Kuva: Sirpa Pääkkönen
KOLUMNI | Korona-aikana mieleen pyrkii olennainen. Mikä tekee elämästä arvokasta? Monelle vastaus on hyvät ihmissuhteet. Niitä kannattaa nyt vaalia erityisen herkällä kädellä, Sirpa Pääkkönen kirjoittaa.
Korona-aika merkitsee jatkuvaa tasapainoilua. Sulkeudunko viruksen pelossa kotiin vai hyppäänkö maski kasvoilla liikennevälineisiin ja elän uutta normaalia rajoitusten ja suositusten alla?
Riittääkö kulttuuritarjonnaksi televisio, kirjat ja musiikki kotona vai etsinkö elämyksiä taidenäyttelyistä ja teatterisaleista?
Nyt on eletty puoli vuotta huolen ja valinnan aikaa. Mitä uskaltaa tehdä, mistä jää vaille? Päätöksen joutuu jokainen tekemään yhä uudelleen.
* *
Terve varovaisuus ja valppaana olo ovat varmasti paikallaan, kun lähtee liikkeelle.
Kotiin sulkeutuminen on monelle turhauttavaa. Taidenäyttelyssä käynti voi virkistää ja voimaannuttaa. Kun matkustaminen vähenee, säästyviä matkarahoja voisikin nyt sijoittaa kuvataiteeseen. Näin taide-elämys saapuu kotiin.
Kulttuuritilaisuuksien järjestäjät ovat paineen alla, kun turvallisuudesta, turvaväleistä ja hygieniasta pitää huolehtia. Siksi samaa valppautta toivoisi yleisöltä. Oma paikka löytyy teatterin katsomosta tai elokuvateatterista, vaikka sinne ei rynnistä. Maltti on nyt valttia.
* *
Luulisi, että kaikki ymmärtävät, että viruksen leviämisen ehkäisy on yhteinen tavoite ja etu. Siksi on pöyristyttävää huomata, että jotkut käyttäytyvät kuin haluaisivat tahallaan levittää virusta.
Nuori nainen käveli kadulla maski kasvoillaan. Vastaan tuleva mies tuli tahallaan naisen eteen ja yskäisi päin naisen kasvoja. Mikä voi olla miehen motiivi: pelottelu, uhma vai täydellinen typeryys. Lakia hän rikkoo ainakin, jos sattui kantamaan virusta.
* *
Korona-aikana mieleen pyrkii olennainen. Mikä tekee elämästä arvokasta? Monelle vastaus on hyvät ihmissuhteet. Niitä kannattaa nyt vaalia erityisen herkällä kädellä. Ennen ystävien tapaamista rajoitti aikapula. Nyt sitä mutkistaa virus. Aikuisten lasten tapaaminen on ihanaa, mutta heti kun he lähtevät omille teilleen, iskee ikävä. Tämän ovat kokeneet useat vanhemmat.
Olennaista voi olla myös taide-elämysten syventäminen. Kirjan voi lukea hitaasti, runon poljennoissa voi viipyillä, taideteosta katsellessa voi pysähtyä sen yksityiskohtiin, elokuvankin voi katsoa useamman kerran, jotta monenlaiset vivahteet paljastuisivat.
Korona-aikana joutuu luopumaan monista asioista, mutta tilalle voi saada myös jotain uutta.
Sirpa Pääkkönen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (26.7.2024): Jaakko Yli-Juonikas, Kirjakyläpäivät, Sinikka Vuola, James Joyce
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Miikka Vuori on kolunnut Sysmän polkuja ja pitänyt runoutta yllä itsessään.
Parasta juuri nyt: Pori–Rauma-spesiaali!
Juuri nyt voi olla hyvä ellei paras ratkaisu pysyä etäällä tulikuumasta Etelästä ja todeta, että eksottiikkaa löytää lähempääkin, Kari Heino kirjoittaa.
