Kotisohvalla pahastutaan, kun Hercule Poirotin tai agentti 007:n näyttelijä muuttuu. Ärsyyntyminen kertoo muutosvastarinnasta ja alkuperäisteoksen kunnioittamisesta, mutta myös pelosta ja kyvyttömyydestä sietää erilaisuutta, Janica Brander kirjoittaa esseessään.
Tamperelaisten teatterien epäsuhtainen tilanne kärjistyy tänä keväänä siihen, että toisella on yski ja toisella seitsemän ensi-iltaa, pahoittelee Matti Mörttinen kolumnissaan.
”Kukaan ei olisi voinut uskoa viime keväänä, että reilussa puolessa vuodessa olemme näin pitkällä. Kulttuuritoimitus jatkaa ensi vuonna. Vastahan me aloitimme”, vt. päätoimittaja Marita Salonen kirjoittaa jouluaatonaaton kolumnissaan.
Elokuvakriitikko Antti Selkokari kaiveli muistijälkiään Helsingin Sanomien elokuvakriitikosta Helena Yläsestä ja löysi terävän kriitikon, avuliaan ja ystävällisen kollegan.
Anne Välinoro kirjoittaa kolumnissaan yli kolmekymmentä kultalevyä myyneistä Ruohosen veljeksistä, suomalaisen arjen linkkuveitsiä, jotka käyvät ihan kaikkeen pärjäämiseen.
Juhannustansseissa sataa katsojan niskaan korkeintaan ilmapalloja, mutta sekin tuntuu nykyään olevan liian iso riski otettavaksi teatterissa, manaa Matti Mörttinen kolumnissaan.
