Pia Piltz näytelmässä Saatana saapuu Moskovaan. Kuva: Maria Atosuo / Tampereen Teatteri
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Päivi Vasaran listalta löytyy asioita, joita on ikävä.
1
Kaikenlaista on ikävä. Erittäin kova kaipuu on Kalevan Huurupiilon stand up -treeniklubeille, joille taivallettiin Annen kanssa läpi tuulen ja tuiskun sekä polttavan auringon. Siellä oli väkeä tiiviissä tungoksessa ja samanmielisten seurassa naurettiin hyvinkin taajaan. Lyömätön konsepti ja ilmainen. Iso Aalta saimme Annen kanssa kaikella rakkaudella lempinimen “Takarivin vanhat hutsut” ja kannan tätä arvonimeä ylpeydellä.
Hauskuutta on siis ikävä. Lievensin ikävän poltetta katsomalla Areenasta Aikuiset-sarjan. Tästä draamakomediasta on tällä samaisella palstalla kirjoitettu ennenkin, mutta häpeäkseni oivalsin sen vasta nyt. Niin hauska, terävä, nopea ja oivaltava. Loistavia nuoria näyttelijöitä, etenkin Anna Airola, kesää ja hulvattomuutta.
2
Teatteria on ikävä. Odotan etenkin Tampereen Teatterin Saatana saapuu Moskovaan -esitystä. Sen uusintaensi-ilta on 29.3.2022. Ensi-ilta 18.2.2021 järjestettiin kymmenelle teatterikriitikolle.
Olen nähnyt KOM-teatterin version kauan aikaa sitten. Se oli niin kiehtova, että kävin katsomassa sen useamman kerran. Mitään en ymmärtänyt, mutta täysillä siitä pidin. Mestari ja Margarita täältä tullaan, enkä nytkään oleta, että ymmärtäisin, mutta se ei minua haittaa lainkaan.
Mihail Bulgakovin teos pitäisi löytyä kirjahyllystä, jos lukisi sen teatteri-ikävissään, mutta se ei ole aivan päällimmäisessä kerrostumassa.
3
Lukuromaaneja on ikävä. Odotan paljon Meri Valkaman esikoiskirjalta Sinun, Margot (WSOY, 2021), joka on romaani muistin hauraudesta ja vaikenemisen voimasta. Konkarikirjailija Pirkko Saision Passio-romaaniin (Siltala, 2021) olen myös ladannut paljon odotuksia.
Toivottavasti joku malttaa luopua omasta kirjastaan, jotta minä voin hankkia nämä teokset Lukulaarista. Kirjaston käyttäminen on ollut niin hajamielistä, että se on käynyt turhan kalliiksi.
4
Kesää on ikävä. Kuten muutkin sukupolveni entiset nuoret, olen hankkinut lipun Ismo Alangon konserttiin. Juuri nyt ei löisi isoa vetoa sen järjestymisen puolesta, mutta toivoahan aina voi ja onhan tässä kesään aikaa.
Lipun olinpaikka on varmistettu, tallessa on.
5
Huolettomuutta on ikävä. Tämä on silkkaa nostalgisointia, sillä oli sitä ennen tätä koronaakin kaikenlaista huolta, mutta arki ei päätä vaivannut samoin kuin nyt, kun pelkkä ruokakaupassa käyminen tuntuu venäläiseltä ruletilta.
Päivi Vasara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (18.11.2026): Käräjät, Leena Luostarinen, lukupiirit
Helmi Järviluoma on lukenut Yael van der Woudenia ja käynyt Helsingin Taidemuseo HAMissa sekä Tampereen Työväen Teatterissa.
Parasta juuri nyt (17.11.2026): Praha, perunalätyt, Kuningattariksi kasvatetut, Politiikkaradio
Anne Välinoro tutustuu Habsburgien suvun prinsessoihin, syö tsekkiläisen aterian ja kuuntelee korva kuumana Politiikkaradiota.
Parasta juuri nyt (16.11.2026): Turun marraskuinen Kulttuuriranta!
Kari Heino on käynyt Turussa Taiteen talolla, Aboa Vetus Ars Novassa ja nykytaiteen museossa WAMissa.
Parasta juuri nyt (12.11.2026): Nouse luonto, Jumppatytöt, Emma Ainala, Kuuttaren puutarha, Noidat
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista. Anna Elina Isoaron listalla on musisointia luonnon puolesta, nimetöntä runoutta ja surrealistisia öljymaalauksia.




