Parasta juuri nyt (23.9.2020): Chihuahua Julep, Luupäät, Ateneumin Inspiraatio, The Wire, ASMR

23.09.2020

Leppo Luupäätä tarkkaillaan.

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Samuli Hytönen on uppoutunut Laakson ja Baltimoren seikkailuihin sekä rauhoittunut kihelmöintikokemusten parissa.

1

Erottajankatu 9:n hämyiset lasit kätkevät sisäänsä yhden tämän hetken kiinnostavimmista helsinkiläisbaareista. Käsi koettaa oven ripaa. Ei aukea. Ystävien vihjeistä tiedän etsiä ovikelloa. Ovi avataan ja nopean arviosilmäyksen jälkeen minut päästetään sisään. Astun sisään 1900-luvun alkua muistuttavaan kapakkatunnelmaan.

Cocktailien nauttiminen Chihuahua Julepissa muistuttaa ruokaravintoloiden fine dining -kokemusta. Valittavana on joko baarin omia signaturedrinkkejä tai vaihtoehtoisesti cocktail-klassikoita. Baari on erikoistunut agaave-alkoholeihin. Gin-listaa ei paikasta löydy. Juomien tausta suuntaa Amerikkoihin, sekä etelään että pohjoiseen. Voisi sanoa, että baarilla on agaave-sydän. Tarjolla on agaaveja tequilasta mezcaliin ja raicillaan. Myös bourbonit nousevat esille cocktail-menussa.

Valitsen menusta Woodford Reserve Bourboniin pohjautuvan, baarin oman Wilderness Smash -cocktailin. Bourbonin lisäksi juoma koostuu kotitekoisesta mustikka-cordialista, sitruunamehusta, mintusta, kardemummasta sekä vaahterasiirapista. Juoma tuodaan pöytään pienen makuja korostavan purtavan kera. Juoman kuvaus tarjoilun yhteydessä on pysäyttävä. Annetaan baarimestari Jami Järvisen itsensä kertoa:

”Cocktail kuuluu smash-juomaryhmään, joten luonnollisesti mukana on minttua. Woodford Reserve linkittyy loistavasti vaahterasiirapin kanssa. Kotitekoisen mustikka-cordialin myötä juomaan saadaan täydellinen sokeribalanssi ja samalla suomalainen näkökulma. Kardemumma ja mustikka ovat klassinen ja mielenkiintoinen makupari. Kruunataksemme tunnelman tarjoilemme juoman mukana makuja nostattavan pienen kotitekoisen mustikkapiiraan.”

Juomakokemus nyrjäyttää mielen. Miten voivat bourbon ja mustikka sopia niin täydellisesti yhteen?

2

Vaikka olen jonkin verran elämäni aikana sarjakuvia harrastanut, niin jostain syystä Jeff Smithin Luupäät-sarjan albumit eivät ole yöpöydälleni aiemmin eksyneet. Loppukesä ja syksyn sadepäivät ajoivat minut kirjastoon, josta löysin ystävän vinkkaamana kattavan valikoiman Liken julkaisemia Luupäiden värilaitoksia.

Leppo, Tahvo ja Auvo Luupää ovat hellyttäviä luisevia serkusveijareita. Kolmikko on ajettu pois kotikonnuiltaan Luumäeltä Tahvon luumäkeläisiä kohtaan harjoittamien vilunkihommelien vuoksi. Kolmikko eksyy ja päätyy Laaksoon, missä he tapaavat muun muassa tavattoman pienen ötökän Iiron, tupakkaa polttelevan lohikäärmeen sekä armottoman tyhmiä, piiraita rakastavia rottaolentoja. Ja tietenkin kuvankauniin Venlan (yllätykseksi Venla on ihmishahmo kirjavien fantasiaolentojen joukossa), johon Leppo rakastuu auttamattomasti.

Tarinan seikkailukäänteet ovat välillä henkeäsalpaavia ja jännityksen pihteihin kahlitsevia. Rottaolioiden yritykset terrorisoida laaksolaisia kariutuvat ihanalla tavalla mitä typerimpiin monsterien edesottamuksiin. Toki tupakoivalla lohikäärmeellä ja välillä rambomaisia otteita väläyttelevällä Venlan mummilla, Olgalla, on sanansa sanottavana rottaolioiden aikeisiin.

Smithin loistava piirrosjälki kuljettaa fantasiakäänteitä välillä reippaalla otteella. Seuraavassa hetkessä saatetaan viivähtää hetki Lepon ja Venlan rakkaustarinan söpöissä käänteissä. Smithin absurdi huumori kukkii hersyvästi ruutujen lomassa. Voi kuinka sekaisin voikaan Luupää-kolmikko laaksolaisten elämän saada.

3

Ehdin juuri ja juuri nähdä Ateneumin Inspiraatio-näyttelyn viime sunnuntaina näyttelyn viimeisenä aukiolopäivänä. Näyttely oli sekä nykytaidenäyttely että aikamatka taidehistorian tyylikausien kaanoniin. Taidehistorian kaanon on pitkälti valkoisen länsimaisen eliitin käsialaa. Näyttelyn historiasta inspiroituneet nykytaideteokset sen sijaan edustivat paljon laajempaa näkökulmaa ja luonnollisesti kommentoivat ja jopa kritisoivat historiankirjoitusta ja suuria esikuviaan.

Näyttelyn nykytaideteosten historialliset vaikuttimet kulkivat antiikin veistoksista Italian renessanssisuuruuksiin kuten Leonardo da Vinciin, Rafaeliin ja Michelangeloon. Pohjoisen renessanssin esikuvina toimivat muun muassa Albrecht Dürer, Lucas Cranach ja Hieronymus Bosch. Renessanssin jälkeiseltä ajalta inspiraation lähteinä toimivat muun muassa Gian Lorenzo Bernini, Rembrandt ja Johannes Vermeer. Myös asetelmamaalauksen varhaiset työt sekä espanjalainen sodan kauhujen kuvaaja Francisco Goya olivat vahvasti esikuvina esillä.

Itselleni ei monikaan näyttelyn nykytaideteoksista noussut itsenäisesti valtaviin korkeuksiin. Näyttelyn kiinnostavinta antia oli konkreettisesti näkyvillä ollut nykyajan ja historian vuoropuhelu. Oivalsin kuinka laajassa ja kertakaikkisen erilaisessa globaalissa taidemaailmassa nykyään elämme historiallisiin aikoihin nähden. Jos vasta hiljalleen renessanssin jälkeen päästiin toden teolla irti mytologioiden ja kirkkotaiteen dominoinnista, maallisempien aiheiden kautta kohti modernin taiteen syntyä, niin mihin on tänä päivänä tultu.

Viittaukset vanhoihin mestareihin ovat edelleen nykyteosten sivistynyttä aihekirjoa. Silti tämän päivän taiteen kentän vapaus ryöpsähti näyttelyn koetussa kontekstissa omille silmilleni oikein raikkaasti. Kenties eniten hihittelin Rembrandt van Rijnin Tohtori Tulpin anatomialuennon (1632) riemastuttaville nykymuunnelmille.

4

Kansan vetäytyessä koronan takia turuilta ja toreilta viime keväänä minä matkasin Yhdysvaltain Baltimoreen. The Wire -sarja on odottanut katsomistani vuosien ajan. Joskus olen sen aloittanut, ehkä kerran tai pari, mutta syystä tai toisesta en ole päässyt alkua pidemmälle. Tällä kertaa päätin olla tunnollinen ja kunnollinen kulttuuri-ihminen ja katsoa sarjan viimein loppuun. Hiukan aikaa asia otti, mutta sain sarjan katsomisen viimein hiljattain päätökseen.

Shieeeet! Kyllä kannatti! Nautin paljon sarjan hitaasta ja ilmeisintä viihteellisyyttä karttavasta kerronnasta. Viiden tuotantokauden läpi kulkevat tarinat sekä lain ja järjestyksen että alamaailman edustajista rakastuttivat vääjäämättä sarjan keskeisiin hahmoihin. Tuotantokausittain kulkevat teemat (huumekauppa, satama, politiikka, koulutusjärjestelmä, media) nivoutuvat hienosti poliisityön kuvaukseen. Tuntui siltä, että sarjan pääosassa on nimenomaan WTC-iskujen jälkeisessä maailmassa pyristelevä korruptoitunut yhdysvaltalainen kaupunki kokonaisuudessaan.

Tuotantokausista minua miellytti eniten ehkä toinen, jossa kuvattiin karun koskettavasti hiljalleen hiipuvan sataman kuihtuvia työmahdollisuuksia suhteessa rahtitoiminnan kulisseissa tapahtuvaan rikollisten hyötyjen tavoitteluun koko satamayhteisön hyväksi.

Ajallisesti sarjan luominen on jo kiehtovan kaukana nykyajastamme (sarja esitettiin Yhdysvalloissa vuosina 2002–2008). Poliisityön kuvauksen keskeisessä osassa oleva oman aikansa teknologian hyödyntäminen tuntui jopa nostalgiselta. Nuoremman Bushin ajoista on tultu kiinnostava kaari nyky-Yhdysvaltoihin ja Trumpin aikaan.

Sarjassa Baltimoren yllä tuntuu leijuvan unohdus. Liittovaltiotason hallinnon huomio ja rahat vain etääntyivät. Joku sarjan aikalaiskuvauksessa vihjaa siihen, miten vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa kävi niin kuin kävi.

5

On tunnustusten aika. Olen ollut jo useita vuosia koukussa Youtuben ASMR-videoihin. ASMR on lyhenne sanoista Autonomous Sensory Meridian Response.

Muistan jo hyvin pienestä kokeneeni tietyistä aistiärsykkeiden yhdistelmistä kihelmöivää mielihyvää. Aistikokemus saattoi syntyä esimerkiksi opettajan puheäänen ja kädenliikkeiden yhdistelmästä, television luonto-ohjelmien kertojan äänensävystä tai isoäidin piirrosjäljen seuraamisesta. Mielihyvän tunne syntyi takaraivon alueella ja saattoi levitä sieltä laajaksi koko kehon kihelmöintikokemukseksi.

Noin kahdeksan vuotta sitten muistin tämän ilmiön, kenties satunnaisen kihelmöintikokemuksen yhteydessä, ja aloin etsiä siitä tietoa internetistä. ASMR-lyhenne tuli yllättävän nopeasti vastaan ja pian selvisi, että Youtubessa toimi jo tuolloin melko laaja ASMR-tubettajayhteisö.

ASMR-tubettajat tuottavat katsojille ja kuulijoille spesifejä kihelmöintitriggereitä. Yleisimpien triggerien kirjo vaikuttaa toimivan useimmille ASMR-videoita seuraaville. Itselleni toimivia triggereitä ovat esimerkiksi hyvin lähellä mikrofonia tuotetut kuiskausäänet, hitaiden ja rauhoittavien kädenliikkeiden seuraaminen sekä lähellä nauhoittavan kameran linssiä tapahtuva simuloitu katsojan kasvojen silittely.

Jotkut saattavat kuvitella, että ASMR on kokijalleen eroottinen kokemus. Joillekin se saattaa sitä olla, mutta itselleni kyse on rauhoittavasta ja meditatiivisesta aistimielihyvähetkestä ilman eroottista latausta. Mahdollinen tarkoituksellinen eroottinen pohjavire saattaa jopa tyystin pilata oman ASMR-kokemukseni.

Seuraan noin pariakymmentä kotimaista ja ulkomaista ASMR-artistia, joiden sisällön olen todennut itselleni toimivaksi. ASMR-ilmiö tuottaa edelleen itselleni parhaan rentoutumisen ja hektisistä ajatuksista irtautumisen kokemuksen.

Samuli Hytönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This