Parasta juuri nyt (12.5.2021): Snellman, Tilaa taiteelle, sukattomuus, Unohdettu kansa, Vehje

12.05.2021

Vehje ja Snellman. Kuvat: Humu Records / Wiki Commons

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Snellmanin päivänä Pasi Huttunen on kansallisen kulttuurin juurilla, kaipaa tilaa taiteelle, on lukenut populismista ja nauttii Vehkeestä.

1

Tänään Snellmanin päivänä voi muistella kaikkia niitä akateemisissa juhlissa puolella korvalla, samalla somea selaten kuunneltuja, paperinmakuisia puheita, joita ei tämän maan historiassa liene ainoatakaan pidetty siteeraamatta Johan Vilhelm Snellmania (1806–1881).

Tämän akateemisilta meriiteiltään keskinkertaisen, senaattorina mielipiteitä jakavan ja filosofina kiinnostavan, mutta vaikeaselkoisen hahmon filosofiasta tänä vuonna julkaistu teos Maailmanhenki Pohjolassa – Snellman, Hegel ja hegeliläiset (niin & näin, 2021) on kiinnostava ja tärkeä teos. Niin syvälle Snellman on suomalaisen kulttuurin kudelmaan uinut, että hän todella ansaitsee enemmänkin kuin pinnallisen selailun sopivan tarkoitushakuista lainausta hakiessa.

2

Vaikka tilanne on tällä hetkellä Joensuussa huono, osoittaa Tilaa taiteelle, Joensuu -kampanja, kuinka sitkeää ja elinvoimaista joensuulainen ruohonjuuritasolla kihisevä kulttuuri on. Kampanja vaatii Joensuuhun matalan kynnyksen kulttuuritilaa ja enemmän tilaa taiteelle.

Kumpikin on kipeästi tarpeen nyt, kun esimerkiksi Kulttuurikahvila Laituri on vain asemaremontin alle jäänyt muisto. Siihtalan kulttuuritehdas täällä onneksi on ja Näyttämö astetta ammattimaiselle taiteelle, mutta kysyntää ja kaipuuta riittäisi vielä useammallekin.

3

On taas tultu siihen pisteeseen kevättä, että voi ripustaa sukat naulaan ja vetää ne vasta syksyllä uudestaan jalkaan. Tämä jalkojen vapauttamisen vaihe routa-ajan jälkeen on muodostunut ilahduttavaksi keväiseksi rituaaliksi.

Eikä tämä ole mikään ideologinen asia tai henkilökohtaisen identiteettityön ilmaus. Onpahan vain mukavampaa, kun ei tarvitse kerroskaupalla jalkojen peitettä vaan korkeintaan ulkoilusukat, jos ei paljain jaloin pääse.

4

Maakuntalehti Karjalainen änkeytyi mukaan historia-aiheisten teemalehtien markkinoille. Kaksi ensimmäistä keskittyivät sota-aiheisiin, kuten tapana on. Yleensähän aiheena on julkaisijasta riippumatta joko talvisota, kaukopartiot tai suomalaiset SS-miehet.

Unohdettu kansa -teemalehti tekee ilahduttavan ja aivan poikkeuksellisen kiinnostavan poikkeuksen. Aiheena on Suomen Maaseudun Puolue ja etenkin pohjoiskarjalainen mopoilustaan muistettu Eino Poutiainen (1917–1972).

Näinä populismin aikoina ilmiön historian kartoittaminen on erityisen tärkeää. Teemalehti on muuten hyvin tehty, laadukas ja kiinnostava, mutta oudosti politiikka loistaa poissaolollaan. Lehti keskittyy ihmisten tarinoihin, populistisen liikkeen nousuun ja hajoamiseen sekä vennamolaisuuteen ilmiönä, mutta ei kerro puolueen tai sen edustajien poliittisista toimista käytännössä lainkaan.

5

Levy huudetaan Bepanthen-kappaleella hienosti käyntiin pureutumalla arkiseen dramatiikkaan. Olen kehunut Vehjettä täällä ennenkin ja on se kyllä edelleen parasta.

Vehkeen aiemmin tänä vuonna julkaistu Terveisiä (Humu Records, 2021) on ilahduttava kahdeksan ja puolen minuutin tykittely, jossa yhdistyy perinteitä kunnioittava junttius yllättäviin popälykkyyden hetkiin ja arkisuudessaan viiltävään yhteiskunnalliseen analyysiin.

Epäsuorasti levy kääntää kansallisromantiikan nurinniskoin ja ravistelee. Jänniä juttuja sieltä putoilee. Metallisävyinen hardcore huipentuu hienosti kappaleeseen Loppuu tämä tämmöinen, joka julkaistiin Bepanthen EP:llä jo viime vuonna, mutta joka edelleen toimii kuin häkä.

Spotifyn algoritmi tarjoaa minulle usein Vehkeen kuuntelun jälkeen Kingston Wallia ja se on jotenkin täysin sopivaa. Tämä on sitä suomalaista kulttuuria, jota J.V. Snellman oli yhtenä keskeisenä hahmona rakentamassa.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua