Parasta juuri nyt (2.4.2021): Asiakaskoralli, Kuihtuminen, delete, Gonzon kaupungin taiteellinen vallankumous, Pitääkö olla huolissaan?

02.04.2021

Kuvat: Kosmos / Siltala / Warelia

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Erkki Kiviniemi valitsi piinaviikon lukemistoon Harry Salmenniemen, Antti Hurskaisen, V.S. Luoma-ahon ja Harri V. Hietikon uutuuskirjat.

1

Harry Salmenniemen novellisalkku näyttää ehtymättömältä. Asiakaskoralli (Siltala, 2021) on neljäs samanmallinen kokoelma ”ja muita novelleja” -sarjassa (uusimman nimen voisi lukea tavuvaihdoksin ”asiakasralliko”).

Kuten edellisissä kirjoittaa Salmenniemi useilla tekstityypeillä ja erilaisia ääniä käyttäen. Tässä kirjassa kapitalismiin kohdistuva satiiri on pääaihe, vaikka se on piilotettu tai paketoitu muiden gonzoilevien tekstien sisään.

Salmenniemi ei kirjoita yleensä vakavissaan, vaan ottaa erilaisia rooleja, mutta näyttää olevan tosissaan yhteiskuntakritiikissään. Ainakin hän on siinä lajissa osuvimmillaan.

Pahimmillaan pelleily ottaa vallan ja tekstistä työntyy pintaan ollinpakinamaisuutta. Parhaimmillaan kohtelias kapitalismi piikitetään puhki. (Passiivi on paikallaan, koska tekstejä tuottaa useampi minärooli).

Sisällöllisesti ja tekstityyppien (mm. kirjeet) osalta löytyy yhteyksiä Eino Santasen teokseen Rakas, kapitalismi pilkku, mutta Salmenniemi on Santasta ihmiskuvauksellisempi.

Novellit Yritys, Ydin, Asiakaskoralli ja Suunnitelma Helsingin varalle ovat hulvattoman ironisia ja kriittisinä toimivia. Viimeinen naula on visuaalinen ja kerronnallisesti onnistunut. Edellisissä kokoelmissakin on ollut eläviä, tämän päivän elämänmenoon liittyviä taidetilaisuuksien kuvauksia.

Aineetonta kaupallisuutta parodioiva, kustannustoimittaja Antti Arnkilin nimiin laitettu Esipuhe olisi ollut parempi jättää pois. Se leikillistyttää koko kirjaa liikaa.

2

Antti Hurskaisen Kuihtuminen (Siltala, 2021) sopii luettavaksi piinaviikolla. On se niin kauhea teos! Muistikuvat esseisti-Hurskaisesta ovat paljon hallitummat ja sivistyneemmät kuin tämä ahdistusta ja vihaa pulppuava kirja.

Proosassaan kirjailija on yhä vaikeampien ja ällömpien ongelmien kimpussa. ”Etsin elävää kuolemaa, eikä sitä näy missään” on teoksen alkuvirkkeitä. Sitä seuraavat sisäkkäin esitetyt pitkällinen isänmurhan anatomia ja puolikuolleen vanhuksen raahaaminen paikasta toiseen, ja lopulta armomurhaaminen.

Lopussa Hurskainen kirjoittaa rehdin oloisesti: ”Olen käyttänyt kiertoilmauksia, vaikka tarkoitukseni on ollut haistatella väkijoukossa.”

Motiivi tulee selväksi jo lukiessa elävien ja kuolleiden kirjailijoiden vähättelyjä ja niin sanotun minäkertojan sukulaissuhteiden aukirevittelyjä.

3

Undergroundkirjoittaja V.S. Luoma-ahon uusin teos on muodollisesti kapinallisin hiljaisen viikon valinnoistani. Erilaisista tekstityypeistä ja taittotyyleistä, kuvituksista, ingresseistä ja uutismaisuuksista koostuva paketti on kuin koviin kansiin pakotettu kulttuurilehti, sillä lisäyksellä, että sen on koonnut yksi henkilö, kirjoittanut ja päätoimittanut. Se ei siis ole niin sekava kuin plaraamalla näyttää.

Delete (Kosmos, 2021) on tuhoa julistava kirja, maailmanlopun toteava kylmähikipaketti: ”Maailma ei ole ollut olemassa enää aikoihin.” Pahoinvointiyhteiskunta näkyy.

Tämä teos on niille, joille Pentti Linkolan kristallinkirkas tuomiopäiväsaarna ei riitä.

4

Harri V. Hietikon Gonzon kaupungin taiteellinen vallankumous (Warelia, 2021) ei kuulu kolmen edellisen valitsemani keski-ikäisten vihaisten miesten kaverikirjaporukkaan, mutta voisi kuulua, vaikka kirjailija on reilut kymmenen vuotta kolmikkoa vanhempi.

Teos on kummalliseen toimintakeskeisyyteen eläytymistä, menneen ja tulevan sekoituksena näyttäytyvän dystooppisen yhteiskunnan kuvausta. Kaikki on diktatorista, venäläistä, neuvostoliittolaistakin, brutaalia vallankäyttöä, seksiä ja sadismia pursuilevaa menoa ja meininkiä.

Takakansiteksti ilmoittaa kyseessä olevan ”matkakertomus, veijariromaani, tarina yksilöstä koneiston rattaissa sekä tilinteko”. Todennäköisesti tekijän muotoilema määrittely avaa hurjavauhtisen kirjan tarkoitusperiä.

Häikäilemättömästä tekstistä pitävälle lukijalle Hietikon teos voi olla löytö. Viihteellisemmin jännittäviä teoksia ovat Hietikon aiemmat rikosromaanit, etenkin Lävistetty kevät, Lausukaa Paranoid ja Näkemiin Shosanna.

Kirjailijan väitöskirjan aihe ”Valta, johtajuus, tuho ja toivo J. R. R. Tolkienin teoksessa Taru sormusten herrasta” vertautuu Gonzon kaupungissa tapahtuviin selkkauksiin kiinnostavasti.

Vuonna 2007 aloittanut kustantamo Warelia on tehnyt muitakin ennakkoluulottomia julkaisuvalintoja.

5

Mistä pitää olla huolissaan?

Jäät ohenevat. Niille urheilemaan meneminen on yhtä edesvastuutonta kuin koronakaranteenista lipeäminen. Nyt täytyy odottaa 18. huhtikuuta saakka, koska silloin jäät lähtevät: veneily, uiminen hauskanpito voi alkaa, ehkä ryhmissäkin, kunhan rokotteet alkavat tehota.

Ollaan siis sopivasti huolissaan, kuten siitäkin, että Aamulehti näyttää kuolevan tai oikeammin muuttuneen Helsingin Sanomien pirkanmaalaiseksi sivuliitteeksi.

MTV:n ainoa seuraamani ohjelma Pitääkö olla huolissaan? huolettaa sikäli, että löytävätkö tuottajat vielä yhtä hyviä vierailijoita kuin Aram Aflatuni vai joutuvatko tyytymään vakiohymistelijöihin tyyliin Riku Nieminen. Huolettaa myös, miten juontaja Jenni Pääskysaari saisi keskeyttelevän ja jaarittelevan Miika Nousiaisen paremmin kuriin,

Ohjelma voi monelle olla piinaviikon kevennys, kun ei lähde niille heikoille jäille. Eiväthän ravintolatkaan ole nyt auki!

* *

Siispä vielä…

Bonusajatus: Pääsiäistä kohti puntaroi pandemiaa koko luomakunnan kannalta ja mieti, voisiko se olla luonnon tasapainottamispyrkimystä ihmislajin ylivaltaa vastaan!

Erkki Kiviniemi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This