Paranoid ja Talo jalavan alla. Kuvat: Vertigo / BBC One/Starz

1

Ukrainan sota on ollut jatkuvasti ajatuksissa ensihyökkäyksestä lähtien, ja se tekee mihinkään muuhun keskittymisestä todella vaikeaa. Univaikeudet ovat myös piinanneet, kun otsikot ja ahdistus pyörivät päässä tauotta.

Black Sabbathin legendaarinen War Pigs ei varsinaisesti helpota tilannetta, mutta ainakin sanoittaa omia tunteitani paremmin kuin itse osaan. Ostaessani Paranoid-levyn teininä rakastuin kappaleeseen heti – toivoen, ettei se enää ikinä olisi ajankohtainen. Nyt se on ollut jatkuvassa toistossa helmikuun lopussa lähtien.

2

Pienen ikuisuuden kestänyt pandemia ei ole loppunut, mutta rajoitukset alkavat pikkuhiljaa hellittää. Helmikuussa olin ensimmäisellä livekeikalla sitten kesän 2019 katsomassa iki-ihanaa Pariisin Kevättä Helsingin Kulttuuritalolla. Erilaisen keikasta teki, että kaikki paikat olivat istumapaikkoja; on todella outoa istua pöydän ääressä, kun bändi soittaa lavalla – ja outoa se taisi olla bändillekin. Encoren aikana tuolit kylläkin hylättiin kuin yhteisestä päätöksestä.

Reilu viikon päähän keikkakalenteriin on merkitty Ruusut, Paperi T & Khid, ja huhtikuullekin olen bongaillut jo kiinnostavia menoja.

Paperi T & Khid. Kuva: Fullsteam Agency

3

Luin hiljattain Nina LaCourin kirjan Everything Leads to You (2014). LaCour on yksi lempikirjailijoitani, ja vaikka Everything Leads to You onkin selkeästi vanhempi kirja ja ehkä hieman muita lukemiani heikompi, oli se silti hienosti kuvattu, hidas ja elävä kasvutarina.
Everything Leads to You ei ole (ainakaan vielä) ilmestynyt suomeksi, mutta LaCourin menestynein hitti We Are Okay on suomennettu nimellä Välimatkoja (Otava, 2018), ja suosittelen sitä ihan kaikille. Se on riipaisevan kaunis ja herkkä tarina ystävyydestä, luottamuksesta, sen menettämisestä ja surusta. Kirjapöllön huhuiluja -blogi kuvasi sitä ”todella tunteikkaaksi mutta myös toiveikkaaksi kirjaksi”, ja sitä se on – yksi harvoista kirjoista, joka sai minut kyyneliin. 

LaCourilta on tulossa uusi kirja keväällä 2022, ja sitä odotan kuin kuuta nousevaa!

4

Kirjoista saan oivan aasinsillan Yle Areenassa pyörivään Talo jalavan varjossa -minisarjaan, joka perustuu E.M. Forsterin samannimiseen romaaniin (Howards End, 1910). Uusi sarja on tehty vuosina 2017–2018 ja sen tekijäkaartissa on muun muassa Manchester by the Sea -elokuvan ohjaaja käsikirjoittaja Kenneth Lonergan. 190

0-luvun alkuun perustuva tarina tarkastelee kolmea erilaisesta yhteiskunnallisesta asemasta tulevaa perhettä ja heidän keskinäisiä suhteitaan ja kertoo taitavasti myös yhteiskunnan muutoksesta. 2000-luvun näkökulmasta on erityisen mielenkiintoista lukea kirjaa, joka on kirjoitettu juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa, kun nykylukija tietää mitä oli tulossa.

Howards End ei ole lempiromaanini, mutta brittiläiset 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen sijoitetut sarjat ovat aina mielenkiintoista katsottavaa niin yhteiskunnan kuvauksen kuin puvustuksen osalta. Ainakin ensimmäisen jakson perusteella Talo jalavan varjossa vaikuttaa oikein hyvältä filmatisoinnilta.

Talo jalavan varjossa Yle Areenassa.

5

Lähdin aikoinaan Japaniin vaihtoon ja vitsailin, että syynä oli ruoka – sydämessäni on erityinen paikka japanilaisille mocheille, tempuralle ja tanmenille. Tällä logiikalla hyvä toinen vaihtoehto olisi ollut Meksiko, jonka ruokakulttuuri raikkaine pico de galloineen ja hellepäivää viilentävine paletoineen kisailee ykköspaikasta japanilaisen kanssa.

Meksikolaiselle keittiölle elintärkeän avokadon sesonki alkaa pikkuhiljaa loppua maaliskuussa, mutta vielä se ei sentään ole kokonaan ohi. Maaliskuu on myös mangojen sesonkiaikaa, mikä tarkoittaa tietysti makeita mangosalsoja tortillojen väliin. Muita hyväksi havaittuja täytteitä ovat bataatti, mustapavut sekä halloumi.

Elsa Lindström

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua