Hassen Khemiri, s/s Heinävesi, potkukelkka

04.02.2025
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Nina Lykke. Kuvat: Agnete Brun / Gummerus

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Mikko Manka on paennut politiikkaa kirjallisuuteen, menneisyyteen ja jäälle.

1

Viime aikoina kirjallisuuden eskapistinen ulottuvuus on tullut tarpeeseen, kun ympäröivä poliittinen todellisuus aiheuttaa lähinnä ahdistusta. Ihminen kaipaa iloa ja naurua, ja Nina Lykken teokset ovat olleet tässä suhteessa erinomainen tuttavuus.

Norjalaiskirjailijan teoksien hienous nousee kuvauksesta, jossa päähenkilöt esitellään vikoineen ja outouksineen, mutta heitä tuomitsematta. Moraalinen arviointivastuu annetaan pääosin lukijalle, vaikka kielen ja kuvauksen avulla korostetaankin ihmisten koomisia piirteitä heidän kamppaillessaan erilaisissa elämän haasteissa, kuten parisuhdeongelmissa.

Lykken uusin teos, Emme ole täällä pitämässä hauskaa (Gummerus, 2024), kuvaa seksuaalisesta ahdistelusta syytetyn, uransa ehtoopuolella olevan vanhemman mieskirjailijan, Knutin, osallistumista kirjallisuusfestivaaleiden paneelikeskusteluun. Keskustelussa on mukana Knutin lisäksi häntä ahdistelusta julkisesti syyttänyt nainen sekä ex-vaimon nykyinen mies. Tilanne on siis lähtökohtaisesti jännitteinen, ja erinomaisesti kirjoitetussa, satiirisessa kuvauksessa Knutin kujanjuoksusta oman osansa ivasta saavat niin omia ahdistelusyytöksiään täysin ymmärtämätön Knut kuin kirjallisuuspiirit yleisemminkin.

Kirjaa lukiessa harvoin hörähdän ääneen, mutta Lykken kirjojen parissa olen saanut tästä itseni kiinni useampaan otteeseen.

2

Kerrotaan, että filosofia lohduttaa kovina aikoina, ja tästä tunnetuimpana esimerkkinä on varmaankin Boëthiuksen Filosofian lohdutuksesta -teos. Filosofia voi kuitenkin myös huvittaa: Diogenes Laertioksen 200-luvulla kirjoitettu Merkittävien filosofien elämät ja opit (Summa, 2002) on oivallinen esimerkki tästä. Kirjassaan Diogenes esittelee erilaisten anekdoottien ja sekalaisten kertomusten avulla Kreikan filosofeja useamman vuosisadan ajalta.

Teosta on aikojen saatossa kritisoitu muun muassa kritiikittömyydestään ja vaihtelevasta tasostaan, mutta silti sitä on luettu: Diogenes lainaa teoksia, joita ei ole nykypäivään säilynyt ja kertoo henkilöistä, joista ei muuten tiedettäisi tänä päivänä yhtään mitään.

Kun opusta ei lue oppikirjana filosofeista vaan kirjallisena tuotoksena ja ajassa liikkuneina käsityksinä kreikkalaisista filosofeista ja heidän opeistaan, se tarjoaa herkullisen, joskin paikoin rönsyilevän, lukukokemuksen.

Viihdyttävintä antia ovat filosofien nimiin pistetyt anekdootit ja kaskut, kuten tarina kyynikko Diogenes Sinopelaisesta, joka kohtasi Aleksanteri Suuren ollessaan ottamassa aurinkoa: ”Aleksanteri tuli hänen luokseen ja sanoi: ’Pyydä minulta, mitä ikinä haluat.’ ’Siirry syrjään aurinkoni edestä’, hän vastasi.”

3

Jonas Hassen Khemirin Siskokset (Otava, 2024) on lukukokemuksena ollut oman talveni parhaita. Kahden erilaisen ruotsalais-tunisialaisen maahanmuuttajaperheen yhteen kietoutuvaa tarinaa voi lukea paitsi kasvutarinana aikuistumisesta myös yrityksenä löytää omaa identiteettiään tilanteessa, jossa juuret eivät ole yhdessä paikassa ja ulkopuolisuuden tunne vaivaa.

Khemirin päähenkilöhahmojen sisäisten ajatusten ja keskinäisten, toisiinsa kietoutuneiden ihmissuhteiden kuvaus on varsin mukaansa tempaavaa. Kun kerronta toimii, yli 700-sivuinen teos sujahtaa alta yllättävän nopeasti.

4

Savonlinnasta kajahti höyrylaivakulttuurin kannalta positiivinen uutinen tammikuussa: vuosien 1981 ja 2006 Tuuliajolla-musiikkikiertueistakin tuttu s/s Heinävesi palaa tulevana kesänä reittiliikenteeseen Savonlinnan ja Kuopion välille tutun Saimaan Laivamatkat -brändin alla.

Kaupunkien välistä säännöllistä sisävesireittiliikennettä ei ole Saimaalla ollut sitten m/s Puijon lopetettua liikenteen. Nyt tilanteeseen tulee korjaus – olkoonkin vain kahtena päivänä viikossa. Heinävesi tulee liikennöimään näkemisen arvoista Heinäveden kanavareittiä, ja liittyy näin harvaan, säännöllisesti reittiä kulkevien höyryjen Tarjanne (Tampere–Virrat) ja Kouta (Kajaani–Ärjänsaari) joukkoon.

5

Tänä talvena lumitilanne ei ole erityisesti suosinut hiihtämistä ja muita lumeen perustuvia aktiviteetteja ainakaan eteläisemmässä Suomessa. Yksi hyvä vinkki vähälumiselle, mutta jäiselle talvelle onkin perinteinen potkukelkka tai sen uudempi variantti ”kickspark”. Erilaisine jalasvaihtoehtoineen potkukelkasta saa kätevän liikunta- tai jopa urheiluvälineen todella moneen erilaiseen olosuhteeseen ja meno esimerkiksi järven jäällä on hauskaa. Monin paikoin potkukelkkoja voi myös vuokrata eli omaa ei tarvitse hankkia, jos käyttö on satunnaisempaa tai haluaa ensin kokeilla, miltä potkutteleminen tuntuu. Suosittelen.

Mikko Manka

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua