Parasta juuri nyt (26.10.2022): Vehje, Silicon Values, omavaraisuusaktivistit, Annie Ernaux, Operaatio Aavikkokettu

26.10.2022
PJNErnaux

Annie Ernaux. Kuvat: Wiki Commons / Gummerus

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Pasi Huttunen on kuunnellut savolaista musiikkia, inspiroitunut omavaraisuusaktivisteista ja lukenut kovaa realismia.

1

Vehje-orkesteri on parasta – edelleen. Savolaiskummajaiset julkaisivat taas pari uutta biisiä ja seuraava albumi on tulossa vielä tänä vuonna. Ja mikä parasta, bändin voi tällä viikolla kokea livenä monenlaista valotaidetta ja esittävää taidetta yhdistelevässä viikon mittaisessa Outo Valo -tapahtumassa Outokummussa. Vehje esiintyy Maritassa 28.10.

Vehkeen musiikki on kuin metallinkalskeiseksi punkiksi väännetty Kansanradio. Peräkammarien, haalean kaljan ja vääjäämättömän arjen ääniraita.

2

Silicon Values: The Future of Free Speech Under Surveillance Capitalism -kirjassaan (Verso, 2021) Jillian York avaa ansiokkaasti sitä, kuinka meidän sananvapauttamme eivät itse asiassa vie kukkahattutädit ja wokeilijat tai cancel-kulttuuri vaan juuri ne vapautta julistaviksi libertaareiksi itseään väittävien nörttien perustamat sosiaalisen median jätit, joiden palveluissa näistä kukkahatuista ja wokeilijoista ja cancel-kulttuurista huudamme.

Jillian York on ilmaisunvapausaktivisti, joka muun muassa toimii kansainvälisen sananvapauden johtajana Electronic Frontier Foundationissa.

3

Esimerkiksi Joensuun laitamilla jurtassa asuvan Huck Middeken, hikiloikan koe-eläimeksi itsensä asettanut Topi Linjama (toimii esimerkiksi Elonkehän omavaraisuustoimittajana) sekä Valtimolla toimivan omavaraisuusopiston väki ja monet muut omavaraisuusaktivistit hahmottelevat meille maailmaa, jossa niin kutsuttu vihreä siirtymä, planeetan pelastaminen ihmisen huimalta tuhovoimalta ei olekaan tympeää ja ankeaa vaan voi itse asiassa parantaa elämänlaatua.

4

Kirjallisuuden Nobelin äskettäin saanut Annie Ernaux kirjoittaa esseenomaisia romaaneja, joista puuttuu dramaturgia ja oikeastaan juonikin. Esimerkiksi hiljattain yhtenä niteenä suomeksi julkaistu romaanikaksikko Isästä / Äidistä (Gummerus, 2022) kertoo silti upean tarinan luokkanoususta, rakennemuutoksesta ja sukupuolijärjestelmästä tarkkasilmäisen sosiologisen itsetarkkailun keinoin. Kirjojen koskettavuus syntyy hyvin syvästä rehellisyyden tunnusta.

5

Operaatio Aavikkokettu (Docendo, 2022) jatkaa Helena Immosen Operaatio Punainen kettu -esikoisessaan (Docendo, 2020) aloittamaa tarinaa. Venäjän avoin hyökkäys on kestetty, sotatraumat jääneet ja hybridisota jatkuu. Kukin suurvalta hämmentää soppaa tavallaan ja suomalaiset ovat taas kaiken keskellä. Immosen sankarit eivät ole ajopuita vaan nousevat ratkaisijoiksi, kuten isänmaalliselle sadulle on sopivaa.

Immosen teokset ovat ilmeisesti ihan tietoisestikin vähän propagandistisia, mutta hyviä ne ovat silti. Annan Immoselle mieluusti sen paikan teknotrillerin kärkinimenä, jonka Ilkka Remes jo aikaa sitten hassasi kirjoittamalla roskaa vuosi vuoden perään.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua