Suvi Sysi teostensa Hovering ja Core & Traces äärellä. Kuvat: Anne Välinoro
KOLUMNI | Suvi Sysi tarjoaa teoksia, joissa ei ole mitään esittävää ja joita on pysähdyttävä tutkimaan. ”Tämä on meditatiivista taidetta”, Anne Välinoro kirjoittaa kolumnissaan.
Taiteilija on maalannut ovaalinmuotoisen vanerin siniseksi ja kaivertanut sen sitten tyhjäksi. Maalannut taas siniseksi ja kaivertanut tyhjäksi.
Kaivertamisen kierteet ja lastut ovat teoksen edessä kasassa.
Siinä se on, ajan kuluminen ja työ konkreettisesti lastuina.
Nilsiässä syntyneen Suvi Sysin lastut ovat vähän kuin sen toisen savolaisen, Juhani Ahon. Ne ovat huomioita oman työn prosessista ja hetkestä. Tärkeintä on tekemisen ele ja sen tuoma kuva.
Aholla se oli vaikka perhon sitomiseen tarvittavat ainekset ja kertomus sidonnasta.
Sysi kutsuu meidät kuvantekijän käsityöhön mukaan. Katso tarkkaan: näistä aineksista työni koostuu ja näin se on edennyt, oli sitten kyse puusta, paperista, savesta tai keramiikasta.
Kun graafikko yleensä painaa kaiverretun laattansa paperille, Sysi tekeekin itse laatasta tärkeän.
Vuoden nuori taiteilija Suvi Sysi tuo Tampereen Taidemuseoon lokakuussa 2024 suuria, tilassa vaikuttavia teoksia. Hänen aiemmissa näyttelyissään on ollut esillä valon ja kaiverrustapojen kanssa leikitteleviä grafiikanvedoksia, värillistä minikeramiikkaa toisteisina liuskoja, kouruina, kierteinä, sauvoina ja palloina, mutta kaikissa teoksissa yksittäinen elementti tuntuu toistuvan loputtomiin, mikä pakottaa katsomaan niitä kaukaa ja toisaalta kurottumaan lähelle.
Ensivaikutelma pettää.
Sysin teoksissa kuvataiteen kliseinen hokema struktuurista ja kompositiosta saa raikkaan tulkinnan. Teokset aiheuttavat ainakin minulle uusillusiosionistista hämmennystä.
Kun kuvamaailmamme on yhä enemmän mobiililaitteesta välkkyvää, hetkessä muuntuvaa kasvovirtaa (pakollisine tanssinumeroineen tietenkin), Sysi tarjoaa teoksia, joissa ei ole mitään esittävää ja joita on pysähdyttävä tutkimaan.
Tämä on meditatiivista taidetta.
Nämä teokset puhuvat ilman sanatulvaa ja selittelyä, koska ne ovat äärettömän taitavasti tehtyjä. Astukaa syteen ja saveen.
Anne Välinoro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Moimoit sanoittavat Maamme-laulun uusiksi: ”Ei vettä, hiekkarantaa rakkaampaa” – Riiko Sakkinen Mäntässä
KUVATAIDE | Serlachius Pääkonttorin näyttely pursuu Riiko Sakkisen valkoisella liidulla mustalle pohjalle käsin kirjoittamaa tarinaa, kuvia ja kuvamateriaalia elämästä Fuengirolassa.
Finlayson Art Area 2024: Kaarina Haka ja maalauksellisia näkyjä tilassa
KUVATAIDE | Pehmeinä aaltoina pullistuvat muodot kohoavat vanhan pitsirapun keskellä kuin unimaisema. Kaarina Haan luoma näkymä voisi olla merenpohjasta tai taianomaisen tippukiviluolan uumenista.
Mäntän vanha mylly esittelee tulevaisuuden tekijät – Kuvataiteen valtakuntaa hallitsee 12 vastavalmistunutta taiteilijaa
KUVATAIDE | Kuvataiteen valtakunta liittää yhteen kaksitoista vastavalmistunutta taiteilijaa. Jo neljättä kertaa järjestettävällä näyttelyllä on tänä vuonna myös uusi näyttelytila.
Finlayson Art Area 2024: Teija Lehdon teoksissa arki muuttuu kauniiksi
KUVATAIDE | Suomalainen arki ja elinpiiri näyttäytyy Teija Lehdon teoksissa samastuttavalla tavalla. Paimiolaistaiteilija pohtii ajan olemusta, muistia ja muistoja ja kaiken katoavaisuutta.