Kuvat: Meri Bjorn / Kosmos
KIRJAT | Cancel on kokeneen kirjoittajan taidonnäyte, joka haastaa lajirajoja ja leikittelee niiden mahdollisuuksilla.
”Cancel osoittaa, että lyhytproosa elää ja voi hyvin.”
ARVOSTELU
V. S. Luoma-aho: cancel
- Kosmos, 2023.
- 150 sivua.
Kustantaja kuvaa V.S. Luoma-ahon cancelia (Kosmos, 2023) sanoilla ”hämmentävää lyhytproosaa”. Sanavalinta kalskahtaa ehkä kielteiseltä, mutta teos hämmentää hyvällä tavalla: se vinksauttaa pienin elein todellisuutta jatkuvasti vähän uusin uomiin.
Muun muassa viisi runokirjaa julkaisseen Luoma-ahon edellistä proosateosta, vuonna 2021 ilmestynyttä deleteä, kehuttiin muotojen yhdistelemisestä ja totutun uudelleen valottamisesta (itse asiassa kustantaja kuvaa myös sitä ”hämmentävänä lyhytproosana”). Kuten Maaria Ylikangas kirjoitti Helsingin Sanomien kritiikissään tuolloin, siinä ”todellisuuden raoista helottaa pimeä, jota voi parhaansa mukaan tunkea takaisin”.
En voisi sanoa osuvammin cancelista. Tekstit liikkuvat näennäisesti arjessa – niissä ollaan työpaikalla, asunnossa, museossa, hotellihuoneessa ja lentokentällä odottamassa – mutta ne ohjaavat lukijan omanlaisiinsa uncanny valleyhin eli vierauden laaksoihin, jossa kaikki on kovin tuttua mutta ei kuitenkaan.
Teksteissä kyseenalaistetaan kommunikaatio, kohtaamiset ja tarve olla niin kuin ihmisen oletetaan olevan. Rajat eri olomuotojen välillä liukuvat eivätkä pysy. Esimerkiksi Yöeläimessä kertoja on häiriintynyt vastapäisen talon asukkaan parvekkeelleen ripustamista linnunkarkoitinheijastimista ja pohtii, miten ratkaista ongelma, kun heippalapun jättäminen lukitun alaoven kautta ei onnistu. Samalla tekstissä kulkee mukana pöllötematiikka, joka vie vähitellen yhä enemmän alaa kertojalta, kunnes lintu ja ihminen sulautetaan yhteen: ”Silmieni tottuessa vähitellen värikiekkojen keskelle tarkentuivat mustat pupillit kuin salmiakkeina. [–] Minut nieltiin silloin kokonaisena ja niellään edelleen joka yö.”
Monissa teksteissä on jokseenkin kyyninen maailmankuva, mutta sen rinnalla teoksessa vilahtelee herkkyys, ja siinä luodaan kummallisuutta myös absurdilla hauskuudella. Tukipuussa kertojan sänky halkeaa kumppanin kanssa vietettyjen hetkien voimasta: ”voi lol”, tekee mieli sanoa niin kuin kertomuksen tyttöystävä toteaa. Kertomus menee kuitenkin lolia pidemmälle, kun panovahingosta ja sen vaatimasta Erikeeperistä kasvatetaan psykologisesti kaunis kuvaus epäonnistumisen tunteesta ja siitä, kuinka pienessä hetkessä voikin löytää turvan.
Cancelissa myös muoto soljuu pois totutusta, ja perinteinen novellimuoto saa rinnalleen kokeellisia ratkaisuja. Mandelbaumin tilissä ollaan firman Slackia muistuttavassa viestiohjelmassa. Keskustelut vaihtelevat kanavilta toisille, ja tarinaa kuljetetaan niin julkisilla kanavilla kuin yksityisviesteissäkin. Kun joku hakkeroi muiden tilit, totutut konventiot alkavat hajota, ja tekstistä muodostuu trilleri, jossa jännite syntyy paitsi hakkerin henkilöllisyyden selvittämisestä myös hakkeroitujen tilien uusista kielellisistä ulottuvuuksista.
Provinssissa taas nuoruuden preesensissä kerrottu kesäpäivä festareilla saa rinnalleen alaviitteissä kertojan vanhempana antaman kommenttiraidan tapahtumista. Teksti kulkee yhtä aikaa kahdessa eri aikatasossa käyttämättä perinteisiä takauma- tai tulevaisuusrakenteita. Temaattisesti keskeiset ahdistus ja erillisyys heijastuvat myös kiehtovasti rakenteessa, kun alaviitteet alkavat viedä yhä enemmän tilaa suoraviivaiselta kerronnalta pohdintoineen ihmisyydestä.
Kirjallisuuskeskusteluissa mainitaan usein, ettei novelleille ole kysyntää. Vaikka perinteinen novellimääritelmä ei sovi Canceliin, se osoittaa, että lyhytproosa elää ja voi hyvin.
Anna Hollingsworth.
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nautinnollinen runsaudensarvi – arviossa Kevin Chenin Aavekaupunki
KIRJAT | Aavekaupunki on Helsinki Lit -tapahtumaan saapuvan taiwanilaiskirjailijan läpimurtoteos ja se on löyhästi omaelämäkerrallinen.
Miksi ei on tärkeämpi sana kuin kyllä? Arviossa tietokirja Kuka kasvattaisi lapsesi
KIRJAT | Keijo Tahkokallio ja lahtelainen erityisopettaja Aulikki Uski käyvät kahdeksan kirjeen keskustelun, jota suosittelen vaatimattomasti jokaikisen luettavaksi.
Sankaritarina vie kotimaisen elokuvan naistekijät voittoon vaikeuksien kautta – arviossa Neitoperhot ja pahanhautojat
KIRJAT | Jaana Semeri ja Leena Virtanen muistuttavat asiallisessa tietokirjassaan, että naiset eivät suinkaan ole olleet historiallisesti kummajaisia elokuvantekijöinä.
Novellikokoelmassa menneisyys palaa takaisin aaveiden muodossa – arviossa Mariana Enríquezin Sängyssä tupakoimisen vaarat
KIRJAT | Kolmas Mariana Enríquezilta suomennettu teos käsittelee niin nuorten naisten ahdistusta kuin yhteiskunnan haluttomuutta käsitellä menneisyyttään.
