Parasta juuri nyt (23.2.2021): Jani Matti Juhani, järviladut, lumikenkäpolut, askelmittari, Words of Wonder

23.02.2021

Jani Matti Juhani. Kuva: Mauri Pennanen

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Tommi Liljedahl on nauttinut talven lumosta jääladuilla ja lumisissa metsissä, ratkonut ristikoita luurilla ja löytänyt Elviksen.

1

Pururadat raivataan kylän korkeimmalle kukkulalle vesitornin juurelle. Talvella jyrkkiin rinteisiin ajettavat ladut täyttävät paremmin FIS:n kuin sunnuntaihiihtelijän kriteerit.

Lumitalvena avuksi tulevat maaseudun isännät, jotka vetävät mönkijöillä ja moottorikelkoilla hiihtobaanaa pelloille ja järvenselille. Latuverkosto kasvaa lähes päivittäin, ja kylien someryhmiin jaetut kartat innostavat uutta väkeä laduille. Aurinkoisen päivän päätteeksi some täyttyy hiihtoretkikuvista.

Jääladut eivät ole enää jokatalvinen riemu. Viime vuonna jäät olivat vain pari viikkoa turvallisen kantavat. Tänä vuonnakin näytti huonolta, kun ensimmäisen jääkannen päälle kertyi vettä, joka ei päässyt suojaavan lumikerroksen alla jäätymään. Parin viikon pakkasjakso kuitenkin kovetti kaksikerroksisen jään kuljettavaan kuntoon, ja latuja alkoi syntyä.

Kauniina viikonloppupäivänä kylien edustoille syntyy talvinen puuhamaa. Hiihtäjät, kävelijät, potkukelkkailijat ja pyöräilijät hymyilevät kilpaa auringon kanssa. Perheet virittelevät makkaratulia rantakivikkoihin ja uittavat pilkkitoukkia.

Kaikki eivät tyydy rantalatuihin, vaan sauvovat saariin ja lumisille selille. Parin päivän päästä sinnekin on vedetty uusi latu.

2

Lumikenkäpolku

Lumiset korvet alkavat takapihalta, kun metsään tarpoo polut lumikengillä. Kuva: Tommi Liljedahl

Pari vuotta sitten tuli poimittua alennuslaarista lumikengät. Pelkäsin, ettei niille olisi eteläisessä Suomessa juurikaan käyttöä, mutta alkuvuodesta 2019 tulikin puoli metriä lunta. Tuiskun jälkeen suojakelissä tampatut lumikenkäpolut kovettuivat pakkasella kantaviksi. Kotiovelta lähti kymmenen kilometrin polkulenkki lumisiin metsiin. Muut liukastelivat nastakengillä, mutta metsäpoluilla pärjäsi vaikka lenkkareilla. Koskemattomille hangille ilmestyi eläinten jälkiä, mutta poluilta ei erottanut vieraita kengänkuvioita, vaikka jaoin reittiä paikallisiin someryhmiin ja yritin innostaa väkeä poikkeamaan jäisiltä teiltä hiljaisiin korpiin.

Viime talvena ei tarvinnut hakea talviurheiluvälineitä vintiltä, mutta tänä vuonna lumikengillä on tullut tarvottua kuin Alaskassa. Polkujen tamppaaminen on ollut toissavuotista työläämpää, sillä pehmeä pakkaslumi ei helpolla kovetu. Upottavassa pulverilumessa piti tarpoa moneen kertaan, ennen kuin se alkoi kantaa ilman lumikenkiä. Ja sitten tuli seuraava puuterilumituisku. Tuuli puhalsi urat umpeen, eikä palatessaan erottanut, mistä oli hetki sitten kulkenut.

Polkujen tamppaaminen alkoi mennä pakkomielteeksi. Pihan lumitöiden jälkeen piti lähteä tamppaamaan polut kuljettavaan kuntoon. Puuhaan siivitti harhainen ajatus, että metsäpoluista olisi iloa muillekin. Siellä on hieno kulkea, kun joku on ravistellut puiden lumet niskaansa.

Helmikuun alussa vaiva alettiin palkita. Lumentulo loppui, ja pakkaset kovettivat polut narskuvan kantavaksi. Poljin yhdysreittejä teiden varsille houkutellakseni muitakin upeisiin lumisiin metsiin. Poluilla ei kuitenkaan näy muuta kuin metsäneläinten jälkiä. Eivätpä pientareen tallaajat tiedä, mistä jäävät paitsi, sillä talvinen metsä on aivan oma maailmansa.

3

Koronavilkun vuoksi kännykässä on nykyisin päällä bluetooth ja paikannus. Siksipä otin käyttöön kännykän aktiivisuusseurannan. Se rekisteröi automaattisesti yöunen pituuden ja päivittäin otetut askeleet. Jos vielä syö terveellisesti, hyvän elämän perusteet ovat hoidossa.

Sovellus on armelias, sillä se kehuu jo 6 000 päivittäisestä askeleesta. Sen saa täyteen lumitöissä tai vaeltelemalla luuri korvalla. Sen sijaan hiihto tai potkukelkkailu ovat automatiikalle hankalampia tapauksia. Luuri kyllä tunnistaa aktiivisen ajan, muttei askeleita. Pahinta on huomata korvessa, että kännykkä jäi kotiin.

Historiatiedot paljastavat, kertyykö kuluvalla viikolla enemmän kilometrejä ja askelia kuin aiemmin. Pylväät patistelevat liikkeelle, sillä olisi noloa jäädä edellisviikon luvuista.

4

Maailman mainoseuroista suuri osa kasautuu muutamille some- ja nettijäteille, jotka kohdentavat mainoksensa oikeanlaisille ihmisille. Algoritmiin oli varmaan tullut bugi, kun somevirran seassa alkoi vilistä mobiilipelimainos. Lueskelin sen alle kertyneitä kommentteja ymmärtääkseni, millaiset ihmiset siihen ovat langenneet.

Porukka kehui peliä ja varoitteli sen koukuttavuudesta. Joku kertoi takoneensa sen kanssa pari kännykkää loppuun. Toinen kuvitteli turhaan pelanneensa pelin läpi, kun pääsi 3 000. tasolle.

Varoitukset kuulostivat naurettavilta, sillä Words of Wonder on vain harmiton sanaristikkopeli. Ristikothan ovat rollaattoriväen puuhaa: omituisien vihjeiden perusteella täytellään kirjaimia ruutuihin. Ajanhukkaa puolustellaan sillä, että aivojumppa on hyvä uni- ja dementialääke.

Mobiiliristikoiden ratkominen tuntui niin typerältä idealta, että pitihän sitä kokeilla. Reilut 50 miljoonaa muutakin oli langennut peliin, ja valtaosa arvioijista antanut täydet viisi tähteä.

Digitaalinen aivojumppa oli tehty helpoksi: ristikko täytetään annetuista kirjaimista muodostettavilla sanoilla. Vihjeitä ei ole, vaan sanat liukuvat paikalleen, kun yhdistelee oikeat kirjaimet toisiinsa.

Hankalissa tilanteissa auttavat apukirjaimet, joita voi ostaa timanteilla. Timantteja ropisee tilille, kun pelissä etenee tai ehtii keksiä sanan, jonka ristikkoon hetkeksi laskeutunut perhonen peittää. Välillä pääsee pyöräyttämään onnenpyörää, joka arpoo timantteja tai alentaa vihjeiden hinnan tunniksi. Apukirjaimien ostamiseen tarvittavia timantteja saa enemmän, jos katsoo mainoksia tai käyttää peliin rahaa.

Viikon kokemuksella voin vakuuttaa, etteivät ristikot toimi unilääkkeenä. Peliä ei voi jättää kesken, jos apukirjaimet saa puoleen hintaan tai timanttiarkku on kohta aukeamassa. Kännykän akku pitää ladata kolmannen kerran, sillä uusi taso odottaa muutaman ristikon takana.

900. tasoa lähestyessään on jo oppinut muodostamaan samoista kirjaimista äiti, iäti ja iät, mutta mukana on aina joku sana, jota varten kirjaimia saa sekoitella moneen kertaan. Lehtiä lukiessaan huomaa, että maailma on erilainen ratkojien silmin: tutuista sanoista muokkaa mielessään ristikkoon sopivia versioita.

Turkkilainen ohjelmistotalo on julkaissut pelin kymmenillä eri kielillä. Systeemiin on ilmeisesti imuroitu kunkin kielen sanasto, joista se rakentaa ristikot. Aivan kaikki sanat eivät ole selkosuomea, ja vielä useammin peli hylkää aivan järkevän suomenkielisen termin. Mutta sen antaa anteeksi, kun ristikko ratkeaa ja saa näpäyttää eteen uudet kirjaimet.

5

Musiikilla tehdään junnuna tärkeitä linjauksia. Olennaista on se, mitä ei kuuntele. Omat suosikit olivat pari napsua marginaalista sivuun. Ne takasivat jumbosijan koulun levyraadeissa, joissa voittajaksi äänestettiin imeliä Elvis-jollotuksia. Siitä alkaen olen kartellut rockin kuningasta.

Päädyin neljännesvuosisata sitten rautalangan pääkaupunkiin Pälkäneelle, jossa ei voi olla altistumatta Elvikselle. Pahin on Niitty-Seppälän kesätori. Mansikkapeltojen keskellä soi tauotta Elvis, ja tilan studiossa purkitetaan samaa tavaraa. Asetan suuret toiveet tulevaan kesään, sillä kahvilan ja myymälän poppikoneisiin on saatavilla isännän kriteerit täyttävää uusnostalgiaa selkosuomeksi.

Jani Matti Juhani julkaisi reilu vuosi sitten Elviksen 85-syntymäpäivänä levyllisen rockin kuningasta suomeksi. Hiihtoloman alla ilmestynyt vol. 2 on vähän kuin Leevi & The Leavingsin Torstai-kokoelma: edeltäjäänsä kiinnostavampi, koska pakollisten hittien jälkeen mukaan mahtuu vähemmän tuttuja helmiä.

Jani Matti Juhanin levy tarjoaa Elvis-inhoajalle monta noloa oivallusta: ai tämäkin on Elviksen biisi. Kun tuttuja ralleja kuuntelee ilman Elvis-suodatinta, esiin nousee upeita tarinoita. Kaseva-henkiset tulkinnat ovat herkkiä, sillä käytettävissä ei ole alkuperäisversiot sokeroineita studiovelhoja ja -muusikoita.

Tamperelainen Jani Tuovinen astuu suuriin saappaisiin, sillä rockin kuningasta ovat tulkinneet suomeksi Baddingin, Laila Kinnusen, Kari Tapion ja Jorma Kääriäisen kaltaiset ikonit. Tuovinen ei imitoi edeltäjiään eikä alkuperäisesittäjän vinoa virnettä, vaan tarjoilee biisit simppelinä ja sielukkaana retrorokkina.

Glam-kuoren takana meikkirokkia tehnyt Jann Wilde riisui maskinsa jo omilla suomenkielisillä levyillä. Elvis-levyt vievät Cliftersin kaltaisen naivin vilpittömyyden vielä pidemmälle.

Tuovinen on väittänyt tarttuneensa Elvikseen, kun oma biisituotanto tuntui ehtyvän. Toivottavasti matka juurille tarjosi lääkettä artistille. Ainakin se on tuottanut kaksi hienoa albumia, jotka voivat käännyttää myös uusia kuulijoita ikuiselle musiikille.

Lue Jani Matti Juhanin haastattelu täältä ja ensimmäisen Elvis-albumin arvio täältä.

Tommi Liljedahl

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This