Vinhan kirjakauppa. Kuva: Johanna Peltola

1

Niin loistava kulttuurikaupunki kuin Tampere onkin, välillä kannattaa lähteä kulttuurielämysten perässä myös syvemmälle maakuntaan. Pirkanmaan kirjallisuuskentän valopilkku on tänä vuonna 120 vuotta täyttävä, uusien omistajien remontoimana uudelleen avattu Vinhan kirjakauppa Ruovedellä.

Remontin myötä kaupan toiminta-ajatus on laajentunut kirjakaupasta monipuoliseksi kulttuurikeskukseksi, jossa on myös antikvariaatti, galleria ja kahvila terasseineen. Yläkertaan on sisustettu idylliset majoitustilat kesämatkalaisille. Samat huoneet toimivat hiljaisempaan talviaikaan kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden residenssinä.

Kirjan ja ruusun päivän tienoilla kaupassa vietettiin monipäiväiset avajaiset, joihin matkusti kirjaväkeä pitemmänkin taipaleen takaa. Jään uteliaana seuraamaan, millaisia tapahtumia, kirjoittajakursseja ja muuta ohjelmatoimintaa Vinha tulevaisuudessa tarjoaa.

Lue Johanna Peltolan juttu Vinhan kirjakaupasta täältä.

2

Osataan sitä Etelä-Pirkanmaallakin! Akaan Viialassa toimiva yhdistys Viialan kulttuuriklubi järjesti huhtikuun lopulla Open stage -illan koko perheelle. Lavalla nähtiin esiintyjiä 7-vuotiaasta rokkitähdestä kypsempään ikään ehtineisiin trubaduureihin. Musiikin lisäksi ohjelmassa oli myös tanssi- ja runoesityksiä. Lämminhenkisessä matalan kynnyksen kulttuuritapahtumassa oman kylän talentit pääsevät esille ja monenikäiset kulttuurin ystävät tutustuvat toisiinsa. Lisää tällaista joka kuntaan!

3

Ennätin onnekseni juuri ennen esityskauden päättymistä katsomaan Jeanne D’Arcin housut Tampereen Työväen Teatterissa. Linda Wallgrenin käsikirjoittama ja ohjaama esitys yhdistelee Orléansin neitsyen tarinaa kahteen mediamylläkkään 2000-luvun Suomessa: kahta Annelia, pääministeriä ja aviomiehensä murhasta syytettyä yrittäjä-perheenäitiä, höykkyytetään julkisuudessa tavalla, jossa toden totta on noitavainon piirteitä.

Näiden kolmen päähenkilön lisäksi lavalla nähdään iso kavalkadi muita hahmoja, joista suosikkejani olivat muusikko Petra Poutasen roolit pyöveli ja keijukaisten puu. Hieno ja kekseliäs musiikki kuljettaa tarinaa monessa kohdassa eteenpäin ja huipentaa koko esityksen. Oivaltavaa ja uljaan feminististä teatteria!

Lue Matti Mörttisen arvio esityksestä täältä.

4

Aftersun – päivämme auringossa -elokuva on saanut hehkuttavan vastaanoton. Joskus näin kehuttujen teosten äärellä odotukset nousevat pilviin ja kokemus onkin pettymys. Niin ei kuitenkaan käynyt Aftersunin kohdalla. Skotlantilaisen käsikirjoittaja-ohjaaja Charlotte Wellsin elokuva kertoo isän ja esipuberteetti-ikäisen tyttären lomamatkasta. Kepeän lomailon takana värjyy koko ajan outo melankolia, joka kasvaa ja muuttuu yhä painostavammaksi elokuvan kulussa. Loppu iskee kuin harppuuna, ja elokuva jää pitkäksi aikaa mieleen pyörimään.

Lue Nadia Paavolan arvio elokuvasta täältä.

5

Ylellä on kevään aikana käyty keskustelua runoudesta. On provokatiivisesti julistettu koko lajin kuolemaa ja samaan hengenvetoon kerrottu uutinen siitä, että Yle luopuu omista perinteikkäistä runopalkinnoistaan Tanssivasta karhusta ja Kääntäjäkarhusta.

Hienoa, että runous puhuttaa! Toivottavasti keskustelun painopiste siirtyy perättömistä kuolinuutisista vähitellen elinvoimaisena kukoistavan runouden sisältöihin. Sen sijaan, että voivotellaan sitä, miten vähän isot kustantamot julkaisevat runoutta, katseen voisi kääntää pieniin ja vireisiin toimijoihin. Esimerkiksi Poesia, Enostone, Aviador, Kulttuurivihkot, ntamo, Reuna ja Parkko ovat kustantamoja, jotka ovat viime vuosina pitäneet huolen siitä, että Suomessa julkaistaan niin kotimaista kuin käännettyä laaturunoutta takuulla jokaiseen lukumakuun.

Anna Elina Isoaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua