Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Elissa Määttänen käsittelee tunteita ja tuoksuja, antautuu Ninni Forever Bandin maagiselle realismille ja pysyy pinnalla Donté Colleyn avulla.

1

Viimeaikainen kaiken yllä leijuva käsidesin teräksinen hönkä on synnyttänyt ilmiön, jossa havahdun aina, kun vastassa on jotain miellyttävämpää vaihtoehtoa nuuskuteltavaksi. Nenän heräämisen ovat aiheuttaneet esimerkiksi uusi viikunan ja teehibiskuksen tuoksuinen nestesaippua kylppärissäni, ruusuinen voide ja toisaalta hajusteettomien käsirasvojen vahamaisen mattainen, tylppä haisu vivahduksella takakirpeää liitua. Keittiössä hajuepiteeleille helliä tervehdyksiään osoittavat mandariini, matcha ja mango-spirulina-vitamiinipore.

Tomaatin irrottaminen tertusta ja sen kautta ilmaan levittyvä kannan aromi vie 1990-luvun loppuun. Sinne, missä eräs lukiolainen ihastui Nina Riccin Les Belles -sarjan hajuveteen, Liberty Fizziin, ja resonoi sen mainosten värikkään ja hupsun maailman mukana.

Arkisen käytännöllisten tuoksulahjojen keskellä nenäni on kuin pieni, kukkaan puhkeavasta nupusta kuvatulta time lapse -videolta näyttävä lemmikkisiili, joka päiväuniensa läpi hahmottaa ohi lipuvan herkkupalan.

2

Kuvataiteilija-muusikko Ninni Luhtasaaren Ninni Forever Band on juuri julkaissut kolmannen albuminsa. Jukan Musiikin julkaisema Uusi yhtye -levy nostaa Luhtasaaren projektin uudelle tasolle.

Aiemmin soolona levyttänyt Ninni Forever Band on pistänyt lätyn lätisemään ihka oikeana bändinä. Keulaa ja bassoa hoitava Luhtasaari on kasannut ympärilleen juuri oikeat ihmiset avaamaan musiikillista taikalipasta suvereeniin tapaan: rummuissa on Sini Mäenpää, koskettimissa Risto Ylihärsilä ja kitarassa Joni Ekman. Sanoitusten maailma on maagista realismia, arjen kuumottavia tilanteita ja hetkiä täynnä ihmeitä ja olomuodon muutoksia. Luhtasaaren tulkinta on helpon kuuloista, toteavan lakonista mutta samalla pidäkkeettömästi tunteella räiskivää.

Uusi yhtye on sisällöltään tykittävää ja silittävää hittiä peräjälkeen. Aiemmat polttavat sinkkulohkaisut Söin auringon ja Liekeissä kohtaavat kiehtovassa suvannossa ja Mäenpään sahansoitossa pyörivän Foliopallon ja taas nostattavan, kantaaottavan Ohon.

3

Söpöjen eläinvideoiden lisäksi voi välillä tarvita jotain vahvempaa internetiä pohjamudista nousemiseen. Siinä auttaa Donté Colley, motivoiva tanssija ja sisällön tuottaja Torontosta. Colley tuo valoa ja valaa uskoa tanssivideoillaan esimerkiksi sellaisissa täysin hypoteettisissa tilanteissa, kun kutsua työhaastatteluun tai pääsykokeisiin ei tipu, kun säätiö on ilmeisesti kadottanut apurahahakemuksen tai kun apokalyptiset tai muuten negatiiviset ajatukset valtaa yhtäkkiä mielen.

Vilpittömät mutta humoristiset, kotikutoisesti kotiympäristöissä kuvatut videot on koristeltu tsemppaavin tekstein ja niiden voimaa on tehostettu emojisatein ja kannustavin, erityisesti pyllypuolella suoritetuin terävin tanssiliikkein.

4

Tapahtumien ja keikkapaikkojen joutuessa sulkemaan oviaan lohtua koteihin tuo musiikillisten kokemusten siirtyminen livelähetyksinä omiin olkkareihin ATK:ta pitkin. Perjantai-iltana ehdin seurata autiokatsomoiselta Tampere-talolta lähetettyä kapellimestari Olari Eltsin johtamaa Tampere Filharmonian Vakavaa ja traagista -konserttia, jossa kuultiin Johannes Brahmsin ja Dmitri Shostakovitshin sävellyksiä sekä baritoni Johannes Weisserin ääntä.

Myöhemmin vaihdoin paikkaa sohvatyynyltä toiselle ja suuntasin vielä hetkeksi kuulemaan Jukka Nousiaisen olohuoneesta olohuoneisiin kantautuvaa intiimiä ja lämmintä FB-liveä.

5

Mennyt torstai oli pysäyttävä uutispäivä usealla tavalla. Hälinää pään sisällä leikkasi pitkin päivää eri tilanteissa mieleen palaava tieto valokuvataiteilija Susanna Majurin (1978–2020) liian aikaisesta poismenosta.

Majurin unenomaiset kuvat olennoista veden äärellä ovat herkkiä, voimakkaita ja koskettavia, katsojaa hiljaa toisesta maailmasta lähelle ja samaistumaan kutsuvia. Tärkeältä ja sitä kautta parhaimmalta juuri nyt tuntuu astua tuohon ulottuvuuteen katsomalla oheinen Ylen dokumentti taiteilijasta vuodelta 2008.

Elissa Määttänen