Mirkka Lappalainen. Kuva: Laura Malmivaara

1

Mirkka Lappalaisen teokset Pohjolan leijona (Siltala, 2014), Pohjoisen noidat (Otava, 2018) ja Jumalan vihan ruoska (Siltala, 2012) eivät kenties ole kaikkein piristävintä kuunneltavaa äänikirjoina, mutta Lappalaisen ote historioitsijana on kiinnostava ja älykäs. Olipa kyse siitä, miten Ruotsista rakennettiin suurvalta, noitavainoista tai nälkävuosista, herättää Lappalainen 1600-luvun eloon.

Esimerkiksi 1600-luvun nälkävuosista avautuu varsin hyytävä kuva siitä, kuinka ilmastonmuutos yhdistettynä yhteiskunnan kyvyttömyyteen johti siihen, että kolmannes suomalaisista kuoli nälkään ja tauteihin.

2

Sienestys on taas täydessä käynnissä. Tatteja, vahveroita, ja rouskukausikin alkoi. Minun kaltaiselleni laiskalle sienestäjälle hommassa on oppimista aivan loppumattomiin ja siksi se varmaan kiehtoo.

Enemmän pitäisi saada itseään hilattua metsään. Terveysvaikutuskin on kaksinkertainen. Ensin tekee hyvää liikkua luonnossa ja asiantuntijoiden mukaan sienet ovat aika terveellisiä. Ja hyviä sieniruokiahan riittää.

3

Pienet nähtävyydet pikkukunnissa, kuten vaikka Karnukan mylly Polvijärvellä ovat pienessä vähäeleisyydessäänkin aivan tavattoman kiinnostavia. Karnukan mylly esimerkiksi on hyvin piilossa havumetsikossä, mutta kun tämän 1700-luvulla rakennetun paikan löytää, havisevat historian siivet kuusenhavuja kovemmin.

Tällaiset nähtävyydet jäävät usein vähäiselle huomiolle eivätkä ne juuri näy matkailunkehittämisprojekteissa. Voi olla, että se on hyvä asia.

4

Peruna on ilahduttavan erilainen ja yllättävän hauska suomalainen leffa. Ja se onnistuu samaan aikaan hienosti sekä rakentamaan satiiria nykyajasta ja kuvaamaan silti 1600-luvun Suomea ilman, että se tuntuu historian raiskaamiselta. Saavutus ei ole vähäinen.

Leffassa yritteliäs nuori kaveri yrittää saada suomalaisia innostumaan uudesta tuotteesta – perunasta. Naurismafia haraa vastaan. Asetelma on mahtava ja elokuva lunastaa odotukset.

Joona Tenan ohjaaman elokuvan piti alkujaan tulla teattereihin jo viime vuonna, mutta korona siirsi tätäkin ensi-iltaa. Onneksi se nyt kuitenkin saatiin teattereihin.

Lue Eija Niskasen arvio Perunasta.

5

Ohvanan kulttuuritalo Joensuun Ohvanassa on hämmentävä ja aivan upea paikka. Paikka on sisustettu hiukan nyrjähtäneellä klassisella tyylillä, se on keskellä itäsuomalaista maaseutua ja siellä on voinut käydä katsomassa muun muassa oopperaa. Siellä esitettiin Carmen muutama vuosi sitten.

Esitykset eivät ole varsinaisesti kesäteatteria, kun tekemässä ovat ammattilaiset, mutta sen verran kesäteatteria kuitenkin, että korkeakulttuurin ja viihteen välimaastoissa tasapainoillaan taidokkaasti.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua