Pikku tähti. Kuva: Cinema Mondo

1

Etelä-Koreassa – kuten myös esimerkiksi Saksassa ja Japanissa – on vauvaluukkujärjestelmä, jossa äiti voi jättää vastasyntyneen vauvan anonyymisti sille tarkoitettuun luukkuun muiden, Etelä-Korean tapauksessa kirkon, huolehdittavaksi. Japanilaisohjaaja Hirokazu Kore-edan Pikku tähti kertaa juuri tästä. Elokuvassa vauva kuitenkin kaapataan luukusta myytäväksi. Matkaan tulee mutkia, ja pian eräänlaisessa road tripilla ovat vauvan kaapanneet miehet, vauvan äiti sekä orpokodista mukaan hiipinyt pikkupoika.

Kore-eda on käsitellyt perhettä ja mitä kaikkea se voi olla myös edellisissä elokuvissaan: Shoplifters – Perhesalaisuuksissa perhe oli perheenjäsenten itsensä määrittämä biologisista siteistä välittämättä, ja Isänsä pojassa vauvat päätyvät väärillä vanhemmille synnytyssairaalassa sattuneen virheen vuoksi. Pikku tähdessä ei kaihdeta kurjuutta tai raakoja taustatarinoita, mutta se on yhtä lämminhenkinen ja osuva kuin edeltäjänsäkin.

Lue Eija Niskasen arvio elokuvasta täältä.

2

Edeltäjistään poiketen Pikku tähti ei sijoitu Japaniin vaan Etelä-Koreaan. Maantiede on täysin pätevä syy valita elokuvia katsottavaksi, joten siirryin Pikku tähdestä ehkä parhaiten Parasitesta tunnetun Bong Joon-hon Haukkuvat koirat eivät pure -elokuvaan vuodelta 2000. Mustassa komediassa urajumissa oleva akateemikko ärsyyntyy asuintalonsa koirien haukuntaan ja asuinalueen ylläpidon työntekijä unelmoi sankaruudesta. Kun koiria alkaa kadota, heidän tarinansa alkavat kietoutua yhteen. Kyseessä on ohjaajan varhainen työ, minkä huomaa rosoisuudesta ja ajoittaisesta kömpelyydestä, mutta elokuva viehättää kummallisten henkilöiden katalogina.

3

Tiesin Bechdelin testin (onko elokuvassa kaksi naishenkilöä, jotka puhuvat toisilleen jostain muusta kuin miehistä), mutta en tuntenut sen taustalla olevan Alison Bechdelin tuotantoa. Asian korjaaminen on nyt alkanut Bechdelin Hautuukoti-sarjakuvateoksella. Omaelämäkerrallinen tarina käsittelee isäsuhdetta, seksuaalista suuntautumista, kaappiin jäämistä ja ulostulemista sekä omalakista perhettä. Kirja vilisee kirjallisuusviitteitä, piirrosjälki on terävän ilmeikästä ja kohtaukset ovat täynnä teräviä huomioita. Pelkkä kehuminen on tylsää, mutta Hautuukodin kanssa muita vaihtoehtoja ei ole.

4

En tiedä, mitä ajatella Yle Areenan Miss Perfect -tanskalaisdokumentista jossa seurataan kuutta vuoden 2017 Miss Tanska -kilpailijaa. Joukon ääripäissä on missiyteen täysin sitoutunut ja koko kilpailuasetelman kyseenalaistava, ja heidän välissään sävyjä siltä väliltä. On hämmentävää katsoa, kun kisan järjestäjät puolustavat piikkikoroista kipeytyviä jalkoja täysin normaaleina ja kun yksi missiehdokas vakuuttaa koululaiselle, että kaikki kilpailijat saavat olla oma itsensä, vaikka lyhythiuksisten pitääkin laittaa hiustenpidennykset. Irtoripsiä, korkokenkiä ja hammashymyjä riittää, mutta niiden alla dokumentti on kiinnostava kurkistus missikisojen arvomaailmaan ja siihen suhtautumiseen.

Miss Perfect Yle Areenassa.

5

Tampereen Työväen Teatterin Katrina ei sen sijaan ole irtoripsiä nähnytkään. Sovitus Sally Salmenniemen romaanista seuraa elämää ja kuolemaa Ahvenanmaan saaristossa, jonne nimihenkilö muuttaa rakkauden perässä ja jossa hänelle luvattu suuri talo parvekkeilla onkin pieni torpparinmökki. Kolmituntinen näytelmä on kiinnostava kuvaus elämästä meren armoilla sekä tiiviistä yhteisöstä, joka voi sekä tarjota tukea omilleen että sulkea ulkopuoliset pois.

Lue Ritva Alpolan arvio näytelmästä täältä.

Anna Hollingsworth

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua