Zar Amir Ebrahimi palkittiin Cannesissa Holy Spider -elokuvan pääroolista. Kuva: Nadim Carlsen
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kaarina Lehtisalo on katsonut elokuvia, joiden pääosassa on nainen.
1
Iranilaisen Ali Abbasin ohjaama Holy Spider (2022) on elokuva, joka jokaisen pitäisi nähdä, mutta jota ei voi suositella ihan kaikille. Elokuva on rankkaa katsottavaa.
Holy Spider kertoo tositapahtumiin pohjautuvan tarinan iranilaisesta sarjamurhaajasta, joka murhasi prostituoituja 2000-luvun alussa Mašhadin kaupungissa, Iranissa. Elokuva seuraa murhaajaa saalistamassa uhrejaan, ja myös näyttää murhatyöt.
Elokuvan varsinainen päähenkilö on murhatapauksia selvittävä toimittaja, Arezoo Rahimi (Zar Amir Ebrahimi), joka asettaa itsensäkin vaaraan tapauksia tutkiessaan. Hänen kauttaan katsojalle avataan iranilaisen yhteiskunnan naisia sortavat rakenteet.
Se, miten paljon hiukset saavat näkyä huivin alta, tuntuu ehkä joistakin pikkuasialta, mutta ilmentää alistavan järjestelmän ulottumista pienimpiinkin yksityiskohtiin. Äärimmäisyyksissään tämä ajatusmaailma riistää naisten ihmisarvon kokonaan. Elokuva näyttääkin, kuinka osa kaupunkilaisista pitää murhia oikeutettuina ja murhaajaa uskon soturina ja sankarina.
Elokuvaa ei ole voitu tehdä Iranissa, mutta elokuvaa täytyy pitää aidosti iranilaisena, sillä elokuva kertoo iranilaisesta yhteiskunnasta ja elokuvan päätekijät ovat iranilaisia.
Heillä on sanottavaa ja he osaavat asiansa. Harvoin missään näkee näin erinomaista elokuvaa. Holy Spider kuuluu viime vuosien parhaimpien elokuvien joukkoon ihan millä mittareilla tahansa.
Holy Spider Tampereella Art House Cinema Niagarassa ja Finnkinon teattereissa.
2
Yli kaksisataa vuotta sitten julkaistu Frankenstein (Frankenstein; or The Modern Prometheus, 1818) on tieteiskirjallisuuden klassikko, ja aivan yleisesti teosta luonnehditaan ”maailman ensimmäiseksi tieteisromaaniksi”.
Klassikkoromaanin kirjoitti englantilainen teinityttö, Mary Shelley (1797–1851). Hän oli vain 18-vuotias aloittaessaan romaaniaan.
Huippulahjakas nuori nainen siis! Mutta Mary Shelleyn elämä ei ollut alkujaankaan aivan tavanomaista. Isä William Godwin oli kirjailija, samoin äiti Mary Wollstonecraft, joka tunnetaan varhaisena feministifilosofina. Äitiään Mary Shelley ei koskaan oppinut tuntemaan, sillä tämä kuoli synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin.
Teini-iässä Mary Godwin rakastui naimisissa olevaan runoilijaan, Percy Bysshe Shelleyhin, ja karkasi tämän matkaan. Sukunimestä voi päätellä, miten romanssi eteni. Ennen avioitumista tapahtui kuitenkin monia traagisiakin asioita – ja nuori Mary Godwin sai idean romaaniinsa.
Näistä tulevan kirjailijan dramaattisista elämänvaiheista kertoo Haifaa al-Mansourin ohjaama elokuva Mary Shelley (2018). Elokuva on jopa yllättävän uskollinen päähenkilönsä elämänvaiheille, mutta myös irtautuu riittävästi tositapahtumista. Elokuvassa osataan rakentaa oikea tarina ja annetaan kiinnostava tulkinta maineikkaan romaanin taustoista.
Mary Shelley HBO Max -palvelussa.
3
Laulaja Whitney Houstonia (1963–2012) kutsuttiin aikoinaan nimellä ”The Voice”. Siksi on aivan luonnollista, että hänen äänensä on pääosassa laulajatähden elämästä kertovassa, Kasi Lemmonsin ohjaamassa elokuvassa I Wanna Dance: The Whitney Houston Movie (2022).
Tietenkin kaikki Houstonin hitit ovat tuttuja myös tällaiselle rock-ihmiselle. Hiteiltä ei ole voinut välttyä, jos on joskus radion avannut ja Music Televisionille altistunut – tai nähnyt The Bodyguard -elokuvan (1992). Mutta normaaliolosuhteissa en juurikaan tämän tyyppistä musiikkia kuuntele.
En siis mennyt kovinkaan suurin odotuksin elokuvateatteriin katsomaan Houstonin elämäkertaelokuvaa. Kritiikkien perusteella tiesin, että elokuva on tasoltaan keskinkertainen. Olin jopa valmistautunut hieman ikävystymään.
Ja mitä tapahtui?
Joka kerta kun Houstonin laulu kajahti elokuvassa ilmoille, menin aivan tolaltani. Kylmät väreet kulkivat ylös alas pitkin kehoa ja kyyneleet sumensivat silmäni niin etten valkokangasta nähnyt.
Elokuva ei ehkä ole kummoinen, mutta ääni – The Voice – on täydellinen.
I Wanna Dance: The Whitney Houston Movie Finnkinon elokuvateattereissa ja Tampereella Arthouse Cinema Niagarassa.
4
Norjalaisessa elokuvassa The Worst Person in the World (2021) elokuvan päähenkilö Julie (Renate Reinsve) vaihtelee tiuhaan niin opiskelualaansa kuin miehiäkin. Taakse jäävät tylsät opinnot ja murskatut miessydämet.
Julie on kiinnostava henkilöhahmo, sympaattisen ja kivan oloinen nainen, joka ei kuitenkaan aina tee kaikkien kannalta kivoja ratkaisuja. Vaikka elokuva aluksi vaikuttaa kepeältä, kyseessä ei ole ihan koko mitaltaan ”romanttinen komedia”, elokuvassa on varsin vakaviakin sävyjä.
Kaiken kaikkiaan The Worst Person in the World –elokuvassa on monia hyviä (ja joitakin ärsyttäviäkin) puolia, mutta itse lumouduin eniten elokuvan valosta.
En tiedä, mitä ohjaaja Joachim Trier ja kuvaaja Kasper Tuxen oikein ovat tehneet, mutta tässä meillä on elokuva, jossa kalpea pohjoismainen valomaailma pääsee oikeuksiinsa, lumoaa. Valo on melkeinpä yksi pääosanesittäjistä, sillä sen avulla välitetään elokuvan henkilöiden tunteita ja tunnelmia.
Vain pohjoismaalainen katsoja voi ymmärtää sen pohjoismaalaisen melankolian, kun hämärtyvässä kesäillassa alkaa yhtäkkiä itkettää ilman mitään syytä. Tai ne väsyneen hilpeät hetket aamuvarhaisen kesäkaupungin kaduilla, kun on valvonut koko yön hyvässä seurassa, eikä vieläkään tekisi mieli mennä kotiin.
The Worst Person in the World Netflix-palvelussa. Kulttuuritoimitukseen elokuvan on arvioinut Marita Nyrhinen.
5
Lähes kaikissa elokuvissa, joissa päähenkilö on nainen, peilataan naisen suhdetta miehiin. Ääritapauksissa miehet ovat hengenvaarallisia, kun taas toisessa ääripäässä ovat romanttiset komediat, joissa pitäisi löytää ”se oikea”.
Ja sitten on tietysti joitakin aivan omalaatuisia tapauksia. Kuten liki 70 vuotta vanha brittiläinen tieteiselokuva Devil Girl from Mars (1954). Vaikka naisten ja miesten rooleja tässäkin elokuvassa toki ”pohdiskellaan”.
Elokuvassa ”paholaistyttö” Nyah (Patricia Laffan) saapuu Maahan etsimään sopivia miesyksilöitä. Taustalla on Marsin pahaksi äitynyt tilanne: sukupuolten välisessä sodassa naapuriplaneetan miehet ovat käyneet vähiin. Nyah laskeutuu aluksellaan otolliselle miehenmetsästyspaikalle, skotlantilaisen majatalon takapihalle.
Devil Girl from Mars on pienellä rahalla tehtyä b-luokan scifiä. Elokuva pohjautuu näytelmään, ja varmaankin tämän vuoksi elokuvaan on jäänyt paljon edestakaista ovista ramppaamista ja vuolaasti puhuvia henkilöitä. Ja vaikka elokuva on vain reilun tunnin mittainen, siihen on onnistuttu ymppäämään peräti kaksi romanttista sivukertomusta.
Suositellaan vain huonon scifin ystäville!
Elokuvan ehdoton tähti on pääosapahis, esi-darthvaderiaaniseen domina-asuun pukeutunut Nyah. Patricia Laffan näyttelee roolinsa sopivassa camp-hengessä.
Elokuvassa ilahduttaa myös pelottava robotti, Chani, joka todella pelottavasti tömisteleekin esiin avaruusaluksesta. Ainakin tämä katsoja meinasi pudota sohvalta.
Ja vielä pitää tätäkin kiitellä: vaikka Nyah saa kaikenlaista pahaa aikaan, elokuvan henkilöiden elämänasenne on katsojaa rauhoittava. Kun henki on vaarassa, mitä tehdään?
Nautitaan tietysti mukava kupponen teetä.
Devil Girl from Mars Netflix-palvelussa.
Kaarina Lehtisalo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.
Parasta juuri nyt (12.11.2024): Kevään kirjat, Paris Paloma, Munch-museo, Forest Shuffle, The Devil’s Plan
Mikko Saari on lukenut kirjakatalogeja, kuunnellut uutta musiikkia ja käynyt katsomassa Munchin tauluja.
Parasta juuri nyt (6.11.2024): Ihan tavallinen hirviöperhe, Han Kang, Plevna, tikkipelit, Paletilta-näyttely
Petri Hänninen on lueskellut pukinkonttiin passeleita kirjoja, pelannut korttipelejä, ja vieraillut taidenäyttelyssä Galleria Koppelossa.