Jelena Tšižova. Kuva: Marcin Lobaczewski / Into

1

Kauko Röyhkä ja esikoiskirjailija Anneli Aunola julkaisivat syksyllä 2021 rikosromaanin Liian lempeä mies (Crime Time). Aunola on tehnyt pitkän uran rikospoliisina työskennellen muun muassa Matti Yrjänä Joensuun työparina.

Liian lempeä mies on aiheeltaan sen verran rankka, että kehotan varovaisuuteen sitä lähestyttäessä. Lama-Suomen pääkaupungissa muhii vastenmielisten pedofiilien rinki. Eläytyvän kertojan kautta useampikin inhottava ihminen saa kammottavan inhimillisen äänen. Poliisin johdon asenne on kovaksi keitetty. Se hyssyttelee, jarruttelee tutkintaa määrärahojaan varjellen. Tarina sijoittuu 1990-luvulle, ja täytyy vain toivoa, ettei se olisi tänä päivänä enää yhtä uskottava. Sateen harmauden lomassa pilkahtaa rakkaus, mutta se joutuu selviytymään niissä olosuhteissa, jotka sille on annettu.

Teos pitää otteessaan viimeisille sivuille asti. Päähenkilö Alisa Aron ympärille rakentuvassa sarjassa on jo julkaistu toinen osa Tanssipartneri (2022), josta lisää täällä.

2

Venäläiseltä kirjailijalta Jelena Tšižovalta suomennettu teos Muistista piirretty kaupunki (Into, 2021) pääsee kunnolla vauhtiin kuvatessaan Leningradin piiritystä. Toki jo sitä ennen on kerrottu hyytävistä Stalinin ajoista. Teos pohjautuu kirjailijan omaan sukuhistoriaan. Siinä pienet ihmiset joutuvat kohtalon riepottelemiksi. Lapset seilaavat irti lentäneellä ovella pommin tekemässä kuopassa, joka on täyttynyt vedellä. Keskeistä on juuri lapsen näkökulma.

Kuvat ovat kammottavia, surullisia, kauniita ja pysäyttäviä. Outo nälkiintynyt mies seuraa pöhöttynyttä lasta rappukäytävään. Kaduilla makaavista ruumiista on aamuun mennessä leikelty pehmeitä osia. Pakolaisten veneeseen osuu pommi – vedessä kelluu pienen tytön olkihattu. Kaikenlainen juhlapuheissa muisteltu sankarillisuus saa kyytiä. Pietarin 1900-luvun historia herää eloon syvän inhimillisenä ja värikkäänä kaikesta kurjuudesta ja kauheudesta huolimatta. Loistava ja syvällinen teos meille suomalaisille – ainakin maantieteellisesti – niin läheisestä kaupungista, jossa olen itsekin saanut hetken asua.

3

Miki Liukkonen on jossakin yhteydessä ylistänyt amerikkalaiskirjailija Don DeLillon teosta Valkoinen kohina (alkuteos 1985, suom. 1986). Tartuin teokseen itse vasta jokunen aika sitten – oli kyllä ollut pitkään lukulistalla.

Tästä 1980-luvun klassikosta on varmasti paljon oppineempiakin luonnehdintoja, mutta tässä kuitenkin omanani: teos kuvaa mehukkaasti television ja ostoskeskusten hallitseman maailman todellisuuden rajojen häilymistä ja kuumeisia yrityksiä ymmärtää kaiken syövän viihteen ja mainosten syvimpiä olemuksia. Se pohtii myös elämän rajallisuuden ongelmaa postmodernissa yhteiskunnassa.

Toki Miki Liukkosen omiakin teoksia on syytä suositella luettaviksi.

4

Tampereen yliopiston tiloissa jaetaan 25.3.2022 Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto. Ehdolla on kymmenen teosta, joiden joukossa todella mielenkiintoisia, kuten Matti Hagelbergin pitkään kokoama jättiteos Läskimooses (teoksesta lisää Ville Pirisen jutussa).

Varmasti kaikki ehdokkaat ovat priimaa.

5

Vilho Tahvanaisen tarinan kertova Ylen podcast Mannerheimin agentti onnistui koukuttamaan minut. Tahvanainen oli niin sanottu tavallinen tallaaja, joka oman kertomansa mukaan joutui sattumalta itsensä Mannerheimin salaiseksi asiamieheksi. Hän on julkaissut kokemuksistaan kaksikin muistelmateosta.

Enemmän kuin arvuuttelu, onko tarina totta vai ei, minua kiehtoo tämä valta-asetelma. Kuka uskoisi yhtä tuntematonta sotilasta, kun vastapuolelle asettuvat valtion johdon suurmiehet, jotka tahtovat pitää salaisuudet salaisuuksina?

Mannerheimin agentti Yle Areenassa.

Miikka Vuori

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua