Hiljainen tyttö. Kuva: Inscéal Fís Èireann / Screen Ireland

1

Lempisarjakuviini kuuluvan aika-avaruusagentti Valerianin ja hänen vähintään yhtä neuvokkaan kumppaninsa Laurelinen seikkailuihin en vain väsy.

Huumorilla silattujen tieteisseikkailujen nykypäivässä kestävintä antia on visuaalisen kekseliäisyyden ohella se hienovarainen parodia, jota tekijät – useiden vuosien takaa – kohdistavat meidän nykypäiväämme. Osansa saavat niin korruptio, sovinismi kuin ahneuteensa uppoava kapitalismikin.

Useaa seikkailua yhdistävä juonilanka, jossa Valerian ja Laureline etsivät paikkaansa Galaxityn, tulevaisuuden Maan, ja avaruuspalvelunsa katoamisen jälkeen, henkii aitoa eksistentialistista ahdistusta. Sen voi nähdä ilmauksena sarjan tekijöiden ja samalla myös sen henkilöiden tulemisesta tietoiseksi omasta ja oman aikakautensa katoavaisuudesta.

Kuin merkkinä siitä Valerian ja Laurelinen näkevät matkoillaan, miten tuho on kohdannut kaikkia universumin suuria sivilisaatioita. Sarjan käsikirjoittaja Pierre Christin hyödynsi täydellisesti perehtyneisyyttään sosiologiaan, muihin yhteiskuntatieteisiin ja populaarikulttuuriin. Se näkyy hienosti muun muassa albumissa Tuhannen planeetan valtakunta.

2

Ken Burnsin ohjaama 6-osainen dokumenttisarja Amerikan vallankumous on parasta katsottavaa Yle Areenassa juuri nyt.

Monista dokumenttielokuvistaan ja -sarjoistaan palkittu ohjaaja Ken Burns on tehnyt tietoa ja jämerää kerrontaa yhdistelevästä sarjastaan ehdottoman katsottavan kaikille, joita kiinnostaa miksi Yhdysvalloista tuli sellainen kuin tuli.

Sarjan parhaisiin havaintoihin kuuluu ajatus Amerikan vallankumouksesta sisällissotana, koska englantilaissotilaat oli lähetetty kukistamaan englantilaissyntyisten siirtolaisten kapinointia Iso-Britanniaan kuuluneissa siirtokunnissa, jotka eivät vielä tuolloin olleet itsenäisen Yhdysvaltain osavaltioita. Brittisotilaiden joukkoja oli vahvistettu myös saksalaissotilailla, koska Iso-Britannia oli vuokrannut 30 000 hesseniläissotilasta vahvistamaan brittijoukkoja ja myös antamaan sotataitojen koulutusta.

Sarjan kuvituksena käytetty upeiden maalausten määrä pökerryttää. Katsojan huvia on tunnistaa näyttelijöitä, joiden ääntä sarjassa on käytetty ”puhumaan” tunnettujen aikalaisten, kuten Benjamin Franklinin ja George Washingtonin, tai vain tavallisten ihmisten kirjeissään tai puheissaan ilmaisemia ajatuksia. Ääninäyttelijöinä käytetään muun muassa Tom Hanksia, Paul Giamattia, Meryl Streepiä ja monia muita.

Amerikan vallankumous Yle Areenassa.

3

Italialais-yhdysvaltalaisen, kansainvälisen tuottajamagnaatin Dino de Laurentiisin suurtuotantona tehty vuoden 1968 Odysseia-sarja oli aikansa isoja tapauksia: L’Odissea päätyi esitettäväksi 8-osaisena sarjana maailman televisioissa. Homeroksen tekstille huomattavan uskollisen sarjan jokaisen jakson alussa kuultiin italialaisrunoilija Giuseppe Ungarettin esittely ao. jaksosta. Italialais-ranskalais-jugoslavialais-saksalaista yhteistuotantosarjaa esitettiin Suomessa 1970-luvulla ja uusintana 1980-luvun alkupuolella.

Pääosassa Odysseuksena nähtiin jugoslavialainen Bekim Fehmiu, prinsessa Nausikaana amerikkalaisnäyttelijä Barbara Bach ja Ithakassa miestään odottavana Penelopena kreikkalaisen elokuvan suuri tähti Irene Papas. Sarjaa ohjasivat italialaiset Franco Rossi, Piero Schivazappa sekä kuvauksen ja tehosteiden asiantuntija Mario Bava.

Lapsuuden ja nuoruuden aikaiset muistikuvani sarjasta ovat pääosin myönteisiä. Oman aikansa ottavassa sarjassa ei kiirehditty, mikä teki siitä kerronnaltaan hitaanlaisen, mutta siinä annettiin tilaa taikuuden tunnulle ja luonnon outoudelle. Sarjan osia voi löytää Youtubea selailemalla.

4

Jos jokin elokuva pitää katsoa nyt, niin Christopher Nolanin Oppenheimer. Vaikka ei suoraan vertailisikaan sitä Nolanin uusimpaan The Odyssey -elokuvaan, niin kiinnostavaa on nähdä resonoivatko ne lainkaan toisissaan.

Tiettyjä yhtäläisyyksiä on: mahdottomana pidetyn suuri aihe, Oppenheimerissa Manhattan-projekti, eli Yhdysvaltain toisen maailmasodan aikainen hanke maailman ensimmäisen ydinaseen kehittämiseksi, ja The Odysseyssä länsimaisen kirjallisuuden klassikko, kaikkien seikkailukertomusten prototyypiksi mallintuva tarina miehestä harhailemassa kotimatkallaan.

Elokuvia yhdistää päähenkilön eettinen tuskailu omien tekojensa takia ja ahdistus ihmiskunnan kyvystä tuhota itse itsensä. Kumpikin elokuva kiittelee itse itseään omasta merkityksellisyydestään.

Mutta erojakin on: Oppenheimer on verrattomasti kiinnostavampi visuaalisesti, koska siinä kuvallistetaan fysiikan käsitteiden ajattelua, kun taas The Odyssey paneutuu katsojan nuijimiseen hiljaiseksi kyklooppi Polyfemoksen hirviömäisyydellä tai sodankäynnin apokalyptisilla näyillä. The Odysseyssä korostuu ulkoinen siinä missä Oppenheimerissa päähenkilön sisäinen elämä.

The Odyssey elokuvateattereissa. Oppenheimer suoratoistopalveluissa SF Anytime, AppleTV ja Elisaviihde. Lue Oppenheimerin arvio täältä ja The Odysseyn arvio täältä.

5

Iirin kielellä ja englanniksi tehty Hiljainen tyttö on lapsen näkökulmasta kerrottu elokuva. Monilapsisen perheen uupunut äiti lähettää 9-vuotiaan Cáit-tyttären (Catherine Clinch) etäisten sukulaisten luo maalle kesäksi. Omissa oloissaan kasvanut Cáit on vähän muista ihmisistä vieraantunut, mutta tarkkanäköinen. Hän tarkkailee luontoa ja ihmisiä ympärillään kuin odottaisi jotain pahaa tapahtuvaksi.

Sukulaisperheen vanhemmat, Eibhlín (Carrie Crowley) ja Seán (Andrew Bennett) ovat viisi-kuusikymppisiä lapsettomia maanviljelijöitä. Claire Keeganin Kasvatti-pienoisromaaniin perustuva elokuva on hillityn ja liioittelemattoman ilmaisun juhlaa.

Cáitilla alkaa uusi elämä. Eibhlínin kanssa hän oppii laittamaan ruokaa, siivoamaan ja kantamaan vettä läheisestä lähteestä. Rituaalinomaisesti toistuva arki ja huolenpito hoitavat Cáitin takaisin ihmisolennoksi, joka luottaa muihin.

Ohjaaja Colm Bairéad ja kuvaaja Kate McCullough avaavat elokuvan unenomaisille luontonäyille. Valot ja varjot kahisevissa puissa, kirkkaana vilkkuva lähteen vesi korostavat elokuvassa Cáit-tytön näkökulmaa, missä mahdollisuus nauttia kesästä tuntuu ainutlaatuiselta.

Hiljainen tyttö Yle Areenassa. Lue elokuvan arvio täältä ja Kasvatti-romaanin arvio täältä.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua